Minulla ei tosin ole mitään aikataulua blogini suhteen eli päivittelen muutenkin, milloin sattuu asiaa olemaan tai kirja luettuna. Yleensä kuitenkin vähintään kerran viikossa.
Nyt on kaiken lisäksi paksu kirja kesken (Andrew Taylor: Requiem for an Angel). Tai oikeastaan kirja sisältää kolme kirjaa: kyseessä on ns. Roth-trilogia. Mutta siitä enemmän sitten, kun olen kirjan lukenut.
Olen tällä hetkellä taas Suomessa, enkä tiedä kuinka kauan viivyn. Blogini todennäköisesti kuitenkin takkuilee siihen asti, kunnes pääsen kotiin. Kyseessä ei ole bloggausinnon laantuminen: bloggaaminen on minulle rakas ja pitkäkestoinen harrastus. Olen nimittäin pitänyt tätä kirjablogia reilut kymmenen vuotta enkä ole aikeissa lopettaa vieläkään.
Tässä on jotain tuttua (kirjoituksessasi) koskien blogin kirjoittamista. Blogi on mukava alusta ajatuksille, tulevat ne mieleen missä muodossa tahansa. Minulla on tämä blogisi sisäisessä blogi-luettelossa ja aina silloin tällöin olen käynyt täällä lukemassa, mutta kommentoida en ole ehtinyt, vaikka omasta kokemuksesta tiedän, miten iloiseksi mieli tulee, jos joku on katsonut aiheelliseksi kommentin kirjoittaa, oli tykännyt tekstistä tai ei.
VastaaPoistaMinullakin syksy on ollut aika raskas joidenkin tapahtumien (ulkopuolisten) takia. Kunpa oppisi ottamaan vastaan pyristelevät asiat Nietzschen tapaan hyvinä itsensä vahvistamiskeinoina.
Tässä sinun blogissasi minua ilahduttaa aina myös tämän ulkoinen habitus.
Liisu, kiitos ihanasta kommentistasi! Olet ihan oikeassa siinä, että kommentti aina ilahduttaa, kiitos siis sinulle! <3
PoistaOlen ottanut aikaa itselleni, joten siksi vastaaminen venyi näin pitkäksi. Olen kyllä käynyt lukemassa kommentit moneen kertaan, mutta vasta nyt saan aikaiseksi vastata. Syksy on tosiaan ollut raskas, toivottavasti sinulla helpottaa raskaus ja olo kevenee. Vanha klisee ajasta ja sen parantavasta taiasta ei ole ihan tuulesta temmattu.
Elegia, toivon, että kaikki se mistä huolehdit järjestyy parhain päin. Koita selvitä ilman flunssaa täällä koleassa Suomessa!
VastaaPoistaMinulla on myös huolta. Lähipiirissä tapahtui jo kesän alussa sellaista, mikä kuluttaa minua, huolestuttaa ja vie energiaani. Blogi onneksi odottaa ja on kiva henkireikä aina kun sinne ehtii. Minulla on niin paljon mielessä, mutta niin vähän olen saanut kirjoitetuksi.
Olemme lähdössä ensi viikolla kuukaudeksi Espanjaan, mikä on juuri nyt hyvä asia, irrottaa osittain huoliasioista.
Vaikeatkin asiat siirtyvät menneisyyteen ja niihin tottuu.
Kaunis sumuinen kuva. Me saattelimme juuri syyslomavieraita, poikaa ja pojanpoikia junalle. Tie kulkee pitkin Kymijoen rantaa. Nyt ei mennessä jokea näkynyt sumulta ollenkaan. Palatessa sumu oli osin poissa, ja mies pysähtyi kuvamaan kaunista pehmänväristä jokimaisemaa.
Kiitos, Marjatta. Asiat eivät ole minun käsissäni, vaan elämään kuuluvaa. Mutta se siitä. Olen pärjännyt ilman flunssaa tähän asti (nyt pitää vissiin koputtaa puuta) ;)
PoistaMinulle tämä taukoilu on tehnyt hyvää. Uutta intoa puskee jo jostain taka-alalta. Onneksi blogi ei tosiaan katoa mihinkään, vaikka joskus taukoileekin.
Odotan muuten minäkin kovasti teidän matkaanne ja toivon, että teet jotain postauksia vaelluksista ja muista kokemuksista! Minulla on alkanut itää päässäni ajatus, että patikoida voisi joskus muuallakin Euroopassa, esimerkiksi Espanjassa. Satuin lukemaan jostain lehdestä jutun, jossa vieläpä mainittiin, että Espanjassa on paljon hyviä patikointimahdollisuuksia. Alitajunta jo työstää asiaa!
Koululaisten syyslomat ovatkin jo ohi, kun tämä vastaaminen nyt kesti. Olen edelleen Suomessa, mutta poistun ensi viikolla. Lunta ei ole näkynyt eikä varmaan ehdi näkyäkään ennen katoamistemppuani.
Antoisaa ja aurinkoista reissua! <3
Ehdin jo pelästyä, että aiot lopettaa. Hyvä, kun et ole lopettamassa. Ei tässä ole mitään sen ihmeempiä "viisauksia" tarjolla kuin, että bloggaajalla on oikeus blogata omaan tahtiinsa ja pitää taukoja jos siltä tuntuu. Olenhan itsekin pitänyt välillä kuukauden tai jopa kahden kuukauden taukoja. Toivotan sinulle hyvää vointia!
VastaaPoistaTuija, no enhän minä lopeta varmaan ikinä tätä blogia. :D Minusta on hienoa, että sinä osaat taukoilla tarvittaessa vaikka kuukausia, jos siltä tuntuu. Minulla on jokin pakkomielle aina pakottanut päivittämään. Tosin näistä tauoista on ollut hyötyä, sillä harrastus tuntuu taas uudelta ja jännältä. Omituista, joo. Hyvää oloa sinullekin <3
PoistaJoskus kynä kulkee - joskus ei. Epämääräisillä tauoilla on aikansa ja paikkansa... Olisikos nyt joku ikävä pahanmielen pöpö ilmassa, sillä kuin tunnepitoinen usvainen kuvasi on olo myös täällä huolihattu päässä ja oma emolevy eheyttää niin, että rouskinta raikaa. Välimatka antaa lepoa ja perspektiiviä, oma kolmiviikkoinen reissu on edessä tammikuun alussa. Toivon, että vaikeutesi selättyvät:)
VastaaPoistaEpämääräiset tauot ovat tehneet tehtävänsä, Takkutukka. Nyt alkaa taas jaksaminen ja ilo blogata löytyä. Taukoilun ohessa tosin luettujen kirjapino on kasvanut, mutta en jaksa stressailla niistä: jätän bloggaamatta niistä, jos en jaksa. Tämä oli muuten tärkeä huomio minulle: siis se, ettei ole pakko blogata kaikista kirjoista, jos ei vaan jaksa. Se on ihan hyvä syy olla bloggaamatta. :)
PoistaAurinkoa syksyysi! Ei ole tosin ainakaan täällä paljon aurinkoa viime aikoina näkynyt. ;)
Reilut kymmenen vuotta on pitkä aika! Peukku ja ♥ sille. Se, ettei blogilla ole aikatauluja tms., on mielestäni vain hyvä asia - sen ansiosta blogi pysyy kirjoittajansa näköisenä ja oloisena. Minullakaan ei ole suunnitelmia, jostain takaraivosta aina lähtee ajatus kirjoittamisesta - silloin kun aika on.
VastaaPoistaVoimia kaikkeen vaikeaan. Jos olet Suomessa vielä kirjamessujen aikaan, niin toivon että näemme.
Ja tuo sumuinen kuva: ah! ♥
Kiitos, Katja! <3 Minulle ei edes sopisi aikataulut, sillä varmaan jokin sisäinen anarkistini haluaisi ne kuitenkin rikkoa. Että jos vaikka maanantaina ja torstaina olisi bloggauspäivät, niin varmaan bloggaisin sunnuntaina ja tiistaina. :D
PoistaKirjamessut jäävät nyt väliin. Oli tarkoitus tulla, mutta arvioin itseni väärin. Sinua olisin kyllä mielelläni tavannut: jäit jo viime vuonna live-tavattuamme mieleeni fiksuna ja ihanana ihmisenä - juuri sellaisena kuin blogisikin on. <3
On aikoja, jolloin harrastus - vaikka kuinka rakas onkin - joutuu jäämään taka-alalle ja antamaan tilaa muille asioille. Onneksi harrastus ei kuitenkaan jätä eikä aseta aikatauluvaatimuksia. Kirjoitat taas sitten, kun aika on.
VastaaPoistaKuva on ihana! ❤️
Kiitos, Jonna, kannustavista sanoistasi <3 Taukoilu on tehnyt tehtävänsä ja uudella innolla jaksan taas puksuttaa. :)
PoistaKyl me jaksetaan odottaa näitä sinun postauksia ja kuvia ja sitä yleistä lätinää.
VastaaPoista♥ kympille!
Haha, kiitos Mai <3
Poista