 |
| Kinder Scout, Peak District (Derbyshire, England) |
Patikat on nyt patikoitu ja olen jälleen kirjojen äärellä. Parin viikon aikana en lukenut sivuakaan mitään romaania, mikä olikin odotettavissa sillä patikkareissut ovat melko rankkoja ja vievät energian lisäksi kaiken ajan ja aivotoiminnan (mistä iso plussa: ihana saada nollattua pää!).
 |
| Vuoristopuro (Peak District) |
Tässä on yhteenveto kuvineen reissusta. Palaan myöhemmin erillisessä postauksessa yksityiskohtaisemmin reissuun, sillä usea kaupunki ja kyläkin tuli luuhattua. Harmillisesti nimittäin ruhjoin jalkani jo toisena patikkapäivänä.
 |
| Kalkkikiviä, Malhamin luolan yläpuolella (North Yorkshire, England) |
Kerron myös miksi ihminen (tai ainakin minä), jolla on korkeanpaikankammo, valitsee patikakkohteikseen nimenomaan vuoristot, vaikka taas oli useammassa kohdin pelkokerroinmittari melko punaisella. Syntyi paljon muitakin ajatuksia, joista kertoilen myöhemmin kirjapostausten lomassa.
 |
| Skotlannissa Aberdeenin lähellä, en muista (lisään paikan myöhemmin) |
Yhteensä patikointia kertyi noin 170 kilometriä vuoristossa ja yksi reilun 60 kilometrin pyörälenkki. Pyöräily ei kuulunut suunnitelmiin, mutta jalkavamman takia piti keksiä lempeämpää toimintaa. Hieman reiluun pariin viikkoon (lähdimme lauantaina ja palasimme maanantaina) mahtui kaksi lepopäivää eli sellaisia, jolloin ei patikoitu lainkaan. Ne olivat samalla siirtymäpäiviä autolla paikasta toiseen, jolloin ainoa liikunta oli tavallista arkiliikuntaa ja hengailua kaupungissa ymv.
 |
| Galloway Forest park, Scotland |
Jalassa on todennäköisesti ruhjevamma, mutta puudutin sen päiväksi lääkkeillä ja illat lepuutin tukisiteessä. Heti vamman jälkeiset patikat olivat aika tuskallisia, mutta ei tullut mieleenkään katkaista reissua. En käynyt lääkärissä: pharmacyssä kävin saamassa konsultaatiota ja lääkkeitä.
Kivun kesti, kun tiesi ettei se ole "vaarallista" kipua. Kun jalan turvotus laski, pahin kipukin lakkasi ja särkylääkkeet puuduttivat lopun kivun lähes kokonaan (mitä nyt jalka lähettelee "sähköiskuja" silloin tällöin).
 |
| Vesiputousrailo, North Yorkshire, England |
Tästä (kuva yllä) railosta kiipesimme. Osuus piti sisällään viitisen metriä pystysuoraa kiipeämistä (climbing), missä menee periaatteessa minun rajani. En halua kiivetä: se on liian vaarallista (ja vaatii erillisiä varusteita, jos siis kyseessä on kunnon kiipeäminen - tässä vain pieni pätkä ja kalliossa oli koloja, joista ottaa tukea ja survoa jalkansa). Sen sijaan kiipeäminen käsiä apua käyttäen (scrambling) jyrkissä kivikoissa tmv. on ihan okei.
Mutta siis, takaisin ei voinut kääntyä koska ei vain voinut. Kohtaa ei olisi voinut mitenkään kiertää muuttamatta koko reittiä, joten ei kun ylös. Oli kyllä melko voittajafiilis ylhäällä ja maisemat palkitsivat!
 |
| Lake District (lempialueeni UK:ssa!) |
Ps. Vastaan blogiini aiemmin tulleisiin kommentteihin tämän viikon aikana.
Kuulostaa rankalta. Itse olisin varmaan soittanut taksin jo alkumetreillä. Tai ambulanssin. Mistä tietää, milloin kipu on vaarallista, milloin "turvallista"?
VastaaPoistaKuvissa vaellusreitti näyttää kauniilta. Ilma oli varmasti raikas vuoristossa.
Taksi eikä mikään muukaan auto kulje vuorilla :D Kaaduin jossain vaiheessa kivikasaan, mutta en tuntenut heti kummoisempaa kipua jalassa (ajattelin, että tärähti vain vähän). Voi johtua adrenaliinista tai sitten kipu iski voimalla vasta myöhemmin. Jos jalassa olisi ollut jotain pahemmin vialla, tuskin olisin voinut kävellä sillä. Vammautumispäivän jälkeisenä päivänä heitin vielä yhden patikan, mutta se oli tosi kivulias (jalka oli turvonnut palloksi).
PoistaEli ns. perstuntumalla päättelin, ettei ole isompaa vammaa ja samaan tulokseen päätyi pharmacyn täti, jolta ostin kasan särkynappeja. Uskon vahvasti, että ihminen pystyy tietyssä määrin melko paljon päättelemään oman kehon kuntoa ainakin tällaisissa tilanteissa (eli sitä, milloin on jotain tosi pahasti vialla ja milloin ei) - ainakin minä pystyn. :P
Vuoristoilma on melkoisen rapsakkaa etenkin, jos sataa kaatamalla ja puoli vuorta on pilvessä niin, että näkyvyyttä on muutama metri :D Lisää näistä mahdollisesti myöhemmin.
Hienoissa maisemissa olette patikoineet! Siellä Brittilässä tuntuisi olevan vaikka kuinka paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta eipä ole sielläkään tullut koskaan käytyä. Jostain ihmeen syystä se suunta ei ole koskaan oikein houkutellut minua. Kai mulla on mielikuva, että siellä on aina harmaata ja sateista tai jotain - ikään kuin sekään mitään oikeasti estäisi.
VastaaPoistaHarmi että loukkasit jalkasi. Onneksi se ei kuitenkaan estänyt sinua jatkamasta. Itse olisin saattanut luovuttaa ja palata kotisohvalle, tai mene ja tiedä.
Täällä näitä hienoja maisemia piisaa ja luonto on todella monipuolinen ja erilainen riippuen missä päin saarta hengailee. Ei kaikkiin maihin vain tule tunnetta, että pitäisi päästä käymään. Minua ei esim. kiinnosta Ranska.
PoistaTuo harmaus ja sateisuus on myytti, jota britit kyllä itsekin lietsovat. Se voi pitää paikkansa Skotlannissa (meillä kävi tosin taas hyvä tuuri säiden suhteen eli ei ollut harmaata ja sateista siellä), mutta ainakin maan eteläosissa ja Lontoossa sataa ihan tilastollisestikin vähemmän kuin Suomessa. En ole missään muualla kuin Suomessa kokenut monen viikon harmautta ja sadetta - puhumattakaan kesän rapsakkaista raekuuroista ja jääkylmästä kesätuulesta. :D Että ei kannata ainakaan säiden takia pysytellä poissa: Brittilä on aurinkoranta Suomeen verrattuna. :D
Jalan ruhjominen oli kyllä harmillinen tapaus semminkin kun sattui heti reissun alussa. Mutta hyvin sillä kulki ja nyt alkaa olla jo ihan terve. :)
Hienot patikkamaisemat ja hieno kilometrimäärä,nostan hattua:) Toivottavasti jalkasi on jo parempi, Itse kaaduin rappusissa puolitoista kk. sitten ,enkä vieläkään ole täysin ok.
VastaaPoistaJalka on jo melkein normaali eli enpä taida jaksaa edes lekurissa käydä. On niin hyvin parantunut, että tuskin siinä mitään muuta oli kuin ruhjevamma. Onpa veemäistä, että sinun jalkasi kiukkuaa vieläkin. :( Toivottavasti toipuu kuitenkin ennalleen!
PoistaNäyttääpä upeilta maisemat! Harmi että loukkasit jalkasi, mutta hienoa että et joutunut jättämään reissua kesken.
VastaaPoistaJalka roikkui hienosti mukana lääkepuudutuksen ansiosta. :D Ensi kerralla sitten varovaisemmin!
PoistaKauniita maisemia. Skotlanti on keikkunut pitkään reissulistallani, mutta ottaisin auton. Patikointi ei oikein ole minun juttuni, mutta kiva että tykkäsit reissusta, vastoinkäymisistä huolimatta. :)
VastaaPoistaBrittilä on täynnä uskomattoman kauniita ja monipuolisia maisemia <3 Meillä oli auto päästäksemme liikkumaan paikoista toiseen, mutta käytimme kohteissa myös julkisia. Itse en oikein jaksa ihmisiä (niitä on täällä Lontoossa ihan tarpeeksi), joten nautin vehmaasta luonnosta ja korpimaisemista ja tietenkin itse patikoimisesta. Mutta eihän se kaikkien juttu ole. :)
PoistaVoi tuota jalkaasi! Varmasti tuli voittajafiilis monestakin syystä. Ja ihania, ihania maisemia. Olen tainnut joskus kertoakin, miten rakastan brittimaisemia - Skotlanti on vielä vasta haaveissani.
VastaaPoistaJalka on melko kunnossa jo, enää varpaiden paranemista voi odotella mutta eivät nekään elämää häiritse. :D Skotlanti on kyllä kiertelyn arvoinen. Tämä oli minulle toinen kerta Skotlannissa ja nyt tuli nähtyä aika paljon sekä kaupunkeja, kyliä ja tietty niitä vuoria. Melkoisen hektinen reissu kaiken kaikkiaan, mutta seuraava on jo suunnitteilla. Ei tosin Skotlantiin, vaan lempparialueelleni ja jos biorytmit sallivat niin jo alkusyksyllä luvassa lisää patikointia :))
PoistaVoi miten huono tuuri jalan kanssa! Ja kiva kuulla, ettei patikointia joutunut lopettamaan siihen. Olen unelmoinut tuosta järvialueesta jo pitkään, jostakin nuoruudesta on jäänyt mieleen tv-sarja Lakes, sillä voi mahdollisesti olla osuutta asiaan. Todella kauniita kuvia myös peak districtistä (erityisen vaikuttava on ensimmäinen karun komea kuva), siellä ilmeisesti olisi saarten kolmanneksi korkein huippukin (yksi joka "maassa"). Kiipeily on kyllä kuumottavaa, olen joskus miettinyt tuollaisessa tilanteessa takaisin kääntymistä yksin liikkeellä ollessa, mutta eihän sitä malta...:)
VastaaPoistaJalka oli harmillinen tapaus ja vaivasi etenkin alussa, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Kovin helpolla en olisi reissua jättänyt kesken. Noh, jospa ensi kerralla sitten ehjänä :D
PoistaKinder Scout, jolle kiivettiin on Peak Districtin korkein huippu. Englannin korkein huippu on Scaffel Pike, joka on Lake Districtin alueella. Scaffel olisi tarkoitus valloittaa seuraavalla reissulla muutaman muun lisäksi. :P Ajattelin vääntää Lake Districtistä erillisen postauksen, sillä alue on minulle melko tuttua: ollaan käyty siellä useita kertoja ja moni kylä ja vuori on tullut tutuksi.
Meillä oli yksi traili tällä reissulla, jossa kävi kerran mielessä, että pitäisikö kääntyä takaisin. Se oli Skotlannissa (Galloway Forest Park) ja vuoret olivat pilvessä, vettä tuli kuin aisaa. Viimeinen nousu huipulle oli kamala, koska kunnon polkua ei ollut ja piti luovia jyrkkää rinnettä, miten taisi kamalassa tuulessa ja sateessa näkyvyyden ollessa pari metriä. Mutta eipä käännytty, koska se tietty piste oli jo ylitetty, että viitsii tai edes kannattaa kääntyä. Aivot zombie-moodiin ja eteenpäin! :D
Mut mut mut jos on niinku highest peak niin täytyyhän sen olla Peak Districtillä! :D Voi miten pää välillä toimii. Muistin tämän väärin jostain sieltä vaihtovuodelta, kun haaveilin haasteesta, jossa pyritään mahdollisimman nopeasti kiipeämään Ben Nevis, Scaffel Pike ja Snowdon. Siinäkin ehkä tarvittaisiin tuota zombie-moodia, kun en kuitenkaan mitenkään huippukuntoinen ole... Jes, Lake Districtistä kelpaa lueskella lisää :)
PoistaMeidän piti heittää Ben Nevis (se on Skotlannin ja koko Brittilän korkein huippu), mutta säät eivät suosineet. :D Ehkä joku toinen kerta. Snowdon on heitetty, mutta voisin heittää sen uudelleen hieman eri reittikombolla.
PoistaLake Distrctillä järjestetään vuotuinen "vuorijuoksu" Fairfield Horseshoella, joten sinne vaan. :D Itse olen heittänyt kys. lenkin kolme kertaa (en juosten kuitenkaan).
Huikeita maisemia.
VastaaPoistaKatsotaan nyt taas ensi syksynä, tuleeko patikoiduksi Espanjan aurinkorannikolla. Pienimuotoisesti. Viimeksi se jäi, vaikka suunnitelmia oli jo tehty.
Patikoinnin jatkaminen loukkaantuneen jalan kanssa on kyllä vaatinut sisua. :)
Toivottavasti teille löytyy muutama hetki patikoinnille! Kiinnostaisi nimittäin kovasti patikointi muuallakin kuin täällä ja tietenkin "tuttujen" kokemukset kiinnostavat :)) Meillä on harkinassa uusi reissu syksylle, mutta se ei ole varmistunut vielä.
Poista