Romanssi kukkii Kirgisian aroilla

Chingiz Aïtmatov: Jamilia
alkuper. Djamilia, 1957
Telegram, 2007
Venäjästä englannistanut James Riordan
S. 96


Nuohosin kirjaston (kaunokirjallisuus)hyllyjä alkaen A:sta tarkoituksenani yllättää itseni ja lainata jotain minulle ennestään ihan outoa. 

Eräs tavoite oli myös löytää kirjallisuutta jostain maasta, josta en ole kirjallisuutta lukenut. Sellaisia maita on paljon.

En päässyt A:ta pidemmälle, kun Jamilia tuli silmilleni. Kirjan kansi on eteerinen, lupaava. Takatekstikin houkutteli, vaikka se lupaili romanssia. Ja se maa, Kirgisia. Kirja lainausautomaatin kautta kassiin ja ulos lukemaan.

Eipä ollut paljon luettavaa, kun sivuja on vaivaiset 96. Lisäksi kirjan juoni on kerrottu kokonaan kirjan takakannessa. Mitään yllättävää ei siis tapahdu, mutta ehkäpä se ei olekaan tämän pienoisromaanin perimmäinen idea. Keskeinen teema lienee lopulta  sota-ajan siviilielämän ja paikallisen kulttuurin kuvaileminen kirgisialaisella arolla.

Kylän hierarkiat ja työjaot tulevat selväksi lukijalle eikä Aïtmatov saa kyllikseen aron kuvailemisesta. Luonto tuleekin tässä romaanissa mielestäni lähemmälle kuin ihmiset. Jamilia, jonka mies taistelee etujoukoissa, jää hänkin etäiseksi taustahahmoksi. Kylään tantereelta haavoittuneena palaava Daniyar on hiljainen ja arvoituksellinen, ja hänen kustannuksellaan pilaillaan. Jamilia on pilailussa mukana täydellä sydämellään, kunnes huomaa rakastuneensa Daniyariin.

Lukija jää Jamilian ja Daniyarin romanssissa täysin ulkopuoliseksi. Siihen voi vaikuttaa myös se, että kirjan kertojana toimii Jamilian "pikkuveli", joten tarina suodattuu hänen kauttaan jääden kenties osittain juuri siksi etäiseksi ja mitäänsanomattomaksi.

Kirjassa parasta on sen kieli ja lyhyys. Näin lyhyen luki helposti loppuun, vaikka eipä tämä sen kummempaa vaikutusta tehnyt. Kulttuurinen aspekti oli minulle mielenkiintoisin osuus tässä romaanissa.

Kirjailijasta voi lukea täältä.