Kantis paloi ja Very British Problem -arvonta

Heräsin varhain sunnuntaiaamuna sireenien huutoon ja avoimesta ikkunasta sisään puskevaan savunhajuun. Aromi oli sen verran voimakas, että oli heti selvää ettei kyseessä ole mikään varhaisaamun grillituokio.

Kohotin päätä ja vilkaisin ulos.

Näkymä ikkunasta, kuva huhtikuulta.

Sänkymme on sijoitettu niin, että sen päädyssä on ikkuna. Siihen on oikeastaan ihan syykin: haluan tuntea tuulenvireen kasvoillani nukkuessani. Se on vähän kuin nukkuisi puoliksi ulkona. Kesällä voi ikkunaa pitää auki, talvella tuulenvire puskee karmeista, vaikka ikkuna olisi kiinni.

Kadulla oli paloauto, vastapäisen talon takaata nousi musta pilvi. Ikkuna kiinni ja äkkiä. Unenpäpperöinen mieli yritti tajuta, missä palaa. Hetken luulin, että palo on meidän kadulla, koska paloautokin oli siinä. Mutta toinen paloauto (paikalle saapui kaksi paloautoa) oli ajanut väärin.

Tulipalo roihusi läheisen pubin puutarhassa (eli "beer gardenissa"), joka on vastapäisten talojen takana. Palo saatiin nopeasti hallintaan ja sammutettua. Noin kolmasosa puutarhasta paloi. Koska kyseessä on kantikseni ja tunnen suurimman osan sen henkilökunnasta, käväisin myöhemmin kysymässä, mitä tapahtui (vetäsin samalla yhden pintin siideriä lenkin päätteeksi palautusjuomaksi).

Juttelin ketjun johtajan kanssa, joka oli hälytetty paikalle. Kerroin, että näin liekit ikkunastani aamulla. Että heräsin siihen. Hän pahoitteli minulle aiheutunutta häiriötä. Tämä on kuvaava esimerkki brittiläisestä huomaavaisuudesta, joka on tarttunut osittain minuunkin.

Minäkin pahoittelen ja pyytelen anteeksi lähes joka asiaa, vaikka vika ei olisi edes minun, ja vaikka ei olisi edes aihetta pahoitella. Vähän samaan tyyliin kuin että ohittaa kaupassa ihmisen ja sanoo "sorry". Sellainen on minustakin täällä tullut. Tai jos en keksi, mitä sanoa, saatan sanoa sorry. Se on hassu kulttuurinen piirre, joka on tarttunut minuun ihan huomaamatta.

Luin joskus pari vuotta sitten huumorikirjan Very British Problems (Rob Temple, Sphere 2013). Muutama (mielestäni) hauska ote Very British Problems -sivulta Twitteristä.


Brit 1: Sorry?
Brit 2: Sorry?
1: I thought you said something?
2: I don't think so?
1: Oh, sorry!
2: Sorry!
*Both laugh for hours*

*

Being unable to ask a stranger a question without first saying "excuse me, hi, sorry"

Kirja tuntuu tosi tutulta ja osa jutuista sopisi mielestäni kuvaamaan suomalaisuuttakin. Vai olenko asunut liian kauan täällä, etten enää erota näiden piirteiden alkuperää. Mielestäni en. Britit tykkäävät valittaa säästä, kuten suomalaiset. Jo kirjan alaviite liittyy siihen: Making life awkward for ourselves one rainy day at a time.

Teen nyt jotain poikkeuksellista ja järjestän arvonnan. Voittaja saa omakseen Very British Problem -kirjan.

Säännöt:

1. Kommentoi postausta ja ilmoita halukkuutesi olla mukana arvonnassa.
2. Jos sinulla ei ole esim. Blogger-tunnuksia tai blogia, jätä s-postiosoitteesi, että voin ilmoittaa voitosta myös henkilökohtaisesti sinulle.
3. Arvonta alkaa heti ja päättyy perjantaina 17.6. kello 16.00 Suomen aikaa.
4. Voittajan julkaisen sekä blogissani että lähetän hänelle mailia. Jos ei voittaja ilmoittaudu tiistaihin 21.6. mennessä, arvon uuden voittajan.

Onnea arvontaan ja mukavaa tuoretta viikkoa!

Päivitys 18.6.2015: Arvonnan tulokset voi tsekata täältä.