Miltä tuntuu olla musta?

Chimamanda Ngozi Adichie: Americanah
Fourth Estate 2013
S. 482


Tätä kirjaa olen odottanut kuin illallista ravintolassa. Odotukseen on liittynyt pelkoa, sillä Chimamandan mukaan kirja kertoo rakkaudesta ja minulla on "rakkausromaanivamma".


"It is about love. I wanted to write an unapologetically old-fashioned love story."


Ihan turhaan pelkäsin: Americanah on niin paljon muutakin kuin rakkautta. Oikeastaan rakkaus on sivujuonne, joka kypsyy vasta myöhemmin.

Kirjan keskiössä ovat Ifemelu ja Obinze, joiden teinirakkaus roihahtaa lukiossa. Elämä ei kuitenkaan aina kuljeta samoihin paikkoihin eikä sitä muutenkaan voi käsikirjoittaa etukäteen, vaikka toivoa toki voi.

Nigeria kärvistelee sotilaallisen diktatuurin vallassa ja opettajat kouluissa lakkoilevat harva se viikko. Opiskelu on siten melko hankalaa ja monet pyrkivätkin pois Nigeriasta opiskellakseen tai työllistyäkseen muualla. Näiden mukana lähtee myös Ifemelu Amerikkaan Obinzen vielä jäädessä Lagosiin.

Nuoripari lupaa pitää yhteyttä, mutta välimatka ja uuden kulttuurin tuoma hämmennys uhkaa hukuttaa Ifemelun. Ei ole helppoa löytää paikkaansa uudessa maassa.

Kirja käsittelee vuoroin Ifemelun, vuoroin Obinzen elämää. Obinze päätyy myöhemmin Lontooseen ja vielä myöhemmin takaisin Lagosiin. Ja menestyy elämässään taloudellisesti.

Henkilöitä kirjassa on melko runsaasti, mikä yleensä rasittaa minua. Tässä kirjassa ei. Chimamandasta voisivat monet henkilögallerian paisuttelijat ottaa oppia.

Chimamanda näet osaa esitellä henkilöt siten, että ne jäävät mieleen eikä siihen tosiaankaan tarvita mitään kymmenen sivun jaaritteluja: muutama rivi riittää. Taikasana on mielenkiintoiset, pienet yksityiskohdat, jotka väkisinkin jäävät päähän ilman turhia ponnisteluja lukijalta.

Tämä on suuri kirja, joka on täynnä asiaa, täynnä mielipiteitä. Suurennuslasin alla ovat nigerialaisuus ja amerikkalaisuus, jotka molemmat saavat humoristisella tavalla kylmääkin kyytiä osakseen.

Later Ginika said: "You could have just said Ngozi is your tribal name and Ifemelu is your jungle name and throw in one more as your spiritual name. They'll believe all kinds of shit about Africa."

Bloggaajien kannalta mielenkiintoista on, että Ifemelu aloittaa blogin pitämisen. Blogi kertoo lähinnä siitä, mitä on olla musta ei-amerikkalainen Amerikassa.

Minulle tuli ajoittain tunne, että Chimamanda on rakentanut kirjaansa vahvasti siten, että hän pääsee kertomaan ajatuksia(an) ja kokemuksia(an) siitä, millaista on olla musta valkoisten kansoittamassa maassa. Mitä ennakkoluuloja, ongelmia ja puhdasta rasismia rotu voi saada toisissa aikaan.

Oli miten oli, en laske sitä miinukseksi. Itse asiassa täytyy ihan nostaa hattua Chimamandalle, että hän on tarttunut tähän kuumaan perunaan. Jotkin kirjan keskustelut ovat tavallaan väittelyitä, joissa näitä rotuasioita puidaan. Koin ne erittäin mielenkiintoisina, vaikka ne leimaavatkin kirjaa jopa siinä määrin, että rohkenen  väittää tämän olevan rakkaustarinan sijasta enemmänkin rotu- ja kulttuuriromaani.

Vaikka ihonväri hiuksia myöten (hiusosuudet ovat muuten äärettömän mielenkiintoisia!) on läsnä lähes jokaisella sivulla, tapahtuu kirjassa toki muutakin. Eli huoli pois sen suhteen, että joutuisi lukemaan lähes viisisataa sivua horinaa ihonväristä. Keskustelut ja mietteet on upotettu hienosti itse tarinaan ja kirja pitää koukussa alusta loppuun.

Tämä on sellainen kirja, jonka jälkeen tuntee itsensä hieman viisaammaaksi - tai jos ei viisaammaksi, niin ainakin tietoisemmaksi. Lisää Chimamandaa minulle, kiitos!


Americanah ilmestyy syyskuussa suomeksi käännettynä nimellä Kotiinpalaajat.

~~~

Osallistun tällä kirjalla Afrikan Tähti -haasteeseen.