Illallinen neljälle, kiitos

Herman Koch: Dinner
(suom. Illallinen)
Atlantic Books 2012
S. 312
Käännös Sam Garrett

Ennen kuin ryhdyn repostelemaan illallista haluan ihmetellä erästä asiaa.

Nimittäin varsin usein - ei kuitenkaan aina - käännöskirjallisuudessa (täällä, ei Suomessa) jätetään kirjan alkuperäinen nimi mainitsematta.

Tästäkään kirjasta ei sitä löytynyt - kyllä, etsin kissojen ja koirien kanssa. Het diner lienee hollanninkielinen nimi, mikäli lunttasin oikein Goodreadista.

Mutta se siitä, tässähän tulee nälkä, joten eiköhän tilata aperitiivit. Aperiitivien lomassa valottuu joitakin syitä siihen, miksi illalliselle piti ylipäänsä lähteä.

Paljastettakoon tässä vaiheessa, että illallisseurue koostuu kahdesta pariskunnasta: veljekset Lohman vaimoineen. Velisuhde paljastuu lukijalle melko pian kirjan alussa, joten en näe, että sen paljastamisesta tässä on mitään haittaa.

Kirjan minäkertoja on veli-Paul, joka tarkkailee ympäristöään ja ihmisiä melko kriittisesti. Minua naurattivat usein Paulin ajatukset: se kuinka hän suomii veljeään ja ravintolavalintaa. Ja siinä sivussa paljon muutakin. Paul on mielenkiitoinen kertoja, jolla on vahvat mielipiteet ja näkemykset asioista.

Tarjoilija saapuu pikkurilleineen tarjoamaan alkupaloja. En enää muista, mitä seurue tilasi. Minulle jäi mieleeni vain pikkurilli, joka sojottaa tämän kirjan aikana melkoisesti. Jopa siinä määrin, että sain itseni kiinni kirjaa lukiessani siitä, että olin sulkenut käteni nyrkkiin jättäen pikkurillin sojottamaan suorana. Toivottavasti tästä ei tule tapa.

Myönnän, että minulla oli valtaisat ennakkoluulot tätä kirjaa kohtaan. Ennakkoluulot johtuivat lähinnä kirjan nimestä: kaikki syömiseen ja ruokaan liittyvät nimet ovat minulle nou nou.

Tämän kirjan kohdalla mietin, miten muka jaksaisin istua hienostoravintolan illallispöydässä vetämässä mättöä naamaan ja vieläpä pitkällä kaavalla. Minähän olisin humalassa jo ennen pääruokaa ja levottomat jalkani vaatisivat päästä liikkeelle!

Vaan huoli pois, ei tässä istuta pöydän ääressä koko iltaa. Osa seurueesta karkaa vetämään happea, kun tilanne äityy liian vaikeaksi. Vessassakin käydään. Paulin keralla päästään takautumien kautta tutustumaan päivänpolttavaan puheenaiheeseen eli siihen, miksi illalliselle mentiin.

Tapahtumat kuoriutuvat verkalleen ja lukija saa sopivalla tempolla tiedonmurusia eteensä. Se onkin kirjan suola, samoin kuin jo mainostamani Paulin sisäiset ajatukset, jotka hän yrittää olla sanomatta ääneen.

Vaikka kirjan taustalla on vakavia aiheita, en voinut mitään että hihittelin useammankin kerran tätä lukiessani. Minusta tämä kirja oli miellyttävä sotku tilannekomiikkaa, farssia ja draamaa.

Moraalisten kysymysten kohdalla pohdin itsekin, miten menettelisin. Kirjassa on siis vakava puolensa, mutta itse en kokenut sitä raskaaksi, vaan osana tuota kaikkea vaihtelevuutta.

Tätä kirjaa on vaikea selittää ja vielä vaikeampi on selittää sen tunnelmaa. Pidin mielettömästi Kochin tyylistä kirjoittaa, ja kääntäjä Sam Garrett on tehnyt loistavaa työtä. Lisää Kochia minulle, kiitos!

Kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Leena Lumi, Annika, Mari A ja Lumiomena.

~~~

Osallistukee arvontaan, mahtavia kirjapalkintoja - myös minun kirjoittama kirja on tarjolla! Lue lisää täältä.