Kilpajuoksu aikaa vastaan

Deon Meyer: Kuolema Päivänkoitteessa
(Alkuper. Orion, 2000)
Gummerus 2013 (julkaistaan viikolla 21)
Englanninkielisestä käännöksestä (Dead at Daybreak) suomentanut Marja Luoma

Kirja on kustantamolta saatu ennakkokappale.

Kun tarjoutui tilaisuus saada Kuolema päivänkoitteessa ennakkolukuun, tartuin oitis tilaisuuteen ja ilmoitin halukkuuteni.

Deon Meyer oli minulle ennestään tuntematon nimi. Kiinnostuin tästä kirjasta ensin yksinomaan siksi, että se sijoittuu Etelä-Afrikkaan.

Olen afrikkafani ja tämä "fanaattisuus" käsittää koko Afrikan mantereen. Etelä-Afrikkaan haluaisin (ja aion!) joskus matkustaa: se on pitkäaikainen haaveeni. Mitään odotuksia minulla ei kirjan suhteen ollut, koska kyseessä oli tosiaan uusi tuttavuus minulle.

Mutta voi veljet, tämä ei jää tähän. Olen jo tonkinut mm. Goodreadsia ja havainnut, että Meyerilta on ilmestynyt lukuisia kirjoja. Meyer kirjoittaa afrikaansiksi, mutta hänen kirjojaan on käännetty useille kielille - luonnollisesti myös englanniksi.

Vaan palataanpa takaisin tähän kirjaan. Kuolema päivänkoitteessa alkaa vauhdikkaasti putkasta, jonne entinen poliisi Zatopek van Heerden on joutunut edellisenä iltana. Van Heerdenin "asianajaja", Kemp, rientää hommaamaan hänet (van Heerdenin) pois putkasta, mutta luonnollisesti hänellä on oma lehmä ojassa.

Niin van Heerden päätyy tutkimaan antiikkikauppias-Smitin murhaa ja siihen liittyvää ryöstöä, jota poliisit eivät ole onnistuneet selvittämään.

"Kassakaappi on tyhjennetty ja ainoat johtolangat ovat kasa valkoista paperia ja epätavallinen murha-ase. Kassakaapista on kadonnut myös testamentti, jossa Smit jättää omaisuutensa avopuolisolleen, ja jollei testamenttia löydy, perintö menee valtiolle."

Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan, sillä van Heerdenillä on vain seitsemän päivää aikaa löytää testamentti. Miehen motivaatiokin on hakusessa ja hänen tekisi mieli antaa piupaut koko jutulle.

"Kun Hope palaa, kertokaa,että kävin. Kertokaa, että halusin tavat hänet pikaisesti Smitin tapauksen takia, jonka ratkaisemiseen meillä on vain kuusi päivää aikaa, mutta te ette halunnut paljastaa, missä hän on. Kertokaa Hopelle, että  lähdin lounaalle enkä tiedä, koska tulen takaisin. Lisätkää vielä, että jos hänen palkollisensa haluavat kusta Smitin tapauksen, minäkin voin hilpein mielin lorottaa oman osuuteni lätäkköön. "

Van Heerden on rujo mies, joka ei sanojaan kaunistele. Hän vaikuttaa kovalta ja tunteettomalta, mutta pinnan alta alkaa paljastua muutakin. Kirjassa kuljetaan kahdessa tasossa: nykyajassa ja van Heerdenin muistoissa. Muistoista muodostuu tarina, joka avaa ovet van Heerdeniin synkkään salaisuuteen.

"Miksi ihmiset toisten elämää punnitessaan ynnäävät vain pari isoa lukua ja perustavat tuomionsa siihen? Kun taas oman elämän artimetiikassa ollaan valmiita vääntelemään tuhansia lukuja, kertomaan, laskemaan yhteen, jakamaan, kunnes loppusumma on saatu vääristeltyä oman mielen mukaiseksi."

Kuolema päivänkoitteessa on syvällisiä piirteitä sisältävä dekkari. Ja trilleri. Lukijan omalla vastuulla tietenkin on, kuinka paljon hän haluaa jäädä ajattelemaan kirjaa lukiessaan.

Meyer ei hukuta lukijaa syvällisyyden suohon, mutta hän antaa ajatuksia, raottaa verhoa ja antaa lukijan itse päättää. Minä livahdin verhonraosta ja näin enemmän. Paljon enemmän kuin vain koukuttavan tarinan ja mielenkiintoiset käänteet ja henkilöhahmot.

Syvällisemmän puolen vastakohtana hihittelin ääneen kirjan dialogeille ja van Heerdenin ajatuksille. En usko, että tähän lainaamani sitaatit tekevät oikeutta kirjan huumorille, koska ne pitäisi lukea kontekstissaan. Monessa kohdin se hauskuus nimittäin syntyy juurikin tekstiyhteyden tiimoilta.


Tässä kuitenkin parit maistiaiset:


 "Pitäisitkö ovea vähän aikaa, Johannes Jacobus, minun pitää vielä hakea kidutusvälineet."

"Ilmestyykö juttu myös Beeldissä?" Hope kysyi.
"Siinä ei ole tilaa etusivulla. Gautengin pääministeri on taas töpeksinyt. Juttu ilmestyy sivulla viisi tai seitsemän."

"Opin, että median loppumaton sensaation- ja verennälkä voitiin valjastaa työhevoseksi (ja että hevosen pillastuessa vaunuissa oli vain yritettävä pysyä)."

~~~

 Tämä kirja on helmi, joka lentää oitis kategoriaan Suosikkini. Kartutan tällä myös Afrikan tähti -kirjahaastetta.

Kuolema Päivänkoitteessa sisältää jonkin verran melko raakoja kuvauksia. Minun brutaalisuusmittarin neula ei kuitenkaan  värähtänyt juuri lainkaan, mikä tietenkin kertoo enemmänkin siitä, että siedän hyvin verta ja suolenpätkiä.