Sivut

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Yönäytös

Marisha Pessl: Night Film
(Usa 2013)
Windmill 2014
S. 600

Pitelen nyt sellaista jytkyä kädessäni, että ihan sanattomaksi vetää. Jytky paisuu ja tursuaa, täyttää sylini kokonaan ja pyrkii siitäkin ulos. Kuin puuro padassa, joka ei lakannut kiehumasta.

Sellainen on Marisha Pessl'n Night Film (suom. Yönäytös): se lämpenee, alkaa kuumottaa ja ennen kuin huomaakaan, se alkaa porista. Ja sitten se on menoa.

Kulissi

Stanislas Cordova on salaperäinen elokuvaohjaaja ja -moguli, jonka ympärillä kuhisee ja kuhistaan. Kukaan ei tunnu edes tietävän, miltä Cordova näyttää, koska  hän poistui julkisuudesta jo vuosikymmeniä sitten.

Journalisti

Scott McGrath on journalisti, joka aiemmin ilmiötä Cordova tutkiessaan, menetti sekä uransa että avioliittonsa.

Kun Stanislas Cordovan tytär, Ashley, tekee oletettavasti itsemurhan, McGrath ajautuu uudemman kerran työntämään sorkkansa Cordovan pesäkkeeseen. Tällä kertaa hänen tutkimuskulmansa on kuitenkin toinen: sen sijaan, että yrittäisi päästä itse S. Cordovaan käsiksi, hän keskittyy tutkimaan Ashleyn eriskummallista itsemurhaa. Vai onko se edes itsemurha?

Avukseen McGrath saa - tai joutuu ottamaan - pari innokasta nuorta, jotka hän sattumalta kohtaa. Hopper on huumeidenkäyttäjä, Nora haaveilee näyttelijänurasta. Kolmikosta muodostuu hupaisiakin piirteitä sisältävä tutkijaryhmä, kun toisilleen ennestään tuntemattomat henkilöt sovittelevat maailmankatsomuksiaan yhteen tutkimusten tiimellyksessä.

Huomaan istuvani ja tuijottavani ruutua. Tuntuu, etten saa mitään itsestäni ulos. Kirjan juoni on niin nerokas, että se vetää sanattomaksi. Samalla se suututtaa. Ja ihastuttaa. Ihan kuin minua olisi lyöty poskelle, enkä osaa päättää käännänkö toisenkin poskeni vai lyönkö takaisin. Ei, minua ei ole petetty. Minua on viety kuin mätää kukkoa ja minä nautin siitä.

Minä nautin McGrathin pohdiskeluista ja mietin, milloin on aika lopettaa. Vai onko koskaan? Kirjassa viitataan useammankin kerran lapamatoon. En kerro miten ja missä yhteydessä, mutta rakastuin siihen. Ei, en siihen lapamatoon, vaan sen vertauskuvallisuuteen. Tarinaan sen takana.

Kirjassa viitataan myös Paholaisen siltaan, Devil's Bridge. Se tuli puun takaa ja oli erityisen kiehtovaa, koska olen kuullut kyseisen kansatarinan. Itse asiassa olen ollut Paholaisen sillalla, tosin Walesissa - katso kuvat! Mutta miten silta liittyy itse kirjaan? No kuulkaa, lukekaapa. Enpä aio tosiaankaan kertoa.

Vaikka tämä kirja on melkoisen synkkä, sitä ryydittävät ajoittainen huumori ja tilannekomiikka. Siinä missä höhötin ääneen kirjaa lukiessani, olisin varmasti toisissa kohdin pureskellut kynsiäni, jos harrastaisin sellaista.

Minun piti mennä välillä nurkkaan seisomaan ja lukemaan tätä kirjaa, koska en voinut olla aloillani (teen tuota samaa, jos esim. elokuvassa on jännä kohta; en voi silloin istua paikallani, vaan minun pitää mennä nojailemaan seinää vasten ja kurkkia sieltä). En saattanut myöskään laskea kirjaa käsistäni, joten menin sen kanssa kävelylle. Luinkin kirjan viimeiset noin 50 sivua kävellen.

Harmittaa se, etten merkkaillut sivunumeroita ylös voidakseni poimia lainauksia. Upeita ja ajatuksia herättäviä sitaatteja tästä kirjasta löytyisi metrikaupalla. Yritin niitä äsken etsiä randomisti, mutta kirja on sen verran paksu, että siitä ei nyt tule mitään. Ei siis lainauksia tällä kertaa.

Kiinnostuin tästä kirjasta luettuani Annikan arvion - terveisiä ja kiitos taas kerran lukuvinkistä! Annikan blogissa on myös kuvia kirjasta, sillä tämähän sisältää runsaastikin (sepitettyä) kuvitusta muun muassa erilaisten lehtijuttujen ja nettisivujen tiimoilta.

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Annami, Krista ja Kirjakirppu.


Kuva yllä: Juottola Walesin Devil's Bridgen kupeessa.

16 kommenttia:

  1. Mahtavaa että pidit tästä! Tämä todella on nerokas. Tunnistan muuten itsessäni tuon saman levottomuuden kun alkaa mennä liian jännäks, selkeimmin se kyllä korostuu suomen jääkiekkopeleissä, mutta kyllä jännittävä kirjakin saa aikaan levottomia sätkyjä pitkin asuntoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä todellakin erilainen lukukokemus ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ihan ihmettelen, miten olen vältellyt tämän lukemista näinkin pitkään!

      Kiva kuulla, että muillakin on levotonta, kun ollaan jännän äärellä :D Minulla tosiaan jopa kirja voi saada "seisontareaktion" aikaan, mutta sellaista ei usein satu, joten siinäkin mielessä poikkeuksellinen romaani tämä. :)

      Poista
  2. Olin jo ehtinyt päästää kirjan painumaan jonnekin kirjamieleni alempiin kerroksiin, mutta kutkuttava arviosi sai minut jälleen kiinnostumaan tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin melkein jo unohtanut tämän kirjan, mutta sitten se heräsi kummittelemaan erään toisen bloggaajan kirjoituksen myötä ja muistutti minua, että tämä kirjahan minun piti hankkia ja lukea. Kyllä kannatti!

      Poista
  3. Tämä oli upea ja erilainen kirja, psykologista jännitystä parhaimmillaan. Toinenkin Pessl odottaa hyllyssäni, mutta en ole vielä uskaltautunut lukemaan sitä. Minulle käy aika usein niin, että jos rakastun ensimmäiseen kirjailijalta lukemaani teokseen, hankin muutkin, mutta sitten säästelen niiden lukemista, koska pelkään pettyväni. Ei ehkä mikään maailman järkevin tapa, mutta näin on vain käynyt ihan tahattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, eipä tule toista samanlaista ihan heti mieleeni. Ja minua tämä kirja ihan todella jännitti ja se on iso juttu se!

      Mietin muuten ensin, että lukisin ennen tätä sen Pessl'n ekan romaanin (Special Topics in Calamity Physics), mutta päädyin kuitenkin tähän Yönäytökseen, koska se on jo niin kauan kummitellut päässäni. Minulla on nyt vähän sama pelko tuon toisen Pessl'n rompskun kanssa kuin sinullakin. Ainakaan ihan heti en sitä tähän putkeen lue. Pitäisikin tsekata, jos se löytyisi kirjastosta, niin voisi mennä sitä sinne ensin lääppimään ja tutustumaan. :)

      Poista
  4. Voi miten kiva että luit tämän ja vielä pidit! Ihan mahtava kirja, näytöstä, yöllistä parhaillaan, hah hah haa! Luin tämän silloin syksyllä kun ilmestyi (suomeksi tietty) ja minä lumouduin kirjasta aivan täysin, juuri sellaisesta "mind-game" meiningistä minä pidän jännäreissä! Yksi parhaimmista kirjoista viime vuonna, ja menisi varmaan all time favorites listallekin. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, sinäkin olet siis lukenut tämän! Minua laiskotti linkitysten kanssa, joten etsin vain arviot blogeista, joista muistin varmasti että kirjasta on kirjoitettu. Oli tämä kyllä sellainen jytky, että piti ihan aloittaa chick lit -kirjan lukeminen, että saa nollattua pään :D

      Poista
  5. Tämä täytyykin sitten laittaa korvan taakse,kuulostaa kiehtovalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on oikein kiehtova soppa, jota lämmöllä suosittelen! Voin taata, että lukukokemus on ainakin huisin erilainen. :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Ai ei, mutta usein kyllä. On niin jännää, kun jänskättää :D

      Poista
  7. Kiitokset linkityksestä ja mahtavasta arviosta <3 ihanaa että teokseen tykästyit. Jäin miettimään, että mitähän Pessl meille seuraavaksi tarjoilee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtikirja - onneksi luin! Marsihan esikoisen saisin minä enkuksi helposti, mutta en teidä uskallanko sitä toistaiseksi lukea. Pelkää pettymystä!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.