alkuper. Die Weisse Massai, 1998
Bliss, 2015
S. 307
Englannistanut Peter Millar
Suom. Valkoinen masai
Törmäsin Naamakirjan Kirjallisuusryhmässä Valkoiseen masaihin. En ollut aiemmin kirjasta kuullut, mutta siitä käyty keskustelu oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja varsin paljon tunteita nostattava. Teki mieli lukea kirja ja katsoa, miten sen itse kokisin.
Ja joo-o, olo on melko ristiriitainen. Onko tämä olevinaan rakkausromaani? Jos on, niin missä rakkaus? No rakkaus on komean masaisoturin ulkokuoressa. Sitä jaksaa rakastaa melko kauankin, jos otaksuu että toinen lopulta muuttuu myös sisältä mieleisekseen. Molemmat taisivat olettaa, että kyllä se toinen muuttuu. Vaan kun ei muuttunut ja ylipäätään pyrkimys muuttaa toista on jokseenkin huono lähtökohta suhteelle.
Jo kirjan alku on, hmmm... omituinen. Sveitsissä asuva Corinne on lomailemassa Keniassa silloisen poikaystävänsä Marcon kanssa. Yhtäkkiä Corinne näkee komean masaisoturin, johon hän ilmeisesti salamarakastuu. Oli kiusallista (ja minä en helposti kiusaannu) näin lukijana katsella sivusta, kun Corinne kuolaa masain perään poikaystävänsä nenän edessä. Voi jeesus, voi äly, voi oksennus.
No erohan siinä tulee. Marcolle kenkää ja lusikat jakoon. Corinne myy menestyvän putiikkinsa. Kuluu puolisen vuotta, että Corinne saa Sveitsissä asiansa järjestykseen ja voi palata Keniaan. Puoli vuotta ilman mitään yhteydenpitoa "rakastavaisten" välillä.
Pakko huomauttaa, että rakkaudesta ei ole pahemmin puhuttukaan - ainakaan masaisoturin eli Lketingan taholta. Corinne on rakastunut omiin mielikuviinsa, väitän. Vai miten voi rakastaa ihmistä, josta ei oikeasti tiedä yhtään mitään? Ei tiedä, millainen hänen persoonansa on jne. Se on rakastumista mielikuvaan. Kirjan edetessä yritän etsiä rakkautta pariskunnan välillä, mutta en oikein näe sitä. Corinne huokailee edelleen soturinsa komeaa kuosia, soturi itse hymyilee paljon ja katoilee omille teilleen päiväkausiksi.
Suhde olisi saattanut onnistua, jos Lketinga olisi esimerkiksi käynyt kouluja ja asunut modernimmin. Lketingan nuorempi veli, James, on ajatuksiltaan isoveljensä vastakohta. Hän on huomattavasti nykyaikaisempi ja katsoo ja ymmärtää maailmaa ihan eri tavalla. James yrittääkin toimia pahimpien kiistojen aikana Lketingan ja Corinnen puskurina, mutta aika heikoin tuloksin. Ja onhan Lketingalla oikeus omaan kulttuuriinsa omassa kotimaassaan.
Ehkä olisi Corinnen kannattanut ottaa hieman enemmän selvää masaikulttuurista ennen kuin päätti muuttaa Keniaan. Mitä hän oikein kuvitteli? Että voi tuosta noin vain tunkeutua toiseen maahan ja muuttaa sen kulttuurin mieleisekseen, omaksi kulttuurikseen? No ei se ihan niin mene.
Corinnea ei tosin voi yrittämisen puutteesta moittia, ei todellakaan. Corinne on sisukas nainen, älykäs bisnesleidi. Tämä masaisoturimme vaikutti varsinaiselta laiskajaakolta, joka ei selvästikään kestänyt voimakastahtoista ja äyskentelevää vaimoaan, koska Corinnen edustama voimakastahtoisuus ei kuulu masaikulttuuriin. Kulttuurit tässä törmäävätkin varsin useasti, mutta eivät koskaan kohtaa.
Aina kun Lketinga otti itse ohjat niin sanotusti käsiinsä, kaikki meni persiilleen. Autonkin pisti paskaksi useampaan kertaan. Tuli toisinaan tunne, että kaikki mihin Lketinga koski, meni rikki. Tarkoitus varmasti oli vilpitön, mutta joo.
Että semmoinen kirja. Oli kyllä kuulkaa varsin koukuttava, vaikka tekikin välillä mieli nyppiä hiuksia yksitellen päästä ja oksentaa illallinen tyynylle.
Mutta arvatkaa mitä, kirjalle on olemassa kaksi jatko-osaa! Toinen osa on nimeltään Back from Africa ja kolmas Reunion in Barsaloi. Arvaa kuka tilasi ne kirjastoonsa. Ovat jo tänään noudettavissa.
Kirjasta on blogannut ainakin Nadja ja Villis. Heidän mietteensä ovat suopeampia kuin tämä minun hieman kitkerä miete. Tämä kirja on kyllä kiehtova seikkailu, jota rohkenen seikkailuhenkisille vilpittömästi suositella.
Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva. Katsoin elokuvan trailerin (alla) ja se vaikutti aika ihanalta, romantisoidulta. Siinä näkyi rakkaus, jota en kirjassa kokenut. Taidanpa katsoa koko elokuvan.
Olen nähnyt tän leffana. Yksi katselukerta riitti ja ei tullut hillitöntä halua lukea kirjaa. :)
VastaaPoistaMinua kiinnostaa elokuvassa eniten miljöö ja toisaalta on tietenkin herkullista vertailla sitä omaa lukukokemusta elokuvaan. Trailerin perusteella elokuva näytti melko siirappiselta, mikä on oikeastaan aika söpöä. En yleensä innostu romantiikasta, mutta nyt innostuin. :D
PoistaEt menetä mitään (paitsi ehkä hedarin, jos sinulla on sellaiseen taipumusta), jos jätät tämän kirjan lukematta. Ei ole mitään kaunokirjallista ilotulitusta luvassa. :P
Katsoin elokuvan joskus vuosia sitten sattumalta telkkarista, enkä tiennyt sen silloin perustuvan kirjaan. Silloin elokuva teki vaikutuksen, vaikka itse suhde oli alusta alkaen tuhoon tuomittu. Pidin miljööstä ja kulttuurien kohtaamisen kuvaamisesta. Valitettavasti kirja tuntuu sinusta olleen huono, enkä itsekään ole kiinnostunut tarttumaan siihen.
VastaaPoistaMinua elokuva tosiaan kiinnostaa ja aion katsoa sen mahdollisimman pian. Voisin kirjoittaa siitä ihan oman postauksenkin sitten. :)
PoistaHmm, en ole luonteeltani varsinaisesti hehkuttaja eli sellaista (villiä hehkutusta) kohtaa blogissani aika harvoin. Se ei silti tarkoita, että jokin kirja olisi huono. :)
Tämän kirjan sisältö herätti monenlaisia tunteita, erityisesti hyvin ristiriitaisia sellaisia, joita pohdin melko paljon postauksessani. Onko se huonon kirjan merkki? Minusta ei. Se ettei oikein pidä yhdestäkään kirjan henkilöstä, ei myöskään tarkoita että kirja on huono. Kuten postauksen lopussakin mainitsin, suosittelen tätä kirjaa seikkailuhenkisille ihmisille. Itse luen jo tuota seuraavaa osaa. :)
Kirjointin kommenttini huolimattomasti. Tarkoitin pikemminkin sitä, että vaikuttaa, että kirjassa oli mielestäsi paljon kritisoitavaa. Itsekin luen paljon kirjoja, jotka eivät varsinaisesti ole huonoja, mutta silti haluaa puhua asioista, jotka kirjassa aiheuttivat kenties ärsytystä tai kummastusta.
PoistaNimenomaan tämä kirja herätteli ajatuksia ja niitä tuossa sitten puin. Kuten tuolla toisessa komentissani kirjoitin, eräs syy "kriittisyyteeni" tällaisten kirjojen kohdalla voi olla se, että olen opiskellut kulttuurienvälistä viestintää ja eri kulttuurit muutenkin kiinnostavat. Luonnollisesti oma taustani vaikuttaa siihen, miten tulkitsen kirjaa :-)
Poistatykkäsin tosta, kaikki kolme lukenut, nähny filminkin.
VastaaPoistaKiva että on muitakin tämän lukeneita! Kävin juuri hakemassa kakkos- ja kolmososat kirjastosta. Kakkosta aloittelin matkalla jo lukea. :)
PoistaHehheh, oletpa kirjan lukenut! Mutta välillä pitää nollata päätä - ts. kesällä kevyttä kesälukemista!
VastaaPoistaJuu, tämä oli todella hyvä nollauskirja ja samalla pääsi mielenkiintoiselle nojatuolimatkalle Keniaan. Helppo- ja nopealukuinen kirja, joka kyllä aiheutti ajoittain hedaria (nimenomaan kaikenlaisen "sähläämisen" ja säätämisen takia). :D
PoistaOlen lukenut ja nähnyt ja tykännyt. Tämä oli siitä hyvä elämäkerta, että kuvattu jakso elämästä oli tarpeeksi pitkä, niin että siihen sisältyi paitsi hullaantuminen myös pettymystä, vaikeutta ja kritiikkiä.
VastaaPoistaOlen lukenut jostain lehdestä Corinne Hoffmanin haastattelun. Kelpo nainen. Kerrankos sitä nuorena rakastuu hullusti ja järjenvastaisesti!
Jatko-osat alkoivat todella kiinnostaa.
Aloitin tuon elokuvan katselemisen (on katsottavissa Youtuben kautta osissa), mutta viides osa uupuu välistä, aargh! Pakko vissiin jatkaa kuudennesta, mutta tulin tässä välissä vastaamaan kommentteihin. Elokuvasta sen verran, että minusta se tulee jotenkin enempi iholle kuin kirja, vaikka eroavaisuuksia romaaniin melko paljon jopa. Mutta kirjoitan pidemmät mietteet erikseen.
PoistaMinun suurin ongelma tuon kirjan kanssa oli varmaan se, etten oikein pitänyt Corinnesta. En edes osaa tarkalleen selittää miksi: minusta hän oli melko itsekeskeinen ja röyhkeä. En välttämättä oikeasti ole, mutta kirjasta välittyi sellainen kuva. Voihan olla, että vika on käännöksessäkin. Ehkä pitäisi myös lukea joku Corinnen haastattelu: ehkä sellainen valottaisi paremmin hänen persoonansa hyviä puolia. :)
Olen aloitellut tuota Back From Africaa ja aika koukussa olen jo, vaikka ihan alussa vasta. Minulla on toinenkin koukuttava kirja kesken eli ihan kamalaa, kun tiedä kumpaa lukisi (vuorottelen kirjojen kesken). :D
Luin tämän kirjan yli kymmenen vuotta sitten, ja se jäi mieleen todella mielenkiintoisena ja koukuttavana lukukokemuksena. Myös elokuvaversio oli kiehtova.
VastaaPoistaSinällään ei todellakaan mikään ihme, ettei tuo suhde onnistunut, ovathan nuo kaksi kulttuuria toistensa TÄYDELLISET vastakohdat pitkälti kaikissa suhteissa.Kirjoitin tästä tapauksesta aikoinaan analyyttisen esseen kulttuurienvälisen viestinnän kurssille yliopistossa.
Katsoin itse juuri tuon elokuvan ja pidin siitä, vaikka olikin hyvin hunajoitu versio kirjasta.
PoistaMinäkin olen mm. kulttuurienvälistä viestintää opiskellut ja yleisesti eri kulttuurit kiinnostavat, joten siksikin tällaisia kirjoja tulee luettua melko "kriittisesti".
Mukavaa sunnuntai-iltaa. Olen väkertänyt Unpopular Bookish Opinions haasteen parissa ja ajattelin pyytää sinua mukaan haasteeseen, sopiiko ;)
VastaaPoistahttp://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2016/05/haaste-unpopular-bookish-opinions.html
PoistaMakeaa maanantaita, Mai! Kiitos haastamisesta, kävin jo blogissasi. Tämä onkin oikeasti haastava haaste, jonka jo laitoin mietintämyssyyni muhimaan. :)
Poista