Atena 2011
S. 308
Kirjailija usein jakaa kiitoksia kirjansa alussa tai lopussa.
Minä näin lukijan ominaisuudessa haluan alkuun jakaa kiitokseni Annikalle (Rakkaudesta kirjoihin), jonka ansiosta tämän kirjan sain lukea.
Kiitos siis, ystävä, kun lahjoit(it) minulle tämän kirjan - lukukokemus oli antoisa ja sopi hyvin tähän hetkeen!
Liljan elämä muljahtaa raiteiltaan, kun hän löytää aviomiehensä pedissä toisen naisen kanssa. Se on viimeinen niitti: Lilja nostaa kytkintä ja lopulta palaa takaisin lapsuutensa kotitaloon. Virhe.
Saattaja on juoneltaan melko klassinen kauhugenren tarina. Tuli mieleeni jotkin kauhuelokuvat, joita olen katsonut. Useissa tällaisissa ns. tuonpuoleistarinoissa on tiettyjä samankaltaisuuksia ja tunnistin ne tässäkin kirjasta.
Koin olevani elokuvissa lukiessani tätä kirjaa. Se on hyvä merkki. Vänskä osaa maalata maisemat ja henkilöt, tehdä niistä kuvat lukijalle. Hän (Vänskä) ei myöskään sorru liikaan selittelyyn ja puhkianalysointiin, vaan luottaa siihen, että lukija osaa itsekin.
Kirja pysyy mielenkiintoisena alusta loppuun. Tylsiä suvantokohtia ei tule. Sellaiset tuntuvat olevan (yli)pitkien kirjojen ongelma. Ajatellaan, että pidemmässä kirjassa päästään lähemmäs henkilöhahmoja, tullaan tutummaksi. Noh, Vänskä osaa kyllä tuoda henkilöt lähelle ilman viidensadan sivun jaaritteluja.
Pidin Saattajasta kovasti. Ajoittain jopa hieman jännitti, ei paljon mutta pientä kihelmöintiä tunsin aivolohkossani hetken aikaa. Vänskä ei tosin edes yrittänyt pitää lukijaa jännityksessä, vaan katkaisi sen (jännityksen) melko nopeasti. Kauhua kirjassa edustavat lähinnä jo aiemmin mainitsemani piirteet.
Sitten nipotusosuus. Vänskä korvaa hän-pronominin todella usein viittaamalla henkilöön "tämänä". "Tämän" käyttämiselle ei usein ollut mitään perustetta, vaan monesti "hän" olisi ollut sopiva muoto. Runsaan "tämän" viljelemisen olisi voinut myös joissakin tapauksissa korvata erilaisella lauserakenteella. Nipotan tästä siksi, koska "tämä" esiintyi kirjassa sen verran usein, että se tosiaan alkoi häiritä lukemista.
"Liljan lähdettyä Jokesta ei ollut kuulunut muutamaan viikkoon mitään. Kun Jokke oli tajunnut, ettei hän aikonutkaan palata heti, tämä oli alkanut soitella ja ja ruvennut ilkeäksi."
"Tämä" viittaa Liljaan, mutta ei Lilja ryhtynyt ilkeäksi saati alkanut kenellekään soitella.
Loppufiilis: kannatti lukea. Saattaja on helppo- ja nopealukuinen, ja kirjan pariin palasi aina mielellään. Voisin kuvitella lukevani lisääkin Vänskää.
Kirjan kannelle haluan antaa kunniamaininnan. Se on karmaisevan ihastuttava ja kuvaa kirjaakin erinomaisesti. En löytänyt mainintaa kannen tekijästä.
~~~
Kirjan on lisäkseni lukenut luonnollisesti Annika. Hän valottaa arviossaan hieman enemmän kirjan sisältöä (ei mitään juonipaljastuksia kuitenkaan), joten kannattaa vilkaista.
Yhdyn myös Emilien (Le Masque Rouge) mietteisiin kirjasta. Oikeastaan koin kirjan melko samalla tavoin kuin hän. Saattaja päättyi niin, että jatko-osa voisi olla mahdollinen. Itse en tosin tiedä kiinnostaisiko minua enää jatkoa lukea.
Morre (Morren maailma) ei ollut yhtä vaikuttunut kirjasta ja kiinnitti huomiota joidenkin tapausten kliseisyyteen. Huomiot ovat perusteltuja ja voisin yhtyä niihin(kin). Tosin minua ne eivät häirinneet oikeastaan ollenkaan lukemisen aikana.
Myös Villasukka (kirjahyllyssä) oli kiinnittänyt huomiota kliseisyyteen ja teemojen runsauteen.
~~~
Osallistun tällä kirjalla kiinteistöhaasteeseen. Liljan lapsuudenkodilla on suuri merkitys tässä kirjassa.
Mie tykkäsin vielä enemmän Vänskän toisesta kirjasta, Musta kuu, vaikka kelpo kirja oli tämäkin. Ja mielenkiinnolla odotan seuraavaa. :)
VastaaPoistaVoisin kyllä ehdottomasti lukea Vänskää enemmänkin, joten täytyy pidellä silmällä hänen kirjojaan. :)
PoistaMinulla oli suuret odotukset Saattajan suhteen, mutta jouduin hieman pettymään. Silti Vänskän toinen kirja kiinnostaa kovasti. Vänskässä on kyllä ainesta hyväksikin jännitys/kauhukirjailijaksi, pienellä viilauksella ja lisäjännityksen luomisella hyvä tulee :)
VastaaPoistaMinä olin onneksi välttynyt suurilta ennakko-odotuksilta, olin ehkä jopa vähän skeptinen. Siinä mielessä yllätyin positiivisesti. Suomalaista kauhua en ole pahemmin lukenut ja muutenkin nykyään hävyttömän kauhua. Saattaja muistutti minua taas siitä, miksi niin pidän kauhusta. Kyllä Vänskä menee seurattavien kirjailijoiden listalle. :)
PoistaVänskässä on kyllä potkua, vaikkei Saattaja vakuuttanut. Pidinkin aivan hitusen enemmän Mustasta kuusta. Seuraavaa odotellessa!
VastaaPoistaKyllä, Vänskästä selkeästi löytyy potentiaalia. Oli myös erityisen raikasta lukea nimenomaan suomalaista ja Suomeen sijoittuvaa kauhua.
PoistaMinulla on ollut pidemmän aikaa jokin ihmeellinen kynnys lukea suomeksi, mutta tämä kirja madalsi roimasti tuota kynnystä. Nytkin luen taas suomenkielistä kirjaa ja se tuntuu hyvältä!
Mukavaa, että tykkäsit. Minullehan Vänskä ei oikein uponnut; ainakaan Musta kuu ei loimottanut minulle kovin kirkkaasti. Jotenkin minulla on tunne, että Saattaja voisi olla parempi. Tiedä häntä. Mustassa kuussa kiinnitin huomiota "sitten" sanan runsaaseen käyttöön; sitä en muista oliko "tämä" sana yhtä lailla käytössä, saattoi vaikka ollakin, mutta se ei häirinnyt.
VastaaPoistaMinä koin Saattajan melko nopeatempoisena ja viihdyttävänä. Tämä kirja oikeastaan räjäytti lukujumin rippeet jonnekin avaruuteen. Eli juuri oikea kirja minulle oikeaan aikaan. :)
PoistaTämää viljeltiin tosiaan niin paljon, että se särähti silmään ja alkoi jopa ärsyttää. Minua kiinnostaa nyt se Musta kuu, täytyy joskus sekin lukaista.
Täytyypi sanoa, että kirja jää minulta lukematta, jos jotkut sanat alkavat vaivaamaan tai silmät menevät kiinni ;) Vänskää en ole lukenut ;)
VastaaPoistaMinähän en kovin helpolla kirjaa jätä kesken, tätäkään ei tullut mielenkään jättää kesken "tämän" toisteisuuden takia. :)
PoistaMinulla menee aika usein silmät kiinni jossain vaiheessa lukemista, mutta yleensä vika on jossain muussa kuin kirjassa ;)