Sivut

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Inspiraatiota odotellessa on NÄLKÄ

Kannen kuva: Peter Ross
Knut Hamsun: Hunger
Rebel inc. 1996
Kääntänyt Norjasta Svarre Lyngstad
Kirja on julkaistu alun perin 1890, en tiedä norjankielistä nimeä, koska sitä ei kirjassa lue.

Luin Nälän jo noin viikko sitten ja olen odotellut inspiraatiota - vähän niin kuin Nälän kertojakin - kirjoittaakseni tästä kirjasta.

Eipä ole näkynyt eikä suoraan sanottuna näy vieläkään, mutta väännänpä tässä nyt jotain väkisin, koska olen päättänyt kirjoittaa jokaisesta lukemastani kirjasta.

Yleensä alkaessani haluttomasti väkisin kirjoittaa (tai tehdä mitä tahansa), se inspis kyllä tulee sieltä lopulta. Jos jää odottelemaan inspiraation syntyä, ei kenties tee koskaan mitään näin kärjistetysti sanottuna.

Inspiraatiota voi myös houkutella; itse käytän inspiksen herättelyyn esim. musiikkia ja/tai kuvia. Mutta se minusta; edustan vain yhtä ihmistä, itseäni.

Nälkäinen kertojamme piehtaroi - nälän lisäksi - inspiraation puutteessa. Koskaan ei voi tietää, milloin se (inspis) iskee ja kiltisti on vain odotettava huuman ilmaantumista.

"I may feel inspired to write tomorrow, or maybe even tonight; it's not all impossible that inspiration will come sometime tonight, and then my article will be finished in a quarter of an hour, at the most. You see, it's not the same with my work as with other people's; I can't just sit down and get so much done every day, I have to wait for the right moment. And nobody can tell the day or the hour when the spirit will come upon him. It must take its course."


Nimetön päähenkilömme (nimeän hänet nyt kirjaimeksi X) haahuilee pitkin Kristianian (eli Oslo nyttemmin) katuja joskus 1800-luvun lopulla (Nälkä on julkaistu 1890). Ajankuvaus, tavat ja etiketit koin kirjan kiehtovimmaksi anniksi.

X itsessään ei ole minusta järin kiinnostava henkilö. Kirja - ja etenkin siis X -  herätti minussa monenlaisia tuntemuksia aina huvittumisesta suoranaiseen ärsytykseen asti; väliin kyllä mahtui ripaus empatiaakin, että en ihan kylmäsydäminen ole.

Nälän X toi mieleeni Dostojevskin Rikoksen ja Rangaistuksen Raskolnikovin. Tai Kellariloukon (Dostojevski) kertojan. Tosin siinä missä esim. Kellariloukon kertoja äärimmäisyyksissä veivatessaan saa sisältöä(kin) ajatuksiinsa, Hamsunin X vain aaltoilee vailla mitään merkittäviä oivalluksia.

Mutta X:llä oli niin kova nälkä koko ajan, että varmasti puute sekoitti hänen päänsä. Aliravitsemus - ja suoranainen nälkiintyminen - voi saada ihmisessä aikaan jopa halluja (been there, done that) eli siinä mielessä varsin uskottavaa. On myöskin hyvin vaikea luoda mitään, jos ei pää toimi. Rahakin tuntui olevan X:lle ongelma: kun sitä tuli, se myös meni eikä voi puhua järkevästä rahankäytöstä.

Pohdiskelut oikean ja väärän (kun esimerkiksi X saa "virheellisesti" rahaa) välillä jäävät latteiksi paatoksiksi. X on kaiketi sydämeltään oikeamielinen ja hyvä, mutta ihan mahdoton reppana. En tiedä olisinko säälinyt vai potkinut häntä perseelle.

Näin yhteenvetona sanoisin, että mielenkiintoinen ja tunnelmaltaan vahva kirja, joka kannatti ehdottomasti lukea. Saatan ymmärtää kirjan klassikkoaseman, mutta olin odottanut jotain syvällisempiä välähdyksiä ja kauniita virkkeitä. Odotin sellaisia virkkeitä, jotka olisin halunnut alleviivata ja palata niihin myöhemmin ihastuneena.

10 kommenttia:

  1. Hauska teksti! Pientä ironiaa havaittavissa ;) mutta myös sitä mainitsemaasi empatiaa.

    Inspiraatio-sanaa ei nykyään pahemmin käytetä. Kai se on noloa, jos antaa ymmärtää, että omassa toiminnassa näkyy merkkejä jumalallisen voiman läsnäolosta ;) Inspiraation sijaan puhutaan kai innosta, vimmasta tai luomisen tarpeista ja luomispakosta. En oikein usko siihen, että luomisen huuma ilmaantuisi vain odottamalla ja peukaloita pyörittelemällä. Parempi on mennä sorvin ääreen ja alkaa puuhastella jotain. Näin luulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ei ollut ns. inspistä kirjoittaa, niin päästelin vain menemään. ;)

      Hmm, minä kyllä näen inspiraatio-sanaa yhä käytettävän enkä itse rinnasta sitä mihinkään jumalalliseen. Inspiksen rinnalle on tullut sana "flow", jota moni käyttää. Itse sen sijaan vierastan sitä.

      Koen inspiraation hyvin arkisena sanana ja käytän sitä monella tavalla. Saatan esim. sanoa, että ei nyt inspaa (eli inspiroi) lukea tuota kirjaa/katsoa elokuvaa tmv. Tai ei nyt inspaa tehdä kuvia tai kirjoittaa.

      Olkoon se inspiraatio mitä tahansa huumaa, kiihkoa, flowta tai muuta luomisen tuskaa (Aaargh), niin ehdottomasti olen sitä mieltä niin kuin sinäkin, että sen voi houkutella tulemaan esiin sen sijaan että odottelee tumput suorina. :)

      Muinaisiin opintoihini liittyen siteeraan hatarasta ulkomuististani: "Ammattilaisen ja amatöörin ero on siinä, että ammattilainen pystyy kirjoittamaan ilman inspiraatiota.

      Poista
    2. Unohdin ihan kokonaan flow-sanan! Ehkä siksi, että minäkin vierastan sitä. Mikä ihmeen flow? Virta?

      Käytän itsekin inspiraatiota arkisena verbinä, esimerkiksi "Nää lihapullat ei nyt hirveesti inspiroi" eli "En halua syödä lihapullia".

      Olen siinä luulossa, että monet taiteilijat välttelevät viimeiseen asti puhumasta inspiraatiosta ja puhuvat sitten mieluiten flow:sta.

      Joskus näkee i-sanaa käytettävän koomisissa yhteyksissä, esim. rinnastetaan inspiraatio ja perspiraatio. Ehkä tällaisella rinnastuksella halutaan kadottaa viimeisetkin rippeet jumalallisesta innoituksesta? ;)

      Poista
    3. Flow'lla tarkoitetaan vissiin suomeksi sitä huumaa tmv. "Hirvee flow päällä, ou jee!" Tunnustan, että käytän sitä joskus harvoin itsekin, jos vaikkapa haluan korostaa sitä, että olen ihan fiilareissani tekemässä jotain. Mitä tapahtuu hyvin harvoin, heh.

      Juu, inspiraatio (eli inspata) tarkoittaa minulla jotain tyyliin "huvittaa" - tai ei huvita. Ei nyt huvita/inspaa mennä lenkille. Mutta ymmärrän kyllä inspiraation "luovan" merkityksen ja kyllä sitä (inspiraatio-sanaa) jotkut yhä käyttävät. Ainakin tietyissä oppikirjoissa sitä käytettiin joskus.

      Minen tiedä, mitä sanoja oikeat taitelijat lopulta käyttävät. Minähän olen vain tällainen wannabe, joka nähtävästi inhoaa melkein kaikkia ilmaisuja. Se flow on ihan kamala: ei se kerro oikein mistään mitään paitsi että henkilö ilmeisesti on fiiliksissään. ;)

      Poista
  2. Luin Nälän aikanaan putkeen ja olin hikinen ja ihan fiiliksissä kirjan loputtua. Hieman suorastaan ihastuin kirjan päähenkilöön. Kirjailijan menneisyyteen politiikan saralla olen kyllä todella pettynyt ja tuntuukin jopa hieman ristiriitaiselta pitää kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinuun Nälkä siis kolahti paremmin. Minen osaa vieläkään päättää, missä määrin pidin kirjasta - vai pidinkö edes. Knut Hamsunista en tiedä henkilönä mitään, joten sellaista "painolastia" ei onneksi ole. Toisaalta kyllähän kirjasta voi pitää, vaikka kirjailija olisi ihan "kamala". ;)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niin, en tiedä onko se yliarvostettua, mutta ei se nyt ainakaan mikään edellytys ole asioiden - edes luovien sellaisten - tekemiselle.

      Poista
  4. Minulla toimii parhaiten 'istu alas ja ala kirjoittaa' -tyylinen lähestymistapa bloggaukseen. Kyllä se jonkin tasoinen innostus siitä sitten putkahtaa yleensä esille, kun jotain naputtelee. Mutta jos suurta inspiraatiota jäisin odottelemaan, aika harvakseltaan tulisi postauksia. :) Kiva postaushan tästä tuli, vaikka luulen ettei tämä aivan ole minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin toimii nimenomaan tekeminen eikä vain seinään tuijottaminen (ellen siis esim. kehittele päässäni kaikenlaista). Se minua tässä kirjassa ärsyttikin, että päähenkilö vain odotteli, että tulee se into - ikään kuin siihen ei voisi itse mitenkään vaikuttaa. Tuo kirjasta siteeraamani "vuodatus" sai siis otsasuoneni pullottamaan. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.