Sivut

maanantai 7. syyskuuta 2015

Lohikäärmeen värit

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit
Otava, 2015
S. 456
Arvostelukappale

Sanonpa sen jo näin heti alkuun: Lohikäärmeen värit on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani romaaneista. Se on kansainvälinen ja uskottava kertomus, jonka lonkerot yltävät aina Kiinan kulttuurivallankumoukseen asti.

Kimin kiinalainen äiti katoaa Kimin ollessa alle vuoden ikäinen. Tom-isä kasvattaa poikansa miten parhaaksi taitaa. Tom on etäinen ja työ vie hänet usein pitkille matkoille. Isän ja pojan suhde jääkin melko etäiseksi ja vuosien saatossa väliin kasvaa tiheä pensasaita. Oksasaksille olisi käyttöä.

Äidittömyys kalvaa kimin sisuskaluja. Ehkä ei kalvaisi niin paljon, jos hän tietäisi äidistään jotain. Mutta Tom on mykkä; hän ei avaa pojalleen äitinsä tarinaa, ei kerro juurista jotka ovat lyöneet leimansa Kimin ulkonäköön. Isoisä kutsuu pojanpoikaansa hellästi vinosilmäksi.

Tapahtuu väistämätön: Nyt kolmikymppinen Kimi matkustaa tapaamaan isäänsä Shanghaihin ja samalla reissulla päätyy tekemään matkaa äitinsä juurille, omille juurilleen. Onko mahdollista vielä löytää äiti näin monen vuoden jälkeen: saada vastaukset kysymyksiin, jotka eivät jätä rauhaan?

Tom on supisuomalainen jörrikkä, joka osaa näyttää rakkautensa paremmin tekojen kuin sanojen kautta. Hän antoi pojalleen mieluummin rahaa kuin totuuden. Tavallaan ymmärrän, toisaalta Tomin mykkyys suututtaa, vaikka se on johdonmukaista ja lopulta ymmärrettävää.

Äidin tarina aukeaa lukijalle aina hänen syntymästään alkaen. Hänen siivellään lukija pääsee kurkistamaan pienen kiinalaiskylän elämää ja kulttuurivallankumouksen nousua siviilien näkökulmasta. Kiinalainen, runollisuus, henkisyys ja mytologia maustavat kerrontaa luoden tarinaan aidonaidon itämaisen tunnelman.

Lohikäärmeen värit on tarina kulttuureista, jotka kohtaavat mutta eivät koskaan kohtaa. Se on tarina rakkaudesta ja juurista. Lopulta ihminen on vallitsevan kulttuurin tuote: sitä ei määrittele perimä, vaan ympäristö.

Kirjasta on blogannut muun muassa Arja, Jonna ja Bleue.

Tässä vielä kirjatraileri. Kannattaa katsoa, se kestää vain minuutin, mutta avaa hyvin romaanin teemoja. Varsin onnistunut traileri siis.


4 kommenttia:

  1. Tämä oli hurjan vaikuttava lukuelämys. Ihailin esimerkiksi sitä, miten hienosti kirjassa kuvataan Kiinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, Pekkola on tosiaan perehtynyt aiheeseen pintaa syvemmältä.

      Poista
  2. Upea kirja, melkein samat väreet meni selässä vieläkin kun arviotasi luin. Siinä sitä on, monikulttuurisuutta, idän ja lännen kohtaamista ja perhetarinaa ja vaikka mitä, vetävässä muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, teemoja on, mutta kokonaisuus pysyy hallinnassa eikä tule liian "täysi" olo. Pekkola myös selkeästi luottaa lukijan aivotoimintaan eikä sorru selittelemään kaikkea puhki, mikä on todella hieno asia sekin.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.