Sivut

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Heräämisiä kuolleista

K.A John: Wake Wood
Hammer 2011
S. 304

Tämä kirja lähti kirjastosta mukaan ihan puhtaasti kannen perusteella. Kirja jökötti kirjaston uutuudet -esittelyhyllyssä ja hyökkäsi heti silmilleni.

En ole lukenut kauhukirjallisuutta aikoihin, vaikka genrestä pidänkin.

Louise ja Patrick menettävät pienen Alice-tyttösensä kauheassa onnettomuudessa: koira raatelee hänet. Suru on sanoinkuvaamaton ja Patrickin mielestä parasta olisi muuttaa ihan muualle ja aloittaa uusi elämä.

Uutta elämää lähdetään metsästämään pienestä kyläpahasesta keskeltä ei mitään. Kylän nimi on Wake Wood. Kylässä tuntuu tapahtuvan outoja ja kyläläset itsekin vaikuttavat hieman oudoilta.

Ihan kiehtova asetelema, mutta kuinkahan monta kertaa tämä on jo nähty. Tuntuu olevan lähes joka toisen kauhuleffan perusraami, kirjoista en tiedä.

Äkkiseltään tuli mieleeni Kingin Pet Sematary, jonka kummallinen kirjoitusmuoto alkoi taas häiritä. Oli pakko googlettaa ja vihdoin ja viimein sain mielenrauhan kirjoitusasun suhteen. Olisi pitänyt tehdä tämä jo vuosisata sitten!

Nyt kun olen kritisoinut alkuasetelman kliseisyytä, voin heti perään sanoa, että se toimii. Luin tätä kirjaa kuin olisin katsonut elokuvaa: näin kylän mielessäni, sitä reunustavat metsät, hiljaisen keskustan, verkkaisen uneliaisuuden.

Ja aistin kylän erikoisen tunnelman. Tunnelman aisti myös Louis, joka ei millään ole päästä ohi surustaan. Patrickilla asiat ovat hieman paremmin, sillä hän toimii paikallisen eläinlääkärin partnerina ja hommia riittää ihan kivasti.

Louis sen sijaan on upota suruunsa. Siksi hän ei mietikään kahta kertaa, kun saa selville että kuollut on mahdollista herättää. Mutta vain kolmeksi päiväksi eikä yhtään pidemmäksi aikaa. Muitakin ehtoja on, ja Louise ja Patrick lupautuvat sokeasti niitä noudattamaan, kunhan vain saavat vielä nähdä ja hyvästellä tyttärensä.

Vaan minkä virheen he tekevätkään valehdellessaan kohtalokkaasta asiasta kyläläisille. Alice herää, kyllä. Mutta hän ei halua palata takaisin kuolleeksi.

Wake Wood on mukava ja menevä välipalakirja. Sen lukaisee nopeasti, sillä kieli on helppoa ja sutjakkaa lukea. Tuli ihan mieleeni, että tässäpä olisi oiva kirja sellaiselle, joka haluaa verestää englanninlukutaitoaan.

Vaikka kirja ei onnistunut minua kovin säikyttelemään, se heitti kuitenkin verkot päälleni: luin kirjaa ahmimalla tyyliin vielä yksi luku. No yksi vielä.

Tein huvikseni haun Cdon.comiin kyseisestä kirjasta. Kirjaa en löytänyt (hakutoiminto on hieman nihkeä ainakin kirjojen osalta), mutta kappas vain - elokuvan kylläkin! Enpä tiennyt, että tästä on elokuvakin tehty. Vai onkohan toiste päin: elokuvan pohjalta tehty kirja?

Kirjan kustantaja Hammerfilms.com viittaisi siihen, että elokuvien pohjalta tuotetaan kirjoja. En nyt jaksa perehtyä asiaan sen paremmin, koska muuten voi tulla kiire (vieraat tulossa aamusella, pitää mennä vastaan).

Sen verran on pakko sanoa, että elokuva ei nyt kiinnosta minua kirjan luettuani. Minusta näet tuntuu, että olen nähnyt jo kyseisen elokuvan: niin elävästi tuli kirja liki.

Täytyykin jatkossa lukea enempikin näitä Hammerin kirjoja - oli virkistävää lukea kauhua vaihteeksi!

11 kommenttia:

  1. Ooh, tuleepa todellakin mieleen Uinu, uinu lemmikkini! (Ja minähän reippaana King-fanina heti muistin, miksi kirjoitusasu oli sellainen kun oli.=D ) Tällaisen kirjan voisin ehdottomasti lukea joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, arvasin että sinä varmasti tiesitkin tuon kirjoitusvirheen taustan ;D

      Tämä oli tosiaan ihan mielenkiintoinen kirja ja ehdottomasti positiivinen ylläri. Täytyy aktivoitua taas lukemaan kauhukirjallisuutta!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Ottelen haasteloita vastaan, kun paluu arkeen koittaa. Vielä on menoa ja meininkiä joksikin aikaa ;)

      Poista
  3. Myös minun blogissani on sinulle haaste! En tiedä, onko tämä hyvä vai huono uutinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmasti on hyvä uutinen ;) Tulen kylään mahdollisimman pian!

      Poista
  4. Kauhu ei ole minun päägenrejäni - ei ole ollut sitä koskaan! Kingiä olen toki joskus lukenut. Ehkä se on kaikille pakollista jossakin iässä, mene ja tiedä. Ei vain kiinnosta, vaikka varmasti ihan huikeita teoksia kauhustakin löytyisi. Elokuvina olen tietysti katsellut sitten Kingiä jo enemmänkin ja kaikkea muutakin genrestä. Olenpa tehnyt Hohto-mukaellun lyhytelokuvankin opiskeluaikoinani :-D...

    Osaatko suositella mitään erityistä kirjaa, joka kannattaisi joka tapauksessa tällaisen lähes ummikon lukea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin kiinnostaa Paulan tavoin joku kiva kauhuklassikko ;)

      Siis ei klassikko välttämättä sanan varsinaisessa merkityksessä vaan paremminkin tuollainen must-read.

      Poista
    2. Paula, minäkin luin erityisesti Kingiä nuorempana. Ilmeisesti se tosiaan oli "pakollista" tietyssä iässä ;) Sittemmin hylkäsin kirjallisuudessa koko kauhugenren ja olen lähinnä tyydyttänyt kauhuhimojani elokuvien kautta.

      En kyllä osaa suositella mitään kirjaa, koska olen itsekin kauhu-ummikko kirjallisuudessa. Elokuvista tiedän hieman enemmän.

      Tämä kirja oli hyvä, jos haluaa lukea englanniksi. Se on helppo, mutta mielenkiintoinen. Ehkä hiukan ennalta-arvattava, vaikka lopussa kyllä tapahtuu käänne.

      Annika, en tosiaan osaa suositella mitään, koska olen itsekin vasta ns. noussut haudasta tämän genren suhteen. ;)

      Irene varmaan osaisi suositella - minullekin kelpaisi suositukset :D

      Poista
  5. Blogistani löytyy nyt arvio kirjastasi. Kiitokset vielä kerran siitä, sitä oli ihana lukea, se jätti ajattelemaan pitkäksi aikaa. Kirjoitat kauniisti, ja kauniista asioista.

    Toivottavasti kirjoitat lisääkin, mä ainakin luen enemmän kuin mielelläni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, Krista, kun kirjoitit kirjastani! Kävinkin jo blogissasi :)

      Tarkoitus on kirjoittaa lisää, kirjoitankin. Parikin projektia on kesken. Saas nähdä, milloin tulee valmista - en tiedä vielä itsekään ;)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.