Häkkieläimet

Prinsessa Ruusunen

Leikki ei päättynyt lapsuudessain
yhä eilisen kentille palaan
yksin kun makaan vuoteessain
ja vanhaa nallea halaan

Olisin niin halunnut olla
prinsessa Ruusunen
Olisin voinut valtikan vuolla
okaista ruusujen

En prinssiä oottaisi saapuvaksi
uinuisin sisässä linnoituksen
muuttuisin alati hauraammaksi
elämästä vain uneksien

Vaan

poissa on unet, poissa on päivät
jäljellä enää ehtoos’ häivät
Arkkusi avointa kantta viel’ suutele
Eipä sun perääs’ kukaan huutele

Ohita onnesi, astu jo matkaan
Juokse jos voit, älä astu harhaan
Kaikkeshan teit, kaikkesi annoit
omat syntisi maallesi kannoit

Silmistä katoa, maastamme myös
Tarvita täällä ei jälkeä työs’
Solmit ne kivet, järveen hukuit
samalla tavoin kuin elämäs’ nukuit.

 Ajatuksen voimalla

Avaisin jään
päästäisin veden vapaaksi

Niin kuin vihaiset ketut
se vyöryisi ulos laidoistaan
Kotvan kuluttua asettuisi
yhtä hyödyttömänä kuin
syntyvät ketut häkkiinsä.

Ei vankilassa elänyt
elä vapaana.

Mutta vedet minä päästäisin
sillä olen niin väsynyt.

Väsynyt
tekemään avantoa
saadakseni nukahtaa
rauhassa.

Tämän kaiken minä teen
ajatuksissani,
sillä voimia ei minulla
enää ole.

~~~

Höpisin joskus, että aion elvyttää ruususen unta nukkuvan runoharrastukseni. Mitään kovin vauhdikasta heräämistä ei ole tapahtunut. Jatkan kuitenkin yrittämistä omaan verkkaiseen tahtiini.

Jos nämä runoulosteet kiinnostavat, niin vanhassa blogissani on muutama lisää. Vanhassa blogissani väänsin myös kuvasarjaa tube-asemista. Saatan jossain vaiheessa jatkaa sarjaa tämän blogin puolella.