Pieni merenneito sarjakuvana

Grimm Fairy Tales presents
The Little Mermaid
Zenescope, 2015
Story: Joe Brusha, Writer: Meredith Finch, Artwork: Miguel Mendonca, Colours: Nunes, Cortes.
S. 150


Tällä pienellä merenneidolla on esikuvaansa yhtä paljon yhteistä kuin Lumikilla ja seitsemällä kääpiöllä siinä tapauksessa, että lumikki onkin blondi ja asuu kolmen kääpiön kanssa ja syö ilkeän äitipuolen tarjoaman päärynän, joka muuttaa hänet zombieksi ja sitten paikalle ratsastaa karhuherra Paddington ja taputtaa Lumikkia pyllylle, ja he elävät elämänsä kuolleina loppuun saakka.

Ei siis kovin paljon.

Ihmettelenkin, miksi tässä edes viitataan Grimmin satuihin. Vai eikö merenneidoista ja kadonneesta Atlantiksesta voi kirjoittaa ilman viittausta Grimmiin, vaikka ainoa yhteinen tekijä on, että joo merenneito löytyy kirjasta ja se Atlantiskin. Tokihan kannesta ja takatekstistä saattoi päätellä, että ei tässä ihan perinteisellä merenneidolla olla liikkeellä.

Anyway, ihan viihdyttävä, luettava ja katsottava sarjakuva eli ei kaduta että lainasin kirjastosta (jos olisin ostanut omaksi, saattaisi kaduttaa). Kuvitus on mukavan värikylläistä ja fantastisen taiteellista. Merenneidon rinnat tosin näyttävät liian täyteen puhalletuilta ilmapalloilta, mutta onneksi eivät puhjenneet seikkailun tohinassa.

Takakannesta voi lukaista juonen, kas tässä. Vaikka tarina näennäisesti päättyy, sen loppu vihjailee että jatkoa on luvassa. Enpä taida lukea.

Jään odottamaan Pienestä tulitikkutytöstä tehdyn sarjakuvan tulemista (vai onko sellainen tehty jo?). Siinä pieni tulitikkutyttö oppii, ettei yksi mokoma tikku paljon lämmitä. Parempi on tuikata kokonainen talo tuleen ja lämmitellä sen kupeessa. Armoton tuhopolttojen aalto uhkaa muuttaa koko kaupungin tuhkaksi, mutta tyttö se vaan raapaisee seuraavan tikun. Poliisi on ymmällään eikä kenellekään tule mieleen, että palopaikalla tikunnokassa HK:n sinistä käristävä ryysyläinen on pyromaani.