Sivut

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Toukokuun törsäilyt

Sanotaan, että lapsista huomaa ajankulun. He kasvavat ihan silmissä etenkin  vauva-aikana. Jos ei ole lapsia,  ajan rientämistä voi tarkkailla sivupöydän kirjapinosta. Lapan nimittäin kunkin kuukauden ostot tiettyyn paikkaan muistaakseni mitä on tullut taas tehtyä ja voidakseni raportoida asiasta tänne blogiini.

Toukokuun alussa tyhjyyttään keikailevan sivupoydän kulma on siten jälleen täyttynyt. Ihme juttu! Tässä kuussa kirjat lisääntyivät ennätystahtia eli peräti kymmenellä. Kas alla kuva saaliista. Lavasteena pöytäkoneeni näyttö eli kuva on nörttinurkastani. Se on siisti, koska ajatukseni tarvitsevat tilaa.


Osan kirjoista olenkin jo lukenut. Neil Hardwickista bloggasin vain pienesti, koska aihe oli sellainen etten jaksanut enkä kenties halunnutkaan sitä sen enempää blogissani ruotia. Hyvä kirja kuitenkin.

Our Endless Numbered Days oli... eh, pettymys. Kuivakka suo, jossa tarpominen oli yhtä hauskaa kuin yläasteen kässäntunnilla peukaloiden pyörittäminen.

Mari Pyyn Paperiton (arvostelukappale) oli varsin mainio trilleri/dekkari, jonka parissa ei tarvinnut tylsistyä.

Gary Larsonin vitsikuvakirjoja tuli hommattua peräti kolmin kappalein. Yhden niistä olen jo lukenut/katsonut. Pidin, vaikka en tajunnut ihan kaikkia juttuja. Kirja on vuodelta 1989, joten ehkä siksi osa jutuista meni ohi. Tosin suurin osa ei mennyt, joten plussan puolelle jäätiin.

Tällä hetkellä luen Arttu Tuomisen Muistilabyrinttia (kiitokset kirjailijalle kirjasta!), josta olen pitänyt kovasti. Melko alussa tosin vasta olen, mutta hyvin koukuttunut jo.

Samaan aikaan luvussa on myös James Bowenin A Street Cat Named Bob. Se tarttui käteen eräästä charity shopista ja sitä olen lukenut lähinnä kävellessäni jonnekin. Jep, harrastan kirjan kanssa kävelemistä. Tosin mitään tiiliskiviä en viitsi lukea kävellessäni,  vaan siihen tarkoitukseen pokkari on paras.

Dorothy Koomsonin romaani (That Girl From Nowhere) mainittiin The Sunday Timesin kulttuuriliitteessä. Kiinnostuin kirjan asetelmasta: siinä jo aikuinen adoptiolapsi lähtee etsimään biologisia vanhempiaan. Kenties kulunut aihe, mutta toisaalta ei nyt tule mieleeni että olisin itse lukenut mitään vastaavaa. Muistini voi tosin pätkiä.

Ja sitten viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: Peter Jamesin tuorukainen You Are Dead. Snadisti himottaa tarttua kyseiseen opukseen, mutta himotuskirjoja on nyt ihan kaameasti (ja lisää tulee koko ajan). Runsaudenpula!

Aurinkoista kesäkuun alkua! Meillä näyttää nyt tältä, kuvassa lenkkimaisemiani Thamesin rannalla. Pian muuten vaihtuu maisema, mutta siitä enemmän myöhemmin.




14 kommenttia:

  1. Juu, pitäisi vaan saada lisää hyllyjä :D

    VastaaPoista
  2. Mullakin on Muistilabyrintti lukusessa - se on tosiaan aika koukuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva sattuma! Nyt alan olla lopussa ja edelleen koukussa. Mainio kirja!

      Poista
  3. Kävelykirjasi kirjoittajasta oli juuri juttu jossain lehdessä ja häneltä on ilmestynyt myös jatko, The World According to Bob. Symppis!

    Mutta Elegia - kävelykirja! :D Take care!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen tietoinen jatkosta, mutta sitä en ole hommannut koska järjestys sen pitää olla. En toisaalta edes tiedä haluanko lukea jatkokirjaa. Ne menevät tällaisissa tapauksissa helposti vanhan toistamiseksi. Mutta katsotaanpa nyt. Lukeminen on etenee aika hitaasti, kun on niin paljon muuta nyt. :)

      Kävelemisessä ja lukemisessa on tosiaan vaaransa, mutta pieni lisäjännitys elämään piristää ;D

      Poista
  4. Gary Larson-kokoelmaa pitäisi itsekin saada täydennettyä. Larsonit iskivät jo nuorena kovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muista lukeneeni näitä aiemmin. Olen ehkä nähnyt yksittäisiä kuvia jossain, mutta noin muuten ovat ihan "tuoreita" minulle. Mukavaa vaihtelua!

      Poista
  5. Ihanat kuvat jälleen kerran ;)
    Mun mies on alkanut ihan oikeasti pottuilemaan kasvavista kirjapinoista. No aion varata kirppispöydän ja viedä kirjat sinne. Näin loman alussa ihmiset hakevat kirjoja lomalukemiseksi :) Ainakin toivon niin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pitäisi minunkin viedä kirjoja kiertoon tässä kohtapuolin. Vien kassillisen silloin tällöin johonkin charityyn. Nyt en ole aikoihin jaksanut, kun kaikki energia kuluu kirjojen roudaamisessa kotiinpäin. ;D

      Poista
  6. Miten ihmeessä kävellessä voi lukea? Minä olen sellainen torpedo, että meinaan jäädä pyörien ja autojen alle tai kävellä liikennemerkkejä päin ilman kirjaakin, saati sitten kirjan kanssa. Olisikin siistiä, kun kävelyajankin voisi käyttää "hyödyllisesti". Lainasin muuten jokin aika sitten kirjan kävelymeditaatiosta. Tarkoittikohan se tätä? :-) (En siis ole vielä lukenut kirjaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hidastahan se on eli varsinaiset lenkit hoitelen kyllä ilman kirjaa. :D Mutta kävelen useasti eri paikkoihin mieluummin kuin menen esim. tubella tai dösällä. Tai no, toiseen suuntaan kävellen, toiseen kulkuneuvolla. Pitää valita reitit niin, että kävelee hiljaisemmilla teillä. Kun kävelee saman reitin usein, se käy tylsäksi. Siksi kirja on ihan must silloin. :D Toisaalta tykkään lukea ulkona, mutta en yleensä jaksa istua pitkiä aikoja paikallani, joten silloin tulee mieluummin käveltyä ja luettua samaan aikaan.

      Kävelymeditaatio kuulostaa hyvältä! Itse teen joskus ns. puhdistukävelyitä eli selvittelen kävellessäni asioita, jotka vaivaavat. Lenkin jälkeen työnnän asiat syrjään enkä palaa niihin muualla. Vähentää stressiä, kun ikävät asiat eivät pyöri jatkuvasti päässä. Minulla tällainen toimii aika hyvin. :)

      Poista
  7. Hienot lenkkimaisemat! Olet ehtinyt sekä kerätä että lukea aika määrän kirjoja. Nuo dekkarit jäivät kiinnostamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain olekin, asun ihanalla alueella! :) Dekkarit ovat ihan must kesällä - ja kaikkina muinakin aikoina. :D Nyt on Muistilabyrinttikin luettu kokonaan ja pidin kovasti. Rohkenen suositella sitäkin!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.