Raymond Carver: What We Talk About When We Talk About Love
Vintage 1981
S. 134
Nyt alkaa novellien lukeminen tuottaa satoa, kun jo toinen puolisentoista kuukautta kesken ollut novellikokoelma on kunnialla saatu luettua. What We Talk About... sisältää peräti seitsemäntoista novellia, jotka kukin sopivat aiheiltaan kirjan nimen alle.
Minua ei sinänsä rakkaus keskeisenä teemana kirjallisuudessa kiinnosta, mutta Carverin novellit eivät ole mitään ruusunpunaisia romansseja. Toisaalta on syytä muistaa, ettei rakkaudella välttämättä ole mitään tekemistä romanssin tai muunkaan pinkin kanssa: ne ovat kaikki ihan eri asioita.
Carverin novelleissa rakkaus on arkipäiväistä, usein vääristynyttäkin tai väljähtänyttä. Rakkaus ei välttämättä ole se liima, joka pitää pariskunnat yhdessä, ja joskus pariskunnat eivät enää ole yhdessä. Rakkaus voi myös kohdistua lapsiin, mihin tahansa. Enkä tällä tarkoita mitään saastaista (pedofiili)rakkautta, vaan vanhemman rakkautta lastansa kohtaan, joka tosin voi näyttäytyä hyvinkin erikoisella tavalla. Novellikokoelmassa on selkeä punainen lanka, mutta novellit ovat sopivan erilaisia keskenään, ja jokainen tuntuu omanlaiseltaan.
Eräs Carverin novellien suola on niiden salaperäisyys, hämäryys, tuokiokuvaukset. Ne jättävät hyvin paljon lukijan mielikuvitukselle tilaa. Kaikkien tarinoiden loput ovat avoimia, tulkinnanvaraisia. Joissakin on enemmän vihjettä, mihin suuntaan lukija voi ajatuksiaan ohjata, joissakin vähemmän. Se on kiehtovaa, mutta alkoi jossain vaiheessa joidenkin tarinoiden kohdalla turhauttaa.
Carverin tyyli on lakoninen ja paikoin töksähtelevä. Koin novellien miljööt ja tunnelmat vahvoina, ihan aistittavina, mutta ihmiset jäivät etäisiksi. Siksipä tämä novellikokoelma ei juuri herättänyt minussa minkäänlaisia liikutuksen eikä oikeastaan paljon muitakaan tunteita.
Esimerkki: Pidin kovasti novellista I Could See The Smallest Things. Sen tunnelma oli erikoisen hämyinen ja lyhyt kohtaaminen kiinnostava. Tämä lyhyt kohtaaminen on melko informatiivinen ja avaa lukijalle hieman naapuruustaustoja. Tunnelma on apea ja hiljainen, ihmiset ovat vain käymässä siinä. En osaa selittää tarkemmin. Mietin, että ehkä ihmiset eivät olekaan tärkeitä: on ihan sama keitä he ovat. Tilanteet ja kohtaukset ovat merkittävämpiä - ei se, kenen kohdalle ne osuvat.
Muita suosikkejani on Sacks, Tell The Women We're Going ja The Third Thing That Killed My Father Off.
Olen ymmärtänyt, että joskus nämä kirjamielipiteeni ovat niin kryptisiä, että on vaikea hahmottaa pidinkö jostakin kirjasta vai en. Siksipä tällainen selkokielinen lisäys loppuun: Carverin novellikokoelma oli ihan ok, mutta ei saanut sukkia pyörimään jaloissani. Ymmärrän kirjan ansiot, mutta minun ei silti ole pakko hullaantua siitä.
Kirjasta on blogannut muun muassa Leena Lumi, Suketus, Mai (jonka blogista kirjan bongasin, terkkuja!) ja Tuijata.
~~~
Tällä kirjalla kartutan taas novellihaastetta peräti seitsemällätoista novellilla. Edistymistäni voi seurata täältä. Nyt on luettuja yhteensä 31.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan kuusi: kirjassa on monta kertojaa.
Kiitos Ele, nappasin terkusta kiinni ja lähetän niitä tässä sinulle. Tämä kirja oli kyllä sellaista rakkauden tykitystä, joka tulee esille jo kirjan nimestä. Rakkaus voi mitä tahansa. Huomasin, kun luin Kissani Jugoslavia kirjaa, että Pajtim Statovci kirjoittaa myös rakkaudesta.
VastaaPoistaMiten raadollisia ja hengästyttäviä nämä Carverin novellit ovat, sama juttu, ei tällaisesta voi hullaantua, mutta minäkin tunnustan niiden laadukkuuden.
Mai, rakkautta on tosiaan erilaista ja kukin vieläpä kokee ja näyttää rakkautta omalla tavallaan. Näitä Carverin novelleja voisi kutsua kiinnostaviksi katsauksiksi erilaisiin arkiin. Lukija jää kaikissa mielestäni sivustakatsojaksi, mutta se kenties on tarkoituskin.
PoistaKissani Jugoslavia kiinnostaa minua nyt ihan eri tavalla, kun luin siitä blogistasi. Jospa seuraavalla suomireissulla ehtisi senkin lukea. Kauheat lukupaineet seuraavalle reissulle :D
Tämän haluaisin ehdottomasti vielä lukea novellihaasteeseen, saa nähdä ehdinkö. Jokatapauksessa toivoisin tämän lukevani tänä vuonna. Pitäisi muutenkin koittaa lukea enemmän novelleja, jotta pääsen tavoitteeseeni (en tiedä sitä vielä, ehkä määrittelen sen pian) haasteen suhteen :D
VastaaPoistaTiia ja Tommi, onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa! Yksi tai kaksi novellia aina romaanien välissä, niin kirjan lukee melko nopsaan. Minulla odottelee jo seuraava novellikokoelma pöydänkulmalla. :D
PoistaMinun ainoa tavoite tässä novellihaasteessa on oppia suhtautumaan novelleihin avoimemmin ja päästä eroon perusteettomasta novellikammostani. Tässä olen jo hieman edistynytkin, mutta novellihoitoa tarvitaan vielä paljon. :D
Siinä onkin kerrasssaan hieno tavoite. Ja hyvin olet mielestäni tavoitteessasi edistynyt, kun olet jo 31 novellia lukenut. Mulla käy kyllä usein niin että innostun jostain novellikokoelmasta ja sitten luen sen kertarykäyksellä, tai parilla. Tuollainen yksi, kaksi romaanien välissä olisi varmaan itsellenikin parempi muoto. Pitääpä kokeilla! Ja kiitos vinkistä. :D
PoistaTiia
Tiia, hiljalleen tässä oma suhtautuminen tästä muuttuu. En tosin ole varma pystynkö koskaan lukemaan kokonaista novellikokoelmaa putkeen, koska se yksinkertaisesti on minulle liian hetktistä alati vaihtuvine kaikkineen. Mutta itselle sopivan tyylin löytäminen on tärkeintä eli kannattaa kyllä vetää vaikka koko nonellikokoelma putkeen, jos innostuu. Ja jos ei, mutta kuitenkin kiinnostaa, niin sitten lueskella silloin tällöin. :)
PoistaCarver on modernin novellin mestari. Joycen Dublinilaisia ja Munron novellit kuuluvat samaan sarjaan. Minä taisin näistä jopa innostua. Yksinkertaisesti hienoja.
VastaaPoistaElina, ovat tosiaan taidokkaita nämä Carverin novellit, mutta eivät minun asteikollani nouse sinne sukat pyörii -osastolle. Munroa en ole lukenut, vaikka kirjastossa olen hänen kirjojansa usein kosketellut. Ehkä jossain vaiheessa. :)
PoistaOlen tämän kokoelman joskus, varmaan pian suomennoksen ilmestymisen jälkeen, lukenut. Muistikuvissani hieno eli samaa novellistiikan huippulaatua kuin Alice Munro, James Joyce tai Anton Tsehov.
VastaaPoistaTuulevi, Anton Thehovia olen lukenut, mutta vissiin pienoisromaanin muodossa. Munroa täytyy varmaan kokeilla jossain vaiheessa ihan yleissivistyksen takia. James Joycetkin on lukematta. Ei lopu novellit heti kesken tästä maailmasta!
PoistaEn ole Carveriin tutustunut, kiitos vinkistä Elegia. Itse asiassa novelleja on aika kiva lukea!
VastaaPoistaRiitta, minäkin olen nyt hieman avautunut novelleille. En tainnut viime vuonna lukea yhtäkään novellia saati novellikokoelmaa eli ilmeisesti en niihin tartu ilman "syytä". Novellihaaste on hyvä syy ja aikomukseni on ottaa tavaksi haasteen päättymisen jälkeenkin novellien lukeminen romaanien lukemisen välissä.
PoistaCarver on ihana! Tykkään miehen novelleista ja runoista ihan älyttömästi. Robert Altman ohjasi aikoinaan Shortcuts-novellikokoelmasta on elokuvankin. Tässä yksi mun lempirunoja Carverilta:
VastaaPoistaRain
Woke up this morning with
a terrific urge to lie in bed all day
and read. Fought against it for a minute.
Then looked out the window at the rain.
And gave over. Put myself entirely
in the keep of the rainy morning.
Would I live my life over again?
Make the same unforgivable mistakes?
Yes, given half a chance. Yes.
Reeta, ai tällä on runojakin, wow! Tuo lainaamasi runo on hieno! Tässähän joutuu mahdollisesti vielä lukemaan lisää Carveria, mutta seuraavaksi runomuodossa. Kiitos runosta ja vinkistä :))
PoistaTämä hyppäsi minullakin nyt novellihaasteen myötä lukulistalle, pitää testata pyöriikö sukat täällä myöhemmin jalassa. Olen muutenkin hurjan iloinen koko haasteesta, on tullut laajennettua paljonkin omaa lukureviiriä, novellien maailma on ihana. Parhaimmillaan, siis.
VastaaPoistaLaura, tulenpa sitten kurkkimaan sinun mietteesi jos/kun tämän luet ja siitä kirjoitat. En usko, että Carverin novellit ihan kylmäksi jättävät: ovat ne sen verran taitavia kokonaisuuksia kuitenkin. Novellihaasteen myötä näen novelleja joka paikassa. Haaste on iskostunut alitajuntaani ja bongailee novelleja joka paikasta ilman että tarvitsee itse edes yrittää :D
PoistaMelkein en kehtaa edes tunnustaa, että en ole koskaan vilkaissut tätä kirjaa kantta enempää, koska en pidä sen nimestä. (Saman tapainen pitämättömyys vaivaa kaikkia kirjojen nimi, jotka ovat mallia rakkaudesta johonkin. Rakkaudesta juustoon. Rakkaudesta polkupyörään. Rakkaudesta seksiin.)
VastaaPoistaNo mutta eniveis, tämähän kuulostaa lopulta ihan lukukelpoiselta kirjalta. Ja ah, novellihaaste on minulla ihan huonolla mallilla, kun eka novellikokoelma on ollut kesken jo nelisen viikkoa.
Haha, äläs nyt Maija! Minäkin juoksin karkuun aiemmin, koska minulla(kin) on rakkausvamma eli rakkaus kirjan nimessä on melkoinen turn off. Samoin ruokaisat kirjannimet houkuttelevat lähinnä liukenemaan paikalta. :D
PoistaCarveriin tutustuin Main blogissa. Kirjan nimi on vilahdellut siellä sun täällä ja ajattelin, että nyt novellihaasteen kunniaksi uskallan lukea siitä edes mielipiteen. Ja yllätys oli melkoinen, kun ei ollutkaan kyseessä siirappimiina. Tämä on hevimpää kamaa eli rohkenen suositella kamalasta nimestä huolimatta.
Voisin tämän lukea suomeksi, laitanpa lukulistalleni
VastaaPoistaLue ihmeessä :)
PoistaNovelleja pitäisi kyllä lukea enemmän. Novellikokoelmiin ei oikein tule tartuttua, mutta sitten kun sen teen, tykkään lähes poikkeuksetta. Tätä (tai näitä) en ole lukenut, vaikka kai tämä on jo sellaista klassikkokamaa, joka olisi syytä tuntea.
VastaaPoistaAmma, minulla on sama juttu. En herkästi lue novelleja, vaikka kokemukset pääsääntöisesti ovat kuitenkin positiivisia eli olen pitänyt lukemistani novelleista. Nyt aivopesen itseäni puoli vuotta suhtautumaan avoimemmin niihin. :D
PoistaEn ole lukenut novelleja kovin paljon, mutta haluaisin muuttaa asian. Tämä teos vaikuttaa sellaiselta, jota voisin kokeilla - kiitos vinkistä!
VastaaPoistaHande, osallistu siihen novellihaasteeseen, ellet jo ole? Se on hyvä patistaja novellien suhteen!
PoistaNovelleja olisi mukava lukea enemmän. Niissä on vaan se huono puoli, että juuri kun tykästyy tarinaan ja haluaa tietää lisää niin se päättyy...
VastaaPoistaKatriina, kannattaa aloittaa pidemmillä novelleilla. Minullekin tuottaa ongelmia kovin lyhyet novellit, esim. nämä Carverin novellit ovat pisimmilläänkin vain about kymmenen sivun pituisia. Ne ovat myös siinä mielessä erikoisia, että ne eivät oikeastaan ala mistään eivätkä pääty mihinkään. En osaa selittää: ne ovat sellaisia tuokiokuvauksia, kohtauksia.
PoistaMeinasin pudota pepulleni, että mun Elegia bloggaa tämän nimisestä kirjasta :D Vaikuttaa ihan kivalta, vaikka mulle novellit äärettömän vaikeita. Niin on muuten myös pienoisromaanit!
VastaaPoistaAnnika, en olisi itsekään vielä pari kuukautta sitten uskonut, että luen tämännimistä kirjaa :D Mutta rohkenin kokeilla, koska oli tehty selväksi, ettei kyseessä ole mikään siirapissa uiminen. :D Voisit tykätä, mutta toisaalta jos on novellien kanssa muutenkin ongelmia, niin ei ehkä sitten. Kenties pidemmät novellit voisi toimia, mutta jos on pienoisromaaniongelmakin, niin ei ehkä sitten sekään. :D
PoistaLuin muuten juuri Gillian Flynnin novellin ja se oli oikein vetävä!
Varmasti, kun kyseessä Flynn. Kova mimmi <3
PoistaJoo, se oli ensimmäinen lukemani Flynn ja päätin, että luen Flynniltä ihan romaaninkin tässä piakkoin. Teräviä esineitä ajattelin kokeilla, Gone Girliä en halua koska olen nähnyt sen elokuvana.
PoistaRakkauden eri muodot...siinäpä todellakin aihe, josta voi saada niin paljon muutakin irti kuin vaaleanpunaista höttöä ja ruusupuskia :D
VastaaPoistaNimestä muistui välittömästi mieleen myös Murakamin "Mistä puhun kun puhun juoksemista", joka pitäis kans lukea uudestaan parin vuoden jälkeen...
Disa, Carverin novelleista puuttuu kokonaan ne pinkit lasit ja ruusupuskat. Tai jos ruusuja onkin, niin ovat varsin piikikkäitä. :D
PoistaMinulla on lukulistallani tuo Murakamin juoksukirja (muut hänen kirjansa eivät toistaiseksi ainakaan kiinnosta), mutta sitä ei ole meidän kirjaston valikoimissa lainkaan. Olen sitä laiskasti metsästellyt charity shopeista, kun en viitsi uutena ostaa.
Yritin jo eilen kommentoida, jos vaikka nyt tulisi perille.... Monella on blogitekstit tosi kryptisiä ja itse olen aina hakemassa subjektiivista mielipidettä (silloin kun kirjablogeja luen), niin siksi jää vaivaamaan jos en saa selvää ns. lopullisesta tuomiosta.
VastaaPoistaVeera, minäkin haluan kuulla nimenomaan subjektiivisen mielipiteen (mielellään perusteluineen) ja pyrin siihen itsekin. Joskus olen ollut omasta mielestäni hyvinkin selkeä, mutta sitten käykin ilmi, että olen ollut selkeä vain itselleni. :D
PoistaLuin tämän kokoelman joskus kauan sitten ja äskettäin luin uudelleen tästä pari novellia novellimaratonilla ja olin ajatellut, että voisin lukea loputkin. Syy miksi en niin tehnyt on omaa luokkaansa. Kirja nimittäin oli niin likainen, tahrainen yms., että oli tunne, että sitä pitäis lukea hanskat kädessä. Yritän joskus uudestaan, jos tulee puhtaampi versio vastaan. :D
VastaaPoistaCarver on kyllä taitava, mutta en ole ihan varma, onko hän ihan sen kaiken hypen arvoinen, jota hänen novelleihinsa liitetään.
Omppu, minä en hypettäjiin liity, mutta toisaalta en ole pätevä myöskään arvioimaan novellien laatua missään kirjallisuuden viitekehyksessä. Kunhan mutuilen subjektiivisesti. :D
PoistaSuttuiset ja saastaiset kirjat ovat kyllä melkoisia fiiliksentappajia. Itse olen jättänyt muutaman kirjan lainaamatta kirjastosta, koska ovat olleet niin elähtäneitä, "kosketeltuja". Eräs ostamani kirja haisi niin pahalta (jonkin paperilaadun ja painomusteen yhdistelmä, kenties), etten voinut sitä lukea. Ratkaisin asian ruiskuttamalla siihen parfyymiä ja jättämällä tuulettumaan päiväksi - hyvin toimi :D Ei tosin soveltune hajuherkille.
Carveria en olekaan lukenut, mutta voisin pitääkin. Olen lukenut Alice Munron ja Margaret Atwoodin novelleja, jotka samaan tapaan ruotivat parisuhteita ja rakkautta. Kiitos vinkistä, ehkä luen novellihaasteeseen.
VastaaPoistaTiina, nämä novellit olivat hyviä, mutta lukijan täytyy sietää keskeneräisyyttä ja avoimia loppuja (ja alkuja). Margaret Atwoodilta olen lukenut yhden romaanin, mutta en hänen novellejansa.
PoistaNiin kuin Annika kirjoitti niin piti vähän aikaa tavailla että luinko kirjan nimen oikein :D
VastaaPoistaOlen novellikammoinen ja jossain vaiheessa en millään lähtenyt lukemaan novelleja mutta nykyään haastan itseäni mielelläni. Olenkin yllättynyt iloisesti moneen kertaan joten minun kannattaa ilmeisesti lähteä pois mukavuusalueeltani aina toisinaan :)
Krista, hyvin te tunnette minut :D Minä otan nämä novellit tutkimusmatkana ja tämä on aika jännää ja piristävää, vaikka edelleen saan patistaa itseäni tarttumaan novelleihin. Se kuitenkin onnistuu jo melko hyvin eli kammon tilalle on astunut ujo uteliaisuus. :)
PoistaMinulla novellien lukeminen on kovin kausittaisa, opportunistinen lukija kun olen. Riippuu ihan siitä, mitä osuu käsiin ja novelleja osuu yllättävän harvoin. Tämän kirjan nimen olen tietysti kuullut ainakin miljoona kertaa (vai onko joku elokuvakin tällä nimellä?) mutta eipä ole tullut missään vastaan itse kirjaa... Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, vaikka minäkin tuppaan olemaan vähän epäluuloinen rakkaus-sanan nimessään sisältävien kirjojen kanssa.
VastaaPoistaMinna, minulla novellien lukeminen oli melko olematonta enne tätä haastetta :D Rakkausvamma (kirjan nimissä) tuntuu olevan monella. Rakkaus on jotenkin liian rajaava, vaikka periaatteessa sen sisään mahtuu kuitenkin lähes mitä tahansa, kuten tämäkin novellikokoelma osoittaa - joskus sitä rakkautta sai ihan mikroskoopilla etsiä.
PoistaOlen juuri kommentoinut useampaakin blogia sanoen, että fantasia tai dystopia eivät ole minun juttujani. Mutta tästä innostun. En ole mukana novellihaasteessa, mutta voisinpa taas tarttua novellikokoelmaan, vaikkapa tähän, sillä rakkaus on ehdottomasti aihe, josta haluan myös lukea. Etenkin kun kuvaat, että tässä on kyse oikeasta elämästä.
VastaaPoistaLukupiirissäkin on Munron novelleja kokeiltu, mutta novellit eivät ole ehkä parasta lukupiirimateriaalia, vaikka päihittävät kyllä dekkarit mennen tullen.
Kirsi, kokeile ihmeessä. Tässä novellikokoelmassa ei tosiaan ole mitään perinteistä ja yksiselitteistä rakkautta. Voin kuvitella, etteivät novellikokoelmat välttämättä ole kovin helppoja lukupiiirikirjoja. Riippuu tietenkin, miten niitä ruotisi: kokonaisuutena vai kaikkia erikseen jne.
PoistaLisäsin linkkisi postaukseeni. Sinä et tule esiin googlatessa jostain syystä. Yleensä otan 3, max 4 ensimmäistä...
VastaaPoistaMun blogi ei vissiin kirjahakujen kohdalla koskaan nouse kovin ylös. En tiedä miksi. Mutta kiitos kun linkitit. :)
Poista