6. Leffa oli parempi
Noh, harvemmin on, vaikka vertaisi mihin tahansa. Siksi Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi esittelen lenkkimaisemiani cinemaattisin tunnelmin.
Paitsi että pidin Alice Walkerin kirjan (The Colour Purple - Häivähdys purppuraa) pohjalta tehdystä elokuvasta enemmän kuin itse kirjasta.
Näissä maisemissa saan kuljeksia niin paljon ja usein kuin huvittaa.
En pystyisi asumaan tuppukylässä, koska tarvitsen ison kaupungin palveluita ja houkutuksia, inspiraatiota ja virikkeitä. Mutta yhtä lailla tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta. Olen löytänyt maailmankolkan, jossa saan haluamani.
Itsenäisyyspäivänä on hyvä miettiä vaikkapa suhdetta Suomeen. En koskaan lakkaa olemasta suomalainen enkä koe sellaiseen tarvettakaan. Olen syntynyt Suomessa suomen kansalaiseksi ja niin saa olla jatkossakin.
Suomi käy kuitenkin minulle vieraammaksi vuosi vuodelta. Kotoisuus syntyy tutuista asioista ja kuvioista, helppoudesta olla ja hoitaa asioita, vain "tietää" asioita jne. Kun on tarpeeksi kauan poissa, se tuttuus hiljalleen katoaa, sillä eihän mikään pysy samana - en minäkään.
Minun Suomeni on pysähtynyt vuoteen 2009, kun lähdin sieltä. Suomi vuonna 2009 on melko erilainen kuin vuonna 2016.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
 |
| kuvan nokikana ei liity runouteen |
Loppuun kierrätysruno eli vanhaa paskaa (on ollut joskus jossain blogissani)
Soi sonaatti suruisa
lehdossa illoin,
voi kauneimmat sävelet
lehdossa illoin,
voi kauneimmat sävelet
kuulla silloin
kun kuikka huutaa
tuskaansa tuuleen,
sorsat nokkivat
toisiaan huuleen
tuskaansa tuuleen,
sorsat nokkivat
toisiaan huuleen
ja
särjet leikkivät
vesillä Ahdin,
lainehet määräävät
leikin tahdin.
Onhan se juttu niin, että koti on siellä, missä on hyvä olla ja rakkaimmat ihmiset. Olkoot se sitte, vaikka huitsin nevadassa :)
VastaaPoistaAmalia, tai sitten koti on siellä missä itse on. Suurin osa rakkammista ihmisistäni ei ole täällä. :D
PoistaHyvää Itsenäisyyspäivän iltaa.
VastaaPoistaHuh, 10 eri mielenosoitusta Helsingissä. On tämä meininki tainnut muuttua sitten vuoden 2009.
En ole koskaan seurannut Linnan juhlia. Niitä näytetään ihan tarpeeksi uutisissa ja mediassa. Nyt teemana oli vahvuudet ja presidentti nosti esille Slushin nuoret. Mietin vain, että ei sieltä näytetty nuoria, eikä nuorilla ollut varmasti rahaa mennä tilaisuuteen, vaikka kuinka olisi uusi yrittäjä. Sitten näytettiin kuvaa ruokajonosta, joka kasvaa joka vuosi. Kyllä täällä Suomessa selkeästi nousee esille kahtiajakautuminen menestyjiin, joita Linnan juhliinkin kutsutaan, sitten syrjäytyminen jollakin tasolla.
Kiitos Mai ja hyvää itsenäisyydestä seuraavaa päivää. :-)
PoistaMinäkään en jaksanut linnan juhlia seurata (joskus olen seurannut, vähän fiilisten mukaan), mutta lehdestä toki luin muun muassa noista mielenosoituksista. Hesarissa oli jopa kartat, missä he marssivat.
Vaikka Suomen uutisia seuraankin, niin en enää niin paljon kuin ennen. Ja vuosien saatossa sitä alkaa kokea itsensä vain sivustaseuraajaksi. On eri asia elää siinä ympäristössä ja kokea se itse kuin vain lukea ruudulta: se etäännyttää.
Ruokajonoja oli minunkin aikanani, mutta ovat ilmeisesti ns. räjähtäneet käsiin. :(
Mai kirjoittaa asiaa. Meillä on nyt myös nuoria, jotka ovat siirtyneet suoraan sossun luukulle käymättä opintojen tai edes hanttiduunien kautta noin Monopolia mukaellen.
VastaaPoistaKuvissasi on kiehtova tunnelma 💙
Jane, eikös noita ole aina ollut? Mutta siis ilmeisesti nyt on vielä enemmän. Lapsien tekeminen teininä/nuorena on myös joillekin ns. pakokeino opiskelusta ja työelämästä. Ja tämä ei siis mitenkään pahalla nuorena lapsia saaneille: en tarkoita, että kaikki ovat sellaisia, mutta niitäkin on.
PoistaKiitokset kuvakehuista <3
Kaitpa syrjäytyneitä on aina ollut, mutta nykyään se tuntuu olevan jotenkin hyväksyttävää, ettei ole mitään mielenkiintoa mihinkään alaan, ei halua opiskella ja töihin ei kannata mennä, kun saa jostain kaupan kassalta vain muutaman satkun enemmän kuin soskun luukulta. Ennen ne joita ei oikein mikään kiinnostanut eikä ollut ns. lukupäätä, laitettiin amikseen ja niistä tuli asentajia ja parturikampaajia. Nyt ne saa vaan olla, välivuosi venyy moneksi. Eikä nykyään taideta enää puhuakaan siitä välivuodesta. Kaikki on jotenkin niin muuttunut, suhtautuminen myös.
PoistaAika surullista, että jo noin nuorena monia kalvaa syvä näköalattomuus omaan tulevaisuuteen ja haluttomuus/kyvyttömyys kiinnostua mistään. En oikein usko, että syy tähän on siinä, että sossusta saa riittävästi rahaa elämiseen. Jos ei kotona kannusteta ja tueta, niin eipä ole ihme ettei mikään kiinnosta. Sanotaan aina, ettei saa vanhempia syyllistää, mutta kylläpä vain moni voisi kurkata sinne peiliin ja miettiä, miten meni. Katsoin erään dokkarin nuoresta suomalaisesta naisesta, jolla on viisi lasta ja koulut käymättä. Hän kasvattaa hyvää vauhtia viittä lasta, joista tulee potentiaalisia sossunluukkunuoria.
PoistaIhana runo, joka sopii tuohon maisemaan loistavasti.
VastaaPoistaKiitokset Riitta <3 Tykkään luonto- ja loppusoinnullisista runoista, vaikka ovatkin monien mielestä naiiveja. Siksi tykkään sellaisia kirjoitellakin. :))
PoistaEi mulla nyt mitään järkevää asiaa, mutta piti tulla ihastelemaan kuviasi <3
VastaaPoistaEi tarvitse olla mitään järkevää asiaa (eivät nämä minunkaan jutut usein ole), Jassu. Kiitos kun jätit jäljen! <3
Poista