 |
| Kirjan kansi: Timo Mänttäri |
Tammi 2013
S. 268
Arvostelukappale
Mitä tapahtuu, kun karjalainen moottoriturpa ja varsinaissuomalainen sanojaan säästeliäästi käyttävä maajussi kohtaavat? No sehän on rakkautta ensisilmäyksellä, mutta täytyyhän sen (rakkauden) kestävyyttä koetella.
Suulas Aino pakkaa laukkunsa ja hurauttaa idästä maan halki länsirannikolle, jossa maajussi nimeltään Jussi häntä odottaa tiluksillaan.
Koeaika on kuukausi ja siinä ajassa olisi tarkoitus selvittää onko Ainosta asumaan maatilalle - ja kestääkö rakkaus "kulttuurierot".
Sillä niitä eroavaisuuksia on, niitä on paljon. Niistä syntyy hauska soppa, joka ajoittain meinaa kiehahtaa ylikin. Itse asiassa jo ihan ensimmäisinä päivinä. Ei ole kaukana, että Aino hyppää autoonsa ja kaasuttaa tiehensä.
Rakkautta ei pariskunnalta puutu, mutta talon muut asukkaat ovat Ainon silmissä vähintäänkin outoja kummallisessa hiljaisuudessaan ja eleettömyydessään. Maatilalla nimittäin asuu Jussin lisäksi hänen isänsä Unto, pikkuveli Jaakko ja Erkki-setä.
Perhe pitää sisällään salaisuuksia, joita Jussi ei ole katsonut aiheelliseksi kertoa Ainolle. Niinpä jopa kääretorttu voi saada aikaan draaman.
- Eiks kukaan tykkää kääretortusta? Tää on ihan hyvää.
Todellisuudessa en mieti tykkääkö kukaan tortusta, vaan mietin, että eikö kenelläkään täällä ole mitään tapoja. Eikö kukaan tajua, että tilanne on minulle jollain lailla nolo, jos olen hyvää hyvyyttäni tuonut kahvipöytään tortun ja kukaan ei ota sitä? Eikö kukaan voi uhrautua sen vertaa, että söisi palan torttua tai edes selittäisi miksei syö. Jussi? Joku?
Kirja on kirjoitettu Ainon näkökulmasta, ja Aino onkin hauska ja rempseä kertoja. Hirnuin monta kertaa ääneen etenkin Ainon ajatuksille. Joskus jopa niin äänekkäästi, että piti selittää miehelle, että olen ihan kunnossa ja kaikki on ok. Aikani hirnahdeltua - joskus meni muutamakin minuutti - saatoin taas jatkaa lukemista.
Se (Erkki) päästää jopa ääneen, jota täällä päin varmaan kutsutaan naurahdukseksi. Meillä päin se tulkittaisiin niin, että äijä meinaa tukehtua.
En yleensä innostu puhekielisistä kirjoista, mutta tässä se (puhekielisyys) ei häirinnyt lainkaan. Murteella kirjoitettuja dialogeja suorastaan odotin, vaikka sattuneesta syystä nuo dialogit jäivät yleensä melko lyhyiksi.
Mieleni tekee seuraavaksi avata keskustelu repliikillä "No miten Erkki, ootko pillua saanu?" Minun tekee mieli kiusata sitä, saada siitä jotain reaktiota irti. Sama vaikka suuttuisi, kunhan reagoisi jotenkin.
- Ootsie Erkki ollu ikinä naimisissa, kuulen ääneni kysyvän.
...
- En.
Avioliittosimulaattoriin en olisi sen nimen takia tarttunut, mutta luettuani Mari A:n mietteet kirjasta, kiinnostuin kovasti. Minulla itselläni ei murretaustaa ole, koska olen Helsingissä syntynyt ja suurimman osan elämästäni siellä asunut.
Suomessa en ole muualla asunut kuin PK-seudulla, mutta olen kyllä matkustellut melko paljon Suomea ristiinrastiin eli tiedän, että kehä kolmosen ulkopuolella on elämää. Lapsuuden kesätkin tuli vietettyä mökkeillen erään maatilan tiluksilla. Heinää olen laittanut seipäälle ja jopa lypsänyt (tai siis yrittänyt lypsää) lehmää jne.
Kirjasta löytyy syvempiäkin teemoja, jopa "perhedraama", pinnan alta. Nieminen säilyttää kuitenkin kepeän tunnelman kirjan läpi. Minuun tämä kirja tosiaan kolahti, se oli tietyllä tavalla nostalginenkin, vaikken asiaa osaa sen paremmin selittää. Opin jopa muutaman asian - lehmiin liittyen - tästä kirjasta.
Toivon kovasti, ettei tämä jää Veera Niemisen ainoaksi kirjaksi. Lukisin mieluusti lisääkin häneltä - tämänkin kirjan lukemista olisin voinut vielä jatkaa, elleivät sivut olisi loppuneet kesken.
Tekee mieleni pystyttää saarnastuoli tuvan nurkkaan, kutsua kaikki paikalle ja puhua tälle kansalle jotain järkeä. Mutta koska pelkkä kääretorttu riitti horjuttamaan tämän perheen tasapainoa, minun on annettava niiden tasaantua vähän aikaa.
Tämäpä vaikuttaa hauskalta! Olen usein kirjoittanut, että minun on hankala löytää hyvää kotimaista viihdettä. Niemisen kirja voisi olla sieltä paremmasta päästä.
VastaaPoistaSamaa mieltä kuin Katja. Mietin jo eilen, että kirja pitää lainata kirjastosta, kun kuulin kirjailijan esittelevän teostaan. Mutta juttusi vahvisti, että tämä voi olla oikeasti hauska kirja.
PoistaKatja, tämä nauratti ainakin minua ihan aidosti ja oli muutenkin piristävä poikkeus kaikkeen viime aikoina lukemaani. Uskallan suositella :)
PoistaHanna, rohkenen tosiaan suositella tätä kokeilemaan. Pitääkin googlettaa tuo Niemisen esittely, jos se vaikka löytyisi netistä. Olisi kiva katsoa se näin jälkikäteen.
Hyvään rakoseen osui tämä juttusi, juuri eilen minäkin kuulin kirjailijan kertovan teoksestaan ja mielenkiinto heräsi. Nyt luulen että mun täytyy lukea tämä!
VastaaPoista(Muistin samalla vihdoinkin laittaa sen Fallonin varaukseen...)
Lue ihmeessä, todella piristävää luettavaa! Mielenkiinnolla odotan myös sitä, mitä mieltä olet Fallonista.
PoistaNyt menen googlettamaan Niemistä :)
Tämä on kyllä pakko lukea. Kuulostaa sen verran hyvältä. Ja näin itäsuomalaisena on mielenkiintoista lukea, kuinka päähenkilön lännessä käy. :)
VastaaPoistaLuulen, että voisit pitääkin, kunhan asennoidut huumorilla. Mitenkään syvällinen ei tämä kirja ole, mutta minulle tästä jäi tosi mukava olo :)
PoistaTämä kuulostaa hyvältä kirjalta, ja aion lukea sen kunhan kirjaston varausjono vähän hellittää. Minäkin olen kotoisin pääkaupunkiseudulta, mutta kyllähän itäsillä ja läntisillä suomalaisilla tuntuu joitakin temperamenttieroja olevan :).
VastaaPoistaJuu, noita eroja huomasi jo matkustellessa. Idässä päin höpötellään enemmän ja tuntemattomillekin, sellaista olen havainnut omilla reissuillani. ;)
PoistaTämä oli tosi koominen ja hauska kirja...meinasin lainata saman tekstikohdan blokkaukseeni...siinä kohtaa repesin totaalisesti ja luin sen lopulta myös miehelleni ja naurua riitti yhdessä sen jälkeen. Minä toivon samaa eli toivottavasti näitä huumorikirjoja tulee lisää :)
VastaaPoistaAivan, koominen todella kuvaa tätä kirjaa! Kuuntelin muuten netin kautta Toni ja Veera Niemisen haastattelun (oliskos ollut Radio Novassa tuo haastis) ja se oli oikein hauska. Molemmilla tuntuu olevan hullunhauska huumorintaju. Se tosin haastattelussa pisti silmään (tai korvaan), että vaikka käsittääkseni haastiksen syy oli nimenomaan Veera Niemisen kirja, niin enemmän siinä oli Toni äänessä (haastattelijoiden syytä se).
PoistaOi, niin kivaa että innostuit lukemaan tämän kirjan! ja vielä että tykkäsit. Tätä kirjaa lukiessani tuli mieleeni kyllä erinäisiä törmäyksiä sekä Turussa että Seinäjoella. Olenkin vannonut, että tuonne jälkimmäiseen en välttis itseäni tunge... kun just sitä, että kukaan ei oikeasti puhu on niin vaikea vaan kestää =)
VastaaPoistaTämä oli kyllä hauska kirja ja oikeasti se onnistui yllättämään positiivisesti ja jopa ylitti odotukseni! En tosin paljon uskaltanut odottaa, mutta yli meni silti ja korkealta. :)
PoistaMinä viihdyskelen hyvin hiljaisuudessa, joten tuppisuuna oleminen ei haittaa. Tosin tarvittaessa kyllä juttelen, muttei haittaa jos saa olla hiljaa :D
Täällä on joskus rasittavaa, kun kaikki tyhjä hetki pitäisi täyttää puhumalla vaikka paskaa, kunhan ei ole hiljaista. Kyllähän se onnistuu, mutta koen sen rasittavaksi. Välittäjällemme olisi tehnyt mieli sanoa, että saat sinä olla hiljaakin välillä :D
Tämä on kyllä mainio kirja! :) Suosittelin Avioliittosimulaattoria kaverilleni, joka piti kirjasta niin paljon että lainasi sen äidilleen, joka taas ihastui niin kovasti, että luki sen ääneen miehelleen. :)
VastaaPoistaHih, ihana ketjureaktio! :D
PoistaOli niin herkullinen kirjan esittely, että minunkin on ihan pakko lukea tää kirja. Tuskin on vielä syrjäseudun kirjastossa, mutta kysyn kumminkin ja teen varauksen.
VastaaPoistaKiva, jos kiinnostuit tästä! Tämä on oikeasti todella ihastuttavan humoristinen hyvän mielen kirja, jota rohkenen kyllä suositella :)
PoistaOlen huomannut, että erilaiset parisuhteista kertovat kirjat eivät kiinnosta minua. En ole asiaa koskaan juuri enempää ajatellut, mutta nyt tajusin, että ehkä tietoisestikin välttelen sen aihepiirin kirjoja. Tai no vältellä on ehkä väärä sana, luen kiinnostavilta kirjoilta takakansitekstit ja jos se viittaa siihen, että keskiössä on parisuhde niin kiinnostus lopahtaa. Isommat ihmissuhdesopat kyllä kiinnostavat: kolmen ystäväpariskunnan parisuhteet ja muu elämä kietoutuu toisiinsa ja katsotaan miten lapset kasvavat ja joku pari ehkä eroaa jne. Mutta siis sellaiset, jossa on yksi parisuhde ja sitä kuvataan arkisin keinoin, niin nou nou. Saa nähdä, kasvaako kiinnostus joskus niitä kohtaan, mutta tällä hetkellä on päällä melkein nollatoleranssi:D
VastaaPoistaOlen huomannut saman ja se liittyy minulla siihen, etten yleensä jaksa lukea kokonaisen kirjan verran pelkästään ihmissuhdevääntöä. Siksi en pahemmin innostu chick litistä, vaikka harvakseltaan senkin genren kirjoja luen. Jotain muutakin pitää olla.
PoistaAvioliittosimulaattorista kiinnostuin, koska siinä vaikutti olevan erilainen lähestymistapa suhteeseen. Ja niin siinä totisesti olikin - uskaltaisin jopa suositella kirjaa niillekin (vaikka sinulle!), joita eivät pelkät parisuhdesopat kirjallisuudessa kiinnosta. Tämä on aidosti hauska ja erilainen kirja, jossa ei ns. ryvetä siinä yhdessä suhteessa ja kuvata vain sitä.