 |
| Kansi: Gavin Morris |
(Acide Sulfurique, 2005)
Kääntänyt ranskasta Shaun Whiteside
Faber and Faber 2007
S. 127
Mikään ei riitä, ei ole tarpeeksi. Kansa haluaa leipää ja sirkushuveja; vai ehkä sittenkin lammaspaistia ja sirkkeliä?
Ihra valuu suupielestä telkkaria katsellessa. Televisiossa pyörii "Concentration", joka onkin varsinainen kuolemanleiri.
Vangit tekevät työtä ja elävät niukasti. Ohjelmaan palkatut tavisvartijat kiusaavat vankeja mielihalujensa mukaan. Silloin tällöin vankien joukosta valitaan pari onnetonta, jotka häädetään leiriltä. Kuulostaako tutulta? No, sehän on tulevaisuuden Big Brother.
Erona toki on, että osallistujat (vangit) eivät itse hakeudu ohjelmaan, vaan heidät kaapataan sinne. Häädön jälkeen ei lampsita ulos leiriltä, vaan hirtehisesti sanottuna hirteen. Kirjassa ei mainita, miten häädetyt teloitetaan, mutta jalat edellä sieltä leiriltä ulos tullaan.
Mielenkiintoinen tulevaisuusnäkymä ihmisten inhimillisyyden rappeutumisesta. Tuotantoyhtiötä kiinnostavat ainoastaan kassavirrat ja katsojaluvut. Niiden eteen voi tehdä - ja tehdään - mitä tahansa.
Harmi vain, että kirja jää pinnalliseksi löpinäksi ilman sen kummempaa moraalista pohdintaa, joka olisi ehdottomasti kuulunut tällaiseen kirjaan. Nyt kirja oli vain summa sattumuksia ja kohtauksia. Ymmärtäisin ratkaisun, jos kirja olisi kerrottu yleisön näkökulmasta. Ei ollut.
Keskeisiä henkilöitä ovat vartija Zdena ja vanki Pannonique - ja erityisesti heidän suhteensa. Tai suhteettomuutensa. Molemmat henkilöt jäävät pinnallisiksi ja erityisesti vartija Zdenan motiivit ovat suorastaan naurettavia. Ainut vain, ettei naurattanut. Ei kyllä itkettänytkään.
Odotin jotain suurta tapahtuvaksi, odotin jotain käännekohtaa tai kliimaksia. Turhaan. Mitään ei tapahtunut: ei oivalluksia eikä oikein muutakaan. Pelkkää lätinää ja pieniä konflikteja vankien kesken, mutta nekin jäivät pinnallisiksi muutaman lauseen höpinöiksi.
Samoin kaikki henkilöt jäivät pinnallisiksi. Minulle oli yhdentekevää, kuka häädetään teloitukseen, kuka jää. Olisipa voinut edes vihata jotain henkilöä, mutta sitäkään onnea ei suotu. Kaikki olivat latteita ja tasapaksuja tai jos eivät olleet, ei se ainakaan lukijalle välittynyt.
Harmillista, sillä aihe olisi antanut mahdollisuuksia vaikka mihin. Nyt jäi hieno idea pelkäksi laimeksi sopaksi, josta puuttui kaikki muu paitsi liemi. Latkin liemen silti loppuun asti, eikä tullut edes mieleeni jättää jämiä lautaselle, sillä halusin tietää loppuratkaisun. Hyvää kirjassa oli se, ettei sen tapahtumia voinut ennakoida eli siinä mielessä se kyllä onnistui koukuttamaan.
Olen aiemmin lukenut Nothombilta kaksi kirjaa: Antikristan ja Fear and Trembling'in (suom. Nöyrin palvelijanne), joista molemmista pidin.
Osallistun tällä kirjalla kiinteistöhaasteeseen. Kaipa keskitysleirin tiloja voi pitää kiinteistönä?
Tulee mieleen Doctor Whon BB-parodia, jossa aluksi luullaan, että talosta häädetyt mestataan. Ja BB-taloja oli yhtäaikaa n. sata. Nämä tulevaisuuden Big Brotherit on kyllä jo jonkin aikaa olleet mielenkiintoisesti esillä kirjallisuudessa, Nälkäpelin ja erilaisten gladiaattoriareenoiden muodossa. Kai kirjailijat yrittävät jotenkin herätellä lampaita.
VastaaPoistaEnpä olekaan tuota Doctor Who'n kirjaa lukenut. Enkä käsittääkseni edes kuullut siitä aiemmin. Täytyypä harkita sen lukemista.
PoistaMyös Ben Elton on kirjoittanut aiheesta kirjassaan Tappavan kuuluisa. Olen lukenut sen joskus aikoja sitten, joten en muista siitä enää paljonkaan. En oikeastaan juuri muuta kuin jotain välähdyksiä. Sekin oli joku huumoripläjäys, vaikka veri lensi. ;)
Tämä alkoi kyllä kiinnostaa todella. Jotenkin mielenkiintoinen tulevaisuuden kuva, sanon minä joka inhoan tosi tv:tä. :)
VastaaPoistaTätä ei ole käsittääkseni suomeksi käännetty, mutta kirja on aika lyhyt ja mielestäni helppoa enkkua, joten jos haluaa kokeilla enkuksi lukemista, niin tämä voisi olla ihan hyvä. Luvutkin ovat lyhyitä. Tosin aiheen käsittely nyt oli... Niin, taisi tulla jo mielipiteeni esille ;D
PoistaKatsoin muuten joskus vuosia sitten Brittilän julkkis-BB:a. Se oli oikeastaan aika hauska, vaikken ollut aluksi edes kuullut kaikista julkkiksista. Olen myös katsonut joskus Suomen BB:a ja meno on kyllä aika erilaista siellä ja täällä :D
Minuakin tämä alkoi kiinnostaa. Luin Antikristan varmaan pian sen suomeksi ilmestymisen jälkeen enkä hirveästi kirjaan ihastunut, mutta tätä voisin joskus kokeillakin. Idea kuulostaa kuitenkin niin mielenkiintoiselta, vaikka sinä et toteutuksesta niin välittänytkään.
VastaaPoistaIdea tässä on tosiaan kiehtova ja kirjakin (onneksi, hehe) niin lyhyt, että jos ei ihan nappaakaan, niin sen lukee silti helposti loppuun. ;)
PoistaJa voihan käydä niinkin, että pidät tästä. Maut menevät joskus ristiin, sillä minähän esim. pidin Antikristasta. :)
Eipä kirjan asetelma kovin paljon poikkea nykyisistä tosi-tv-sarjoista. Lähinnä tulee mieleen kaikenlaiset laihdutusohjelmat, jossa sairaalloisen ylipainoisia ihmisiä yritetään auttaa(?) järjestämällä heille kohtuuttoman rankka liikuntaohjelma ja raju ruokailumuutos lyhyessä ajassa. Joskus olen silmäillyt näitä ohjelmia ja olen ihmetellyt, ettei kukaan ole kuollut tuollaisessa rääkissä.
VastaaPoistaOnko siellä Brittilässä myös telkkari täynnä kaikenlaisia kilpailuohjelmia, joissa ihmisiä yritetään "auttaa" ts. nolata ja nöyryttää? Itseäni eivät kilpailuasetelmat kiinnosta. En viitsi katsoa edes Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, vaikka se on ehkä kilpailuohjelmista tervehenkisimmästä päästä.
Juu, suurin ero taitaa olla, että ainakin toistaiseksi osallistujat jätetään henkiin. Ja he hakeutuvat vapaaehtoisesti ohjelmiin. ;)
PoistaOlen joskus katsellut noita laihdutusohjelmia. Ehkä yhden Biggest Loser -kauden taisin katsoa lähes kokonaan. Hakijathan testataan lääkärin valvonnassa eli eihän sinne sairaita tapauksia huolita. Siis sellaisia, jotka eivät kerta kaikkiaan rääkkiin pystyisi. Muutenhan niiltä kuolemilta tuskin oltaisiinkaan vältytty.
Minulla on vähän kahtiajakoinen suhtautuminen kys. ohjelmiin. Periaatteessa se voi olla todella tehokas keino osallistujalle elämänmuutokseen (ehkä joillekin katsojillekin se voi toimia motivaattorina). Mukana tulee sitten luonnollisesti se julkisena "sirkuspellenä" oleminen, mutta eihän sinne ketään pakoteta. Monet oikein tyrkyttävät itseään julkisuuteen. Toisaalta olen lukenut, että melko moni noista biggest losereista on lihostunut takaisin entisiin mittoihinsa ohjelman päätyttyä. Eli ei se elämänmuutos sitten toiminutkaan.
Täällä(kin) on tosiaan paljon reality-ohjelmia. Tuskin edes tiedän kaikkea, mitä täällä pyörii, koska en pahemmin katso telkkaria. Täälläkin pyörii tanssii tähtien kanssa -ohjelma (tai ei varmaan nyt pyöri), mutta en ole sitä katsonut kertaakaan. Suurin osa noista Suomessakin nähtävistä reality-formaateista lienee muualta ostettu.
Voisinpa huvikseni listata tähän joitakin reailty-ohjelmia, joita täällä pyörii (ja joita olen itsekin katsonut). Lukee, ken jaksaa ;)
Extreme Makeover (Usa): Valittu henkilö pääsee todelliseen muuttumisleikkiin. Kyse ei ole pelkästä vaatekaapin uusimisesta ja uudesta hiusmallista. remppaan menee koko ihminen; valitulle tehdään lähes kaikki olemassa olevat kauneuskirurgiset toimet aina rasvaimusta rintojen suurennuksen kautta nenäleukkaukseen, kasvojenkohotukseen ja -kuorintaan jne. Ihmiseen ei tämän käsittelyn jälkeen taida jäädä montaa kohtaa ennalleen. Ja sitten itketään ohjelman lopussa, kun lopputulos paljastetaan suvulle, että voi kun olet kaunis ja nyt persoonasi tulee paremmin esille ja plaa plaa. Siis kuvotus. Ja minä katson joskus tuota ohjelmaa! :D
Extreme Makeover'n Home Edition: Sama kuin yllä, mutta tehdään valitun kodille. Monessa tapauksessa vanha kori revitään suunnileen kivijalkaa myöten alas ja rakennetaan uudelleen. Liikuttavaksi ohjelman tekee se, että monesti siinä autetaan perheitä, joissa on tapahtunut jotain dramaattista jne. Ja lopussa aina itketään ja kiitellään.
UK Border Force: Realityä rajalla. Etsitään huumeita ja laittomia maahantulijoita, pakolaisia, ihmiskuljetusta jne. Katsoin tätä joskus paljonkin, enää en jaksa. Ohjelma toistaa itseään. Tähän samaan kategoriaan voi tumpata kaiken maailman lentokenttärealityt.
Gordon Ramsayn ohjelmat: Uusin ohjelma on Ramsay's Hotel Hell, olen katsonut pari jaksoa. Seurasin sivusilmällä joskus myös Hell's Kitcheniä.
Judge Judy (Usa): oikeussalidraamaa. Tai ajoittain komediaa.
Animal Planetia katson eniten. Siellä pyörii paljon realityä, joista tykkään vaikka itku on aina herkässä. En jaksa edes luetella kaikkia katsomiani ohjelmia, mutta erikseen haluan nostaa esille Jackson Galaxyn My Car from Hell. En näitä katsele mitenkään säännöllisesti, koska en yleensä katso telkkaria viikolla ollenkaan - ainoastaan viikonloppuisin.
Muita: Big Brotherit (julkkis ja tavis), Jeremy Kyle (brittien miedompi vastine Jenkkien Jerry Springerille), lukuisat kisailuohjelmat jne. En jaksa enää edes miettiä, mitä kaikkea. Mutta paljon on :D
Luin listauksesi tosi-tv-ohjelmista ja nauroin melkein alusta loppuun ;D Kai siinä tulee persoona(!) paremmin esille, kun on ensin tehty kaikki mahdolliset kauneuskirurgiset toimenpiteet, esim. naama kiristetty ilmeettömäksi tai tökätty täyteen Botoxia!
VastaaPoistaTäällä koto-Suomessa olen jäänyt koukkuun Huumebisnes Oy -sarjaan (engl. kai Drugs Inc.) Siinä näkee pohjalle vajonneita narkkareita, rankkoja huumediilereitä ja toimeliaita huumepoliiseja. Kai tällaisiä ohjelmia katsomalla voi kuvitella viettävänsä itse tasokasta elämää.
Seuraan välillä myös amerikkalaisista jengeistä kertovia sarjoja, joissa käheä-ääninen mies latoo rankaa tekstiä jengiläisten edesottamuksista. Eli aika alas olen vajonnut :-o
Voi jestas, mitä typoilua tuo edellinen kommenttini. On mennyt teet ja ärrät iloisesti sekaisin plus muita typoja :D Täytynee alkaa oikolukea kommentit ennen julkaisua.
PoistaSe Extreme Makeover on todellakin extreme; hyvä että ihmistä enää tunnistaa käsittelyn jälkeen. Mutta pääasia tietty, että se persoona tulee esille :D
Enpä ole tuosta Huumebisnes OY:stä ennen kuullutkaan. Varmaan täälläkin sitten sellaista esitetään, kun kerran sielläkin. Voisihan sitä katsastaa ehkä pari jaksoa ja hymistä olevansa parempi ihminen, heh. ;)
Nuo Extreme Makeover ja Extreme Makeover Home on näkyneet Suomessakin. Home on ihan hyvä mielestäni, usalaista hyväntekeväisyyttä parhaimmillaan, mutta se ihmisen makeover on aika karmaiseva. Siinä alkaa pohtia, missä raja menee. Mikä on entisen palauttamista, kuten hampaiden valkaisu ja mikä taas persoonattomaksi muokkaamista, kuten kasvojen muodon muuttaminen? Yleensä muuttaminen vie aina huonompaan (jollei ole kyse epänormaalisuudesta), koska se vie pois persoonallisia piirteitä.
PoistaNoissa laihdutusohjelmissa, joista Tuijakin puhui, on myös mahdottoman hupaisia, kuten Tallinnassa kuvattu "Tanssi peppu pieneksi". Näytti ihan, että siinä oli kaikilla hauskaa, olivat mukanan leikkimielellä. Olen joskus katsonut alkuperäisen amerikkalaisen "Dance your ass off". Hauskaa siinäkin oli, mutta ehkä enemmän tosi kyseessä, nälkäpelimeininkiä, tanssijat valtavan kokoisia ja valtavan hyviä tanssijoita. Everything bigger.
Kilpaileminen ei ole kyllä mikään kestävä pohja esim. paino-ongelmien ratkaisemiseen. Psyykkinen apu on varmaan ainoa, mikä toimii, jos ruualla on ihmiselle väärä merkitys.
Niin, se Extreme Makeover ihmiselle on tosiaan extreme. Siitä tuossa aiemmissa kommenteissa jo sivusin. Ohjelman viestikin on aika kyseenalainen; ei voi hyväksyä itseään sellaisena kuin on, vaan pitää ns. silpoa koko keho uusiksi. Sitten elämä on yhtäkkiä on ihanaa jne.
PoistaEn ole katsonut minkään maan "tanssi peppu piukaksi" -ohjelmia, joten en osaa kommentoida onko niissä järkeä vai ei. Ymmärtääkseni noissa Biggest Loser -ohjelmissa on kyllä mukana menossa myös henkistä sparrausta. Sitä ei vain katsojille pahemmin esitetä. Jotkut ihmiset ovat kilpailuhenkisiä, joten heillä tuollainen kilpailutilanne saattaisikin toimia. Tosin ei varmastikaan ilman sitä "psyykkistä valmennusta".
Tulipa vielä mieleeni eräs reality-ohjelma, jota olen katsonut ehkä noin jakson. Nimittäin brittilapsien läskileiri. Joku Fat Camp se oli nimeltään ja siinä keskitytään lasten ja nuorten vakavaan ylipainoon. Sellaiset voisi kyllä minusta hoidella tv:n ulkopuolella, eikä altistaa alaikäisiä sellaiselle pyöritykselle, mitä siitä voi seurata. Ihmiset/katsojat ovat aika julmia kommentoidessaan näitä ohjelmia julkisesti netissä.