Kyseessä on Helena von Zweigbergkin kirja Rakkaus viiltää syvältä (Karisto 2003, alkuper. Kärleken skär djupa sår / suom. Sirkka-Liisa Sjöblom). Von Zweigbergkin nimi on jäänyt mieleeni vuodelta 2008, kun luin hänen esikoiskirjansa Kun Jumala sulki silmänsä. Melko vahva oli siis lukuelämys ollut, kun kirjailijan nimi syöpyi mieleeni: muistijälki aktivoitui heti hänen nimensä bongatessani.
Rakkaus viiltää syvältä -kirjassa seikkailee esikoisesta tuttu vankilapappi Ingrid Carlberg, jonka persoonaa ruodin taannoisessa bloggauksessani. Ingrid on samaan aikaan sekä ärsyttävä että kuitenkin pidettävä. Hän yrittää olla hyvä ja armollinen, mutta se on vaikeaa hänelle. Väittäisin jopa, että erityisen vaikeaa enkä koe, että Ingrid on järin taitava tulkitsemaan ihmisiä. Jotkut ovat, jotkut vain eivät ja Ingrid vain ei.
Toisaalta Ingridin epäluuloisuutta ja tietynlaista (henkisen) vallan tarvetta voi jossain määrin selittää hänen lapsuudentraumoillaan: Ingridiä on kiusattu ja halveksittu monin tavoin koulussa ja kyllähän sellainen jättää jäljet itsetuntoon. Ingrid ymmärtää omien ajatustensa ongelmallisuudet ja ristiriitaisuudet ja pyytää apua Herralta. Ingridin sisäistä kamppailua onkin kiinnostava seurata, sitä paitsi hän on henkilönä mielenkiintoinen ja virkistävän erilainen.
Kirjan nimi - Rakkaus viiltää syvältä - saisi minut normaaliloissa juoksemaan karkuun. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään romanttinen rakkauskertomus vaan rikosromaani. Ja oikeastaan myös dekkari. Naisvankilaan on vastikään teljetty kaunis Tanja, joka on tuomittu heroiinin salakuljetuksesta. Tanja kiistää syyllisyytensä väittäen, että joku on pannut huumeet hänen laukkuunsa. Hän anelee Ingridiä ottamaan yhteyttä poikaystäväänsä, joka on katkaissut välit häneen (Tanjaan) tapauksen takia.
Ingrid veivaa, mitä tehdä: mikä on sallittua ja mikä ei ja siinä sivussa hän pui omia tunteitaan ja suhdettaan Jumalaan (ja muihin ihmisiin). Hän päättää kuitenkin auttaa Tanjaa ja tulee lopulta vedetyksi mukaan melkoiseen draamaan, josta ei osaa astua ulos.
Ingridin yksityiselämäkin saa dramaattisia piirteitä, mutta myös hyvää ja kaunista tapahtuu. Pitkäaikainen ystävyys Andersin kanssa kehittyy hiljalleen suhteeksi, joka kasvattaa sekä Ingridiä että Andersia. Molemmat ovat hämmentyneitä orastavan rakkauden edessä.
Tämä kirja sisältää paljon ihmissuhteita ja niihin liittyvää (minusta mielenkiintoista) pohdintaa ja sillä on keskeinen merkitys juonessa. Nyt ei siis ole kyseessä mikään äksönpainotteinen spurtti, jossa henkeäsalpaavat tapahtumat vyöryvät sivu toisensa jälkeen päälle. Ihan hyvä, koska minä en ole kovin vauhdikkaiden käänteiden ystävä. Pidän maltillisesta menosta, jossa joutaa ajatellakin. Lisäksi kirjassa on useampikin mielenkiintoinen persoona Ingridin lisäksi. Tylsää hetkeä ei siis tämän kirjan parissa tullut, vaan itse asiassa yllätyin miten paljon pidin tästä.
Brutaalisuusmittari: 1/3 ruumiita tulee, mutta tekoja ei sen kummemmin kuvata eikä niissä ryvetä. Jännitys syntyy pikemminkin väkivallan uhasta kuin sen kuvailemisesta. Lapsia ei tapeta eikä kiduteta.
Nyt kun von Zweigbergkin nimi on iskostunut päähäni, se tuskin sieltä poistuu seuraavanakaan kymmenenä vuotena. Opin Goodreadsista, että tätä Ingrid-sarjaa (kirjat voi muuten mielestäni lukea missä järjestyksessä tahansa) on suomennettu vielä kolmaskin osa ja se on nimeltään Joka häpeää kantaa (alkuper. Hon som bar skammen). Että jospa senkin sitten lukisi, jos/kun se kävelee vastaan.
Minulla on muuten hyllyssäni vielä eräs Zweigbergkin kirja (Tulivuoren partaalla), jonka olen roudannut tänne joskus kahdeksan vuotta sitten. Se ei ole Ingrid-sarjaa, vaan avaa Anna ja Mats -sarjan, jonka toista osaa (Anna och Mats bor inte här längre) ei tosin vissiin ole (voin olla väärässä) suomennettu. Joo, minusta tuli nyt vähän fani.
~~~
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta.
Tämä kuulostaa niin kiinnostavalta, että otan ylös. Kiitos vinkistä<3 En pidä itsekään äksönistä, jonka takia muutama dekkaristi onkin saanut jäädä pois lukulistoiltani. Tässä on paljon sellaista, joka minua kiinnostaa, paitsi ei tuo uskonto niin hirväesti, mutta lupasit sitä olevan vähän. Tällainen on uskontotieteilijän äiti...
VastaaPoista<3
Juu, äksöniä saa olla (ei mielellään kovin paljon) mutta sellainen kokonaisuudessaan "tappotahtinen" kirja on kyllä myös tappoa minulle. Ammuskelu ja kaikenlaiset takaa-ajot ovat ehkä suurimpia turn offeja minulle. Tässä kirjassa ei sellaista ole. Kiva kuulla, että muitakin verkkaisen tahdin ystäviä <3
PoistaMinullakin on uskontovamma eli normioloissa ei tällainen kiinnostaisi, mutta uskontoa käsitellään tosiaan melko vähän eikä raamattua siteerata ja vedota joihinkin tiettyihin kohtiin. Kyse on enemmänkin Ingridin tavasta yrittää olla hyvä ihminen Jumalan silmissä.
Zweigberg on minulle ihan uusi tuttavuus. Luen tosi vähän dekkareita, mutta tämä kuulostaa juuri sellaiselta, josta voisin pitää. Ei liikaa toimintaa ja mukavasti älynystyröitä hierova :) Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaVon Zweigbergk ei taida olla kovin tunnettu Suomessa (eikä Brittilässä). Nämäkin kirjat ovat kymmenisen vuotta vanhoja eli monelle kai liian vanhoja, kun uutta kirjaa ja kirjailijaa puskee jatkuvasti ulos.
PoistaEi tässä älynystyröitä tarvitse paljon käytellä, ellei halua. Ehkä enemmänkin tulee pohdittua (ainakin minulle tuli) sitä, mikä ihmisissä on ärsyttävää ja miksi. En oikein osaa selittää: aiempi kirja Kun Jumala sulki silmänsä sai minut suorastaan raivonpartaalle, tämä taas ei. Olen ehkä kymmenessä vuodessa muuttunut ja näen ja ymmärrän Ingridin hieman suopeammassa valossa.
Ehdottomasti kyllä suosittelen tätä kirjaa. Luen jonkin verran dekkareita (mielelläni japanilaisia) ja tämä on kyllä piristävä poikkeus erityisesti länsimaalaisiin dekkareihin verrattuna. :)
En ole koskaan kuullutkaan kirjailijasta, mutta kirjoituksesi myötä mielenkiintoni heräsi. Kiitos uudesta lukuvinkistä! :)
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla, jos heräsi kiinnostus! Itsekin oikeastaan ihmettelen, mikä tässä kirjassa minua lopulta veti puoleensa. Jotenkin se vain kolahti enkä osaa edes selittää syitä siihen :)
PoistaIkinä kuullutkaan kyseisestä kirjailijasta, mutta nyt heräsi kiinnostuksen poikanen. Täytyypä tsekata Goodreadsista ja laittaa muistiin.
VastaaPoistaSulta löytyy aina kaikenlaista mielenkiintoista ja vähän toista kuin valtavirrassa. Kiva :-)
Taitaapa olla sen verran vanha kirja, ettei löydy koko kirjailijaa Goodreadsista (vai onko Karistolla kirjat sinne huonosti laitettuina)... No, muuten sitten muistiin.
PoistaKiitos ihanista sanoistasi :)) Jostain syystä nämä kirjat eivät löydy suomenkielisillä nimillä Goodreadsista, vaan pitää etsiä ruotsinkielisen alta kohdasta "all editions". Tosin tästä kirjasta ei ole lisätty suomenkielistä laitosta, joten minullakiin on se Goodreadsisissa merkattuna ruotsiksi.
PoistaTäältä löytyy von Zweigbergkin kirjat:
https://www.goodreads.com/author/show/1396309.Helena_von_Zweigbergk
Luulin lukeneeni kaikki Helena von Zweigbergkin suomennetut Ingrid Carlberg -romaanit, mutta nyt vaikuttaa siltä, että tämä on jäänyt välistä. (Ellei sitten kadonnut muistista... Pitää konsultoida kirjavihkoa, koska lukeminen on taatusti tapahtunut ennen GoodReads-aikaa.)
VastaaPoistaKiitos siis postauksesta/muistutuksesta!
PoistaOnpa kiva kuulla, että tämä on jollekin tuttu kirjailija! Ilmeisesti olet pitänyt kirjoista, kun olet useamman lukenut. :)
PoistaTässäpä oli minulle sellainen kirjailijanimi, etten muista hänen teoksiinsa törmänneeni missään. Aika jännää, kun sentään on kyseessä suomeksi käännetyt dekkarit. Kiitos siis vinkistä! Piti ihan tarkistaa, että näitä löytyy kirjastosta. Saatan kokeillakin. Pisteet jo siitä, ettei ole liikaa väkivaltakuvauksia. Niitä en millään jaksa lukea, vaan hypin monesti yli kun en koe saavani niistä mitään oleellista juonen kannalta.
VastaaPoistaTämä ei tainnut koskaan ole mikään hypetetty teos, koska itsekin muistelisin että löysin sen aiemmin lukemani (Kun Jumala sulki silmänsä) sattumalta eli joku random-ostos takakannen perusteella. Tämän kirjan löytyminen kirpparilta oli tosi iloinen ylläri. Eurolla lähti matkaani. :)
PoistaMinulla ei sinänsä ole mitään väkivaltaa (kirjallisuudessa) vastaan eli siedän hyvin melko brutaalejakin juttuja. Toisaalta en pidä siitä, jos väkivaltaa kirjallisuudessa käytetään vain tehokeinona ja shokeeramismielessä (mikä ei sinänsä tehoa minuun, koska en shokeerannu helposti: sen sijaan ärsyynnyn), vaan onneksi en ole pahemmin sellaiseen törmännyt.
Tätä kirjaa on periaatteessa vaikea suositella, koska veikkaan että se voi jakaa melko lailla mielipiteitä. Omanikin tuli yllärinä. Mutta lukemallahan se tietty selviää!
Tuo on hyvä päätös, ettei turhaan roudaa ylimääräisiä kirjoja, vaan just ne mitkä oikeesti kiinnostaa. Nimi on mullekin ihan uusi, joten kiitos vinkkauksesta. Dekkareita en niin usein lue, ja tuo kyllä plussaa ettei ole pelkkää mäiskettä ja pauketta :D /Tiia
VastaaPoistaYritän kaikissa kirjaostoksissa noudattaa samaa periaatetta. Joskus aiemmin tuli ostettua vähän mitä sattuu, jos nyt suunnilleen edes vähän kiinnosti. Nykyään mietin tarkemmin ja ajattelen, etten jos edes kirjaa ostaessani kuvittele lukevani sitä "ihan lähitulevaisuudessa", jätän ostamatta ja uskon että kys. kirja tulee kyllä kohdalleni uudelleen sitten joskus.
PoistaMinua ei kiinnosta kirjat, joissa on kovasti vauhtia ja toimintaa. Olen hieman hitaamman tempon ystävä. :)
Papin ammatti on minusta tosi kiinnostava. Itse en ole pätkääkään uskonnollinen ihminen, mutta uskonnot ja uskonnollisuus kiinnostavat paljon. Joskus mietin, mikä on se voima, joka saa ihmisen haluamaan papiksi tai muuten uskonnolliseen täysipäiväiseen työhön. Minulle se on aivan vieras, enkä oikein osaa sitä ymmärtää, mutta kiinnostuksella seuraan.
VastaaPoistaDekkareista olen taas saanut kyllikseni (intoni tulee ja menee, ehkä pari kertaa vuodessa on sellainen hetki, että tekee mieli rikoksia), mutta ruotsalaiset pidän kyllä mielessäni vastaisen varalle.
Sama juttu minulla eli en kuulu mihinkään uskonlahkoon enkä myöskään toteuta mitään uskoa ilman lahkoja. Olen tietyssä määrin agnostikko, mutta minulle on ihan sama mihin muut mahdollisesti uskovat. Pyrin kunnioittamaan jokaisen valintoja enkä lue esim. uskonnollista kirjallisuutta tuomitakseni (ei minulla ole sellaiseen valtuuksia saati oikeutta), vaan nimenomaan ymmärtääkseni.
PoistaMinullakin lukumaku vaihtelee kausittain. Joskus menee dekkareita, joskus jotain muuta. Viime aikoina olen lukenut useita muistelmateoksia. On tärkeää (ainakin minulle siis)valita kirja omien sen hetkisten intressien mukaan eikä yrittää väkisin vetää jotain sellaista, joka ei juuri sillä hetkellä kiinnosta. :)
Mukavaa, kun olet löytänyt kirjasarjan, josta pidät kovasti! Itse en ole tästä kirjasta tai kirjailijasta koskaan kuullutkaan. En ole vähään aikaan lukenut dekkareita, mutta ehkä niiden aika tulee taas.
VastaaPoistaJuu, kymmenisen vuotta sitten löytyi tämä sarja ja nyt on peräti kaksi osaa luettu. Toivottavasti ne loput pari tulee luettua hieman nopeammin kuin kymmenen vuoden välein. :D
PoistaKirjafiilikset taitavat mennä sykleissä ja niitä kannattaa mukailla eikä väkisin lukea jotain genreä, joka ei juuri sillä hetkellä innosta.
Enpä ole tällaisesta kuullutkaan, mutta onnistuit kyllä herättämään mielenkiintoni! Päähenkilö tuntuu poikkeuksellisen kiinnostavalta ja moniulotteiselta hahmolta.
VastaaPoistaTuo brutaalisuusmittari on mainio!
Päähenkilö-Ingrid on tosiaan mielenkiintoinen poikkeus kauniiden ja rohkeiden maailmassa. Eikä hänellä edes ole päihdeongelmaa :D Brutaalisuusmittari on oiva apuväline myös itse pohtia väkivallan määrää ja "oikeutusta" kirjassa, vaikka sen ensisijainen tarkoitus onkin palvella mahdollisia blogini lukijoita. :)
PoistaKiinnostavaa pohdintaa päähenkilön henkisen vallan tarpeesta. Pari kertaa olen törmännyt reaalimaailmassa tällaiseen, ja taustalla on ollut rankka kiusaamiskokemus. Yleensähän kiusaamisen kohteeksi joutuminen todennäköisesti päinvastoin lisää empatiakykyä. Mutta jos asia jollain tapaa pääsee syövyttämään mieltä perinpohjin, voi ehkä alkaa tuntea muut ihmiset uhaksi. Tällöin hyökkäys on paras puolustus. Haluan ehdottomasti kuitenkin painottaa, että vaikka olen asiaa joskus pohtinut, ovat suurin osa tapaamistani kiusatuista päinvastoin aivan ihania, lämpimiä ihmisiä. Tämä kirja kiinnostaakin ehdottomasti päähenkilönsä ajatusmaailman ansiosta. Olisi kiinnostavaa kurkata sinne tarkemminkin. :)
VastaaPoistaHmm, minusta kiusaamisen kohteeksi joutuminen voi kasvattaa kovaksi ja kyyniseksi ihan siinä missä empaattiseksikin. Se riippuu niin monista tekijöistä, että en koe itse mielekkääksi yleistää kumpaankaan suuntaan.
PoistaKirjan Ingrid on todella mielenkiintoinen henkilöhahmo, koska vaikka hän on ristiriitainen, on hänen ristiriitaisuutensa "loogista". Ingridin hahmo tuo hyvin esille sen, että hyvien aikeiden ja ajatustenkin taustalla voi olla salaista vihaa ja kaunaa, joka tosin raatelee ihmistä itseäänkin. Olin ensimmäisen Ingridistä kertovan kirjan (Kun Jumala sulki silmänsä) luettuani suorastaan vihainen, mutta huomaan nyt ajattelevani Igridistä eri tavalla. Siksi olisikin mielenkiintoista lukea se ensimmäinenkin kirja ja katsoa miten sen nyt kokisin. Onko jokin minussakin mahdollisesti muuttunut kymmenessä vuodessa? Varmaan on, kun eihän ihminen pysy ns. samana.
MInä hengästyin jo kirja-arvion lukemisesta ;-) Ensin kiinnostuin, kovastikin. Aika paljon tavaraa tuohon tuntuu mahtuvan, olisiko liikaa minulle? Siitä otan selvän, jos tämä osuu reitilleni erikseen hakematta.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
Ei tässä kirjassa mielestäni niin paljon tavaraa ole. Tietenkin kun änkee paljon ajatuksia pelkkään blogikirjoitukseen, se voi vääristää kuvaa. Lukemallahan asia tietenkin selviää.
Poista