Washingtonista Floridaan

Hei vaan, en ole edelleenkään kuollut (mikäs pahan tappaisi), vaan yhä tien päällä ja ihan metsässä. Ja vuoressa. Ja kaupungissa. Ja ties missä.

Retki alkoi Washingtonista, missä myös ehdin vanhentua. Synttäri-mojitoa siemailemassa sivistyneesti piknik-liinaan pukeutuneena. Vietin päivän parhaassa seurassa eli itseni kanssa.

Päivän kruunasi se, että sain pällistellä erästä lempimaalaustani livenä Washingtonin National Gallery of Artsissa. Giuseppe Arcimboldo, Four Seasons in One Head.

Washingtonissa on myös eräs mahtavan upea hautausmaa. Meinasi taju lähteä sellaisen kulahtaneen kauneuden keskellä. Kuvia tulossa, kunhan pääsen kotiin täältä!

Kirjoja olen myös bongannut, mutta en ole ostanut yhden yhtä, hui kamala!

Parit vuoret on valloitettu niin Virginiassa kuin Tennesseessäkin.

New Orleansissa relattiin hetkinen patikkaputken päätteeksi.

Että ihminen jaksaisi patikoida lisää. Eräs Florida-patikka ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Sade ja ukkonen yllätti patikoijat ja muutama muukin muuttuja ilmaantui. Mainittakoon, että päädyimme eräälle motarille ja sieltä erään ystävällisen ihmisen autoon, joka kuljetti meidät omalle autollemme. Happy end.

Siinäpä kevyt kooste kirjabloggaajan retkestä, johon ei kuulu kirjoja. Paitsi lennolla pystyin lukemaan todella hyvin. Johtui varmasti siitä, että kirja on todella koskettavan koukuttava.Sen lukemista jatkan sitten paluulennolla, mutta sitä ennen ehtii vielä patikoida.

Nyt olen siis Tallahasseessa, Floridassa. Että terveisiä, toverit.