Alkuper. Chaesikjuuija, 2007
Portobello Books, 2015
Koreasta englannistanut Deborah Smith
S. 183
Haluan alkuun esittää porttiteorian, koska ne ovat niin suosittuja.
Esimerkiksi nyt kun sallitaan kahden samaa sukupuolta olevan avioliitto, on siitä vain kivenheitto siihen, että ihminen voi mennä lampaan kanssa naimisiin.
The Vegetarianissa ei tosin ole kyse avioitumisesta, vaan kasvissyönnistä ja porttiteoriani liittyykin siihen. Kun henkilö ryhtyy kasvissyöjäksi, seuraava aste on tietenkin vegaanius. Vegaaniudesta ei ole pitkä matka vegetatiivisuuteen (onko tuo edes sana?) eli henkilö muuttuu kasviksi - tai ainakin haluaisi muuttua. Eikös ole hieno porttiteoria - ehkä pitäisi kasvissyönti kieltää.
No joo, meni vähän överiksi, anteeksi. Mutta tässä kirjassa on kyse juuri siitä: Yeong-Hye ryhtyy kasvissyöjäksi ja jättää sitten maitotuotteetkin pois. Lopulta hän jättää kaikenlaisen syömisen pois. Miksi? En kertoisi, vaikka tietäisinkin tarkalleen. Nimittäin tutkimattomat ovat ihmisen aivoitukset - etenkin jos vintillä viiraa ja oma todellisuus on toisenlainen kuin toisten.
Kirja kietoutuu Yeong-Hyen ympärille antamatta hänelle itselleen kertaakaan suunvuoroa. Toisaalta Yeong-Hye ei paljon puhu muutenkaan, eikä lopulta ehkä ajattelekaan - ainakaan halua ajatella. Ensin suuna päänä on Yeong-Hyen intohimoton aviomies, jota vaimon vegeily ärsyttää. Miten niin tottelevaisesta ja kunnollisesta vaimosta tuleekin sellainen itsepäinen möllöttäjä.
Aviomies kantelee vaimonsa vanhemmille asiasta, vanhemmat pyytelevät häpeillen anteeksi tyttärensä moukkamaista käytöstä. Asia otetaan esille Yeong-Hyen sisaren perheen tupareissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin toivottu.
The Vegetarian tuo ainakin länsimaalaiselle silmiinpistävästi esille perhehierarkian, jossa mies on "kuningas". Nainen voi käydä töissä, jos vain kykenee hoitamaan kodin, miehen tarpeet ja mahdolliset lapset itsekseen. Mies voi auttaa, jos häntä huvittaa, mutta sen varaan ei kannata laskea.
Melko erikoinen romaani, sanoisin. Kertojan vaihtuvuus (enpä paljasta niitä kahta muuta kertojaa) toi mielenkiintoisen jännitteen, joka kantoi läpi kirjan. Jokin tietty huippu jäi kuitenkin uupumaan, mutta sepä ei estä minua haluamasta lukea myös Kangin uutukaista nimeltään Human Acts.
Runsaiden ja toivottavasti riittävän kattavien tutkimusteni perusteella The Vegetariania ei ole ainakaan toistaiseksi käännetty suomeksi.
Jälleen nousen tämän kirjan kera Kurjen siiville. Eihän tässä ehdi muuta kuin lennellä!
Nämä mielenterveyskirjat kiinnostavat minua kovasti ja tuo ruoka on sellainen, joka usein muuttuu sellaiseksi, että sen avulla kontrolloi itseään ja muita, miksiköhän? Itsekin kuulun heihin, sillä menetän heti ruokahalun, jos joku ilkeilee minulle tai tuputtaa ruokaa ja herkkuja. Ehkä se on itselläni jotain älä ylitä tätä rajaa, syömiseni kuuluu vain minulle. Tosi ärsyttävää, jos joku ei usko, jos sanoo ei kiitos, mutta pöytään kannetaan jäätelöä ja herkkuja. Kotini opetus oli, että minkä otat, niin sen syöt. Samaa opetan lapsille ja neuvon ottamaan ensin vähemmän ja hakemaan sitten vähän lisää, jos jää nälkä.
VastaaPoistaSittenhän on nämä bulimikot, tunnesyöpöt ja ahmijat sekä ortorektikot, johon laskisin kiikun kaakun nämä vegaanit. Tunsin yhden ortorektikon, joka lähti ruokailun jälkeen juoksemaan kymmenen kilometrin juoksulenkin. Rasvaprosentti oli ehkä 15. Ei nukkunut ja luki itsensä lääkäriksi.
Tämä kirja olisi todella mielenkiintoinen. Yleensäkin minä ihmettelen, että millä keinoin ihminen pysyy hengissä ja ns. järjissä, kun ei syö vuosikausiin mitään ja urheilee hullun lailla. Onko ne jotkut hormonit vai mitkä aineet, jotka pitää hengissä. Näin nimittäin erään huippuluistelijan kuvan pahimmillaan 25kg, joka painaa nykyisin 50kg ja yrittää takaisin huipulle.
Ihminen on kautta aikain kontrolloinut - tai ainkin yrittänyt - itseään monin eri tavoin: ruoka on luonnollisesti eräs keino. Anoreksiahan ei ole mikään uusi sairaus, vaan sitä esiintynyt jo ties kuinka kauan. Vallitseva muoti ja ihanteet vaikuttavat myös jne.
PoistaTämä ei ole kuitenkaan varsinaisesti mikään anoreksiakirja, vaan hmm... kysymys on ihan muusta loppujen lopuksi. Myös kirjan vegemme on melko äärimmäinen persoona saatuaan "visionsa" - hän ei siis ryhdy vegeksi aatteen tai laihduttamisen takia.
Vegaanius ei ole mikään syömishäiriö: se on aate ihan samoin kuin kasvissyönti. Syömishäiriöstä voidaan puhua vasta, kun tiedetään syyt. Kuten Pihis tuossa alla kirjoittaa, niin hän on vegaani eettisistä syistä: ei siksi, että hän haluaisi jotenkin kontrolloida painoaan, psyyketään tmv.
Itse olen pitkän linjan vegetaristi (about 20 vuotta elämää "vihanneksena" takana) , joten koin että voin hullutella porttiteorioilla. :D Minua ärsyttää se, että minulta joskus kysytään miksen samantien ole vegaani, kun syön muutenkin niin vähän maitotuotteita. Ihan älytön ja syyllistävä kysymys! Tekee silloin itse mieli kysyä, mikset sinä syö ihmisiä, kun kerran muutenkin syöt lihaa. ;)
Ruoka-aineiden rajoittaminen voi olla sairaus, mutta pitää erottaa aate ja syömishäiriöt toisistaan. Ei ole reilua, jos joku leimataan syömishäiriöiseksi yksinomaan ruokavalion (eli mahdollisesti aatteen) takia. :)
Hmm, lisään nyt tähän vielä hetken mietittyäni viitsinkö asiasta mainita. Mutta oma vegeily silloin taannoin alkoi syömishäiriöstä. Anoreksiatausta siis löytyy, mutta nykyään olen ns. kuivilla. Ajan saatossa vegeilyyni tuli aatteet mukaan enkä enää ikinä ala syödä lihaa. Eli voihan vegeily kieliä syömishäiriöstä, mutta ei tosiaan automaattisesti varsinkaan nykyään, kun vegejä on muutenkin niin paljon ja koko vegekulttuuri on muuttunut hurjasti esim. siitä kun itse aloin vegeksi.
PoistaHahah, minä alan kyllä käyttää tuota 'mikset syö ihmisiä?'!
PoistaMinulla on ollut vegeruokavalio 12-vuotiaasta saakka ja se perustui ainoastaan makuasioihin: lihan maku, haju ja 'texture' vain oksetti eikä mennyt alas. Myöhemmin oon opetellut syömään kalaa ja muuta seafoodia, mutta maistuu ehkä kerran parissa viikossa, muuten sekin alkaa tuntua jo liian raskaalta.
Myöhemmin ovat myös ne aateasiat tulleet mukaan, tai siis paremminkin tietoisuuteen: vanhempana oli mukava huomata, että omalla ruokavaliolla on positiivisia vaikutuksia.
Ihan totta että syömistapojen ja ruokavalioden perusteella on paha alkaa yleistämään.
Ai niin, tulin siis kommentoimaan että mahtavan kuuloinen kirja, haluan ehdottomasti lukea!
PoistaKiitos Elegia. Sain postauksestasi väärän käsityksen, mielenterveys,vegaani,lopulta kaikenlainen syöminen pois, joten syömishäiriöltähän se kuulosti ainakin minulle. Mutta tässä kirjassahan ei siis ollut kyse syömishäiriöstä, vaan muusta mielenterveysasiasta?
PoistaSuosittelen myös heittoa "syö itse ihmisen lihaa". Voi esittää myös muodossa "jos kerran eläinproteiini kiinnostaa, syö hyönteisiä. Ne ovat erinomainen eläinproteiinin lähde".
PoistaOlen samaa mieltä Sannabananan kanssa siitä, että lihan karttamista voi perustella myös makuasioilla. Minuakin ällöttää lihassa haju, maku, suutuntuma, ulkonäkö ja tietysti myös kallis hinta sekä haitalliset vaikutukset terveyteen (liha on syöpäriski).
Kasviksissa pidän väreistä, mauista, koostumuksesta, hinnoista, tuoksuista ja terveysvaikutuksista. Osalle ihmisistä ei mene jakelukeskukseen, että kasviksia voi suosia ihan vain maun perusteella. Punainen liha maistuu suussani aina hel-ve-tin pahalta ja tunkkaiselta. Kasvikset maistuvat mielestäni aina raikkailta ja hyviltä.
Sannabanana, sinäkin siis pitkän linjan vihannes ;) Minulle täyden vegeilyn (ei siis vegaaniuden) aloittaminen oli myös helppoa, koska en ole minäkään koskaan innostunut lihasta. Lapsena inhosin kaikkia makkaroita ja suurinta osaa liharuuista. Makkarakeitto oli inhokkini: minun lautaselleni ei saanut tulla palaakaan makkaraa. Oli kuitenkin pakko syödä lihaa, koska meillä ei sellaista "pelleilyä" katsottu eli jos ei ruoka maistu, niin olet ilman. Oli siis melko luontevaa siirtyä vegeksi ja pysyä vegenä toisin sanoen tuskin söisin lihaa, vaikken olisikaan anoreksiaan sairastunutkaan silloin teininä.
PoistaTämä kirja ei kirja ei käsittele vegeyttä ihan perinteisellä tavalla (teema on enempi mielenterveysasioissa) eli voipi yllättää kyllä. Vastaan eri kommentissa Maille ja siinä on hieman juonipaljastuksia eli jätä lukematta, jos et halua tietää. Toisaalta tämä ei yleisesti ole mitenkään juonivetoinen romaani, joten ei ehkä haitanne, vaikka lukisitkin kommenttini.
Mai, hyvä että kommentoit uudemman kerran! Sitä tulee sokeaksi omalle tekstilleen varsinkin kun itse tietää kokonaisuuden. Aina ei muista, että lukija ei tiedä. Silloin voi tekstistä tosiaan saada väärän kuvan. Anteeksi siis ja otan opikseni. <3
PoistaValotan tässä hieman Yeong-Hyen syytä liittyä vegeksi. Hän näki unen (painajaisen), jonka takia liha alkoi etoa häntä. Kyseessä ei siis ollut halu kontrolloida painoa saati laihduttaa. Hän ajatteli, että pääsee painajaisista eroon lopettamalla lihan syömisen, mutta niin ei käy ja pikkuhiljaa ruokavaliosta katoaa kaikki.
Aviomiestä taas vegeily ottaa päähän sen takia, että Yeong-Hye puhdistaa heidän kodistaan kaikki lihat mäkeen eikä enää suostu valmistamaan miehelleen "kunnon" ruokaa, kuten vaimon tulisi. Vaimo muuttuu muutenkin mykäksi ja "hankalaksi" eli miehen hermo on tosiaan piukalla.
Tuija, minä kannatan kovasti hyönteisten syömistä! Muun lihan syömiseen en kannusta, mutten jaksa olla aktivisti. :D
PoistaKyllä, ehdottomasti makuasia voi olla myös "lihattomuuden" syy. Itse asiassa minua ottaa päähän monen harhaluulo, että veget kaipaat lihan makua ja sen takia monet (ravintoloiden) vegeruoat jäljittelevät sitä. Tulee heti mieleeni eräs esimerkki, kun söin (en saanut itse tilata) eräässä ravintolassa. Kaikille oli etukäteen tilattu ateriat ja minulle vastaava tietty vegenä. No sain eteeni jonkun tofupihvin, joka maistui ihan lihalta ja olin yrjötä. En voi sietää tofua enkä seitania enkä quornia enkä mitään, missä jäljitellään lihaa saati makkaraa.
Ihmettelen myös, että joskus tuntuu että sekasyöjät "saarnaavat" enemmän lihan haitoista kuin minä (en yleensä ota osaa tällaisiin keskusteluihin, mutta nyt on pakko kun on oma blogi kyseessä) :D
Hihhii, minulle oli ihan selvä jo sun postauksesta, ettei kirja käsittele mitään ruokavalioita pääasiana :D
PoistaTuli vain nuo jutut mieleen täällä kommenttikentässä, eli kirja kiinnostaa ihan muista syistä, varsinkin kun lueskelin pari muutakin arviota (NY Times ja Guardian) yrittäessäni varmistaa kumpi on sukunimi :)
Minä scrollasin sun edellisten kommenttien ohi, niin ei ole tärveltynyt lukuelämys sitten kun tämän löydän.
No hyvä, tiedän olevani joskus vähän turhankin kryptinen huolehtiessani, etten vain spoilaa. :D
PoistaTämä on kyllä erikoinen kirja, erilainen. Kiinnostaa kovasti, miten sinä sitten tämän koet! Toivottavasti saat kirjan käsiisi.
Itse pyrin olemaan vegaani ekologisista ja eettisistä syistä. En laskisi itseäni syömisongelmaisten joukkoon (Main kommenttiin viitaten), ruokavalioni taustalla kun on oma vapaa tahto eikä ruokavalioni vahingoita terveyttäni. Tai sitten minulla ei ole sairaudentuntoa. ;) :D
VastaaPoistaSama juttu minulla kasvissyöntini kanssa. Yritän elää siten, että mahdollisimman vähän satutan toisia jne. Minusta on hienoa, että jaksat kirjoittaa blogissasi näistä asioista. Itse en jaksa aihetta käsitellä, vaikka mielenkiinnolla luenkin toisten juttuja ja toki kysyttäessä kerron omia kokemuksiani, mutten aktiivisesti niitä jaksa jakaa. :-)
PoistaJos ihminen on vegaani, niin voiko hän pitää sisäkissan, voiko kissasta tehdä vegaanin?
VastaaPoistaOlen itse puhunut sienistä ihmisille, jotka ovat vegaaneja. Kun minulta kysyttiin, voiko sieniä syödä, vastasin, että ei kai sitten... Lisäsin kyllä, että eihän siinä silloin matoja syödä, vaan toukkia. Mutta ei, kun ei.
Hmm, eiköhän tuo ole jokaisen vegaanin henkilökohtainen asia: siihen ei siis kaiketi ole mitään yleistä mielipidettä olemassa. Oma mielipiteeni on, että kissa ei ole alkujaan vegaani eikä edes kasvissyöjä, joten sen pitäisi antaa syödä sitä, mikä sen luonnolle kuuluu. Kissa kun ei voi itse valita, että lopetanpa noiden hiirien/kalojen vetämisen ja ryhdyn vegaaniksi. :D
PoistaMinä kyllä vedän sieniä, mutta ei kai niissä toukkia ole enää sen jälkeen, kun ne on käsitelty? Toisaalta olen syönyt heinäsirkkoja ja voisin syödä toistekin. En näe hyönteisten syömistä ongelmallisena.
Meillä on kissa ja hän on luonnollisesti lihansyöjä. Kissasta ei voi tehdä vegaania tai jos tekee, niin kissan elämästä tulee surullisen lyhyt. Lapsemmekin saavat syödä lihaa jos/kun haluavat. Jos vaikkapa perheen äiti on vegaani, ei se tarkoita, että koko perheen pitäisi noudattaa tismalleen samaa ruokavaliota kissaa myöten.
PoistaPihis, olen samaa mieltä. Ihmisen ei tule keinotekoisesti ryhtyä "muokkaamaan" eläimen normaaleja tarpeita vain siksi, että itse on mitä on. Meidän perhe on myös sekaperhe eli mies syö mitä syö ja lihaa myös. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Tosin mies syö kyllä nykyään huomattavasti enemmän rehuja kuin poikamiesvuosinaan (on sanonut, että oppi minun myötä näkemään rehut ihan eri tavalla, iih), mutta se on ihan hänen oma valintansa. Vegeä hänestä ei koskaan tule, sen tiedän. :)
PoistaKerrassaan upea porttiteoria! :D Havaintojeni mukaan ruuasta (vai ruoasta?)on tullut tavallaan uusi uskonto maallistuneessa yhteiskunnassa. Ruualla pelastutaan (tässä elämässä), ruokaa liittyy "syntejä" ja hyveitä, oikealla tavalla uskovia, "vääräuskoisia", kilvoittelijoita jne.
VastaaPoistaVälillä tuntuu, että aikaisempina vuosisatoina oli helpompaa. Syötiin tyytyväisinä, jos ruokaa ylipäänsä oli eikä jääty märehtimään hiilareita, protskuja, glykeemisiä indeksejä, hivenaineita, probiootteja jne.
Itsekin olen jonkin sortin ruokauskovainen (ruokaympyräuskovainen, joka kuitenkin kieltäytyy uskomasta punaiseen lihaan). Yritän "pelastaa" itseni ruualla ts. välttää sairauksia. Syön kasvispainotteista ruokaa, johon sisältyy myös kanaa, kalaa, maitotuotteita, kananmunia, sieniä (sienet eivät kuulu kasveihin, vaan sienet kuuluvat sieniin) jne.
Eikös olekin - ei tosin toiminut minun kohdalla :D Ruoka (voi muuten taivuttaa mielensä mukaan joko ruoan tai ruuan) ja erityisesti kaikenlaiset dieetit ja ruokavaliot tuntuvat olevan muodissa. Milloin pitäisi karpata, sitten yhtäkkiä onkin muodissa paleoruokavalio, sitten tulee smoothie-villitys ja sen jälkeen valitaan ruoka-ainekset veriryhmän mukaan jne. :D Yksittäiset ainekset nousevat aina silloin tällöin hiteiksi niin kuin esimerkiksi avokado. Kaikkien (paitsi minun) huulilla oli avokadopasta! Joo, seuraan sivusta joskus väkisinkin, kun eräät toverit juoksevat kuin hullut näiden trendien perässä.
PoistaItse en jaksa, oma ruokavalio on pysynyt samana jo parikymmentä vuotta, että turha sitä on enää muutella. Toki lisää on tullut kokeilujen myötä erilaisia ainesosia jne. mutta perusrakenne on sama.
Lisää porttiteorioita: jos ihminen syö sianlihaa, on siitä vain kivenheitto siihen, että ihminen rupeaa itsekin käyttäytymään sikamaisesti ;)
VastaaPoistaHoho, tai peräti muuttuu siaksi :D
PoistaTosi hauska tuo filosofointisi vegaaniudesta vegetatiivisuuteen. Itse en ole kasvissyöjä, mutta sanoisinko sellainen välimerellisen ruokavalion syöjä, paljon kasviksia. Viime vuosina olen ottanut myös noin 2-3 kasvissyöntipäivää viikkoon. Mutta minulla tuosta huippuunsa viedystä 'vegetatiivisuudesta' tulee kyllä heti mieleen kaiken maailman lahkot, joiden guruja ihmiset seuraavat ja heittävät päätäntä- ja ajatusvaltansa heille.
VastaaPoistaMutta kasvissyönti on tietenkin todella hyvä asia ja yksi planeetan pelastuksen mahdollistajia. Ensimmäinen olisi väestönlisäyksen rajoittaminen.
Heh, se "kasvisporttiteoria" on yhtä älytön kuin tuo tasa-arvoisen avioliittolain johtaminen lampaan naimiseen. Tuollaistahan ovat sen vastustajat visioineet :D
PoistaMinusta on hienoa, jos syö kasvispainotteisesti ja pohtii omaa lihankäyttöään. Kannatan tähänkin asiallista valistamista. En voi sietää "hihhuleita" saati syyllistäjiä ja saarnaajia. Voi tietenkin olla, että jotkut kaipaavat kunnon ravistelua, mutta minä en ole sitä oikea henkilö tekemään. Onneksi on paljon aktiivisempia ihmisiä, jotka hoitelevat sen puolen. Itse "avaudun" lähinnä kysyttäessä.
Ylikansoitus on tosiaan tulevaisuuden ongelma, jolle pitäisi alkaa jo tehdä jotain. Aika vaikeaa tosin puuttua ihmisten lisääntymiseen pakkokeinoin. Kai se olisi ihmisen "biologiankin" kieltämistä? En tiedä, en ole itse lisääntynyt enkä aiokaan.
Luonnonsuojelun kannalta kannnattaisi ihan älytöntä lihan syöntiä vähentää, siis yhteiseksi hyväksi.
VastaaPoistaItse syön melkolailla kuten Donna mobilen Leena tuolla edellä, luonnostaan melko kasvispainotteisesti.
Tuo porttiteoriarinnastuksesi on huippuhauska! Meillähän eräs kansanedustaja herra Oinonen, sanoi taannoin eduskunnassa tasa-arvoista avioliittolakia käsiteltäessä, että jos tällainen asia hyväksytään, niin sittenhän voi mennä naimisiin vaikka hauvelin kanssa. Ja kansallisteatterin näytelmässä Maaseudun tulevaisuus Malviina-vuohi odotti lasta/kiliä isännälle, mutta yhteiskunta ei ollut valmis ottamaan häntä/sitä vastaan. :)
PoistaMarjatta, aivan totta. Onneksi asiasta uutisoidaan nykyään yhä enemmän ja herätellään ihmisiä ajattelemaan. Toisaalta usein tuollaisen uutisen kommenttilaatikossa vähintään muutama luolamies kertoo menevänsä juuri käristämään sisäfilettä jne. Tuntuu tuo lihansyönti olevan joillekin joku macho-juttu?!
Nimenomaan tuo tasa-arvoisen avioliittolain "porttiteoria" toimi innoittajana vegeporttiteoriaani. Olen oikeasti lukenut kommentteja, joissa itketään että "kohta vaaditaan saada avioitua naapurin Mansikin kanssa!" Ja sen jälkeen sitten pitää vissiin saada mennä naimisiin linja-auton kanssa jne. En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. :D
En ymmärrä, miten mulla on mennyt tämä sun kirjoitus ohi. *pöllämystynyt*
VastaaPoistaTämä on mahtava kirja ja se, mitä tuon syömättömyyden avulla kuvataan. Siinä on isoja juttuja. Erityisesti se keskimmäinen osa kirjassa oli täysin huikea. En varmaan unohda sitä ikinä (ne maalaus- ja kuvausjutut), näen ne väreinä tänne asti.
Ehkä se ei tuolloin kiinnostanut? Tiedän, että monia ei kiinnosta nämä lukemani enkunkieliset kirjat, ellei niistä ole olemassa suomennosta.
PoistaOlikin mahtava kuulla, että tästä tulee suomennos. Tuo mahtava lisän suomalaiseen käännöskirjaskeneen. Kiinnostaa kovasti, miten Vege Suomessa otetaan vastaan. Minusta on kiehtova ratkaisu, ettei kirjan "kohteelle" anneta lainkaan ääntä. Tosin aika äänettömäksihän hän muuttuu.
Joo, olen huomannut omassa blogissa saman, että aika harvaa kiinnostaa, jos kirjaa ei ole saatavissa suomeksi. Mun kohdalla tämä nyt ei ole tilanne kuitenkaan, vaan ihan klassisesti on vaan mennyt jotenkin tämän sun bloggaus aiemmin ohi.
PoistaMua kiinnostaa, joten olen iloinen että luet myös enkuksi. :) Eihän sitä voi tietenkään millään pysyä kärryillä kaikissa kirjoituksissa, kun seuraa monia blogeja. Minulle käy joskus niinkin, että on tarkoitus mennä myöhemmin jotain tiettyä postausta kommentoimaan, kun ei esim. ehdi juuri sillä hetkellä muuta kuin lukea jutun. Sitten unohtuu koko kommentointikin.
Poista