Sivut

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Hymyile tai kuole

Barbara Ehrenreich: Smile or Die
How Positive Thinking Fooled America & The World
Granta Books 2009
S. 236

Tämä kirja on alun perin julkaistu Usassa nimellä Bright Sided: How the Relentless Promotion of Positive Thinking Has Undermined America (Metropolitan Books 2009). Kovin hienovaraista, sanoisin. Pidän enemmän brittiläisestä nimestä: siinä ei pahemmin kaunistella.

Noin muuten itse kirjaa ei ole käännetty amerikanenglannista brittienglanniksi. Empiiriset tutkimukseni osoittavat, että suurin osa jenkkikirjallisuudesta päätyy brittimarkkinoille ilman sen kummemmin sisältöön kajoamatta.

Sen sijaan toiseen suuntaan kirjat kääntyvät huomattavasti useammin eli brittienglanti siivotaan amerikanenglantiin. Eroavaisuuksia on mm. yksittäisten sanojen yleisessä käyttämisessä. Siinä missä Amerikassa on vakiintunut esim. intersection, britit käyttävät samaa tarkoittavaa sanaa junction.

Vakiintuneiden sanojen eroavaisuuksien lisäksi löytyy tietenkin eroavaisuuksia sanojen kirjoittamisessa. Se ei liene ongelma kenellekään, joka englantia osaa.

Positiivinen ajattelu (Positive Thinking) ei ole mikään hetken huuma, joka on syntynyt yhdessä yössä. Se ei myöskään ole mikään stabiili "tila", vaan kuten monilla ilmiöillä on tapana, myös se muuttuu ja saa erilaisia suuntia. Yhteistä näille suunnille on, että henkilö voi (ja parempi olisikin) itse vaikuttaa omaan onneensa.

Eikä se vielä riitä, että voi vaikuttaa. Kysymys on myös siitä, että jos ei ajattele riittävän positiivisesti, voi syyttää vain itseään omasta epäonnestaan. Ihminen on siis oman onnensa seppä ja voi ajatuksen voimalla rikastua, rakastua, menestyä jne. Ja jos näin käy, ei varmastikaan ajattele (ainakaan tarpeeksi) positiivisesti.

Vastoinkäymiset tulee ottaa lahjoina, ne ovat herätyksiä. Nyt on mahdollisuus kasvaa henkisesti!

Barbara Ehrenreich aloittaa kirjan kertomalla rintasyövästään. Hän suomii Pink Ribbon -kulttuuria melko säälimättömästi enkä ihmettele lainkaan. Hän päättää ensimmäisen luvun alla olevaan kappaleeseen. Se voi jonkun korvaan kuulostaa katkertalta irroitettuna kokonaisuudesta: minusta se on realismia, joka tosin positiivinen ajattelu -ilmiössä on lähes sama kuin negatiivinen.

Breast cancer, I can now report, did not make me prettier or stronger, more feminine or spiritual. What it gave me, if you want to call this a "gift", was a very personal, agonizing encounter with an ideological force in American culture that I had not been aware of before - one that encourages us to deny reality, submit cheerfully misfortune, and blame only ourselves for our fate.

Ehrenreicht taustoittaa ja valottaa kirjassaan positiivisen ajattelun syntymistä Pohjois-Amerikassa. Mikään ilolintujen kehtohan ei sekään ole aina ollut, joten maaperä on ollut otollinen toisenlaisille virtauksille.

Positiivisessa ajattelussa on kyse suurelta osin mielikuvista, mielen uudelleen ohjelmoinnista. Minulle tuli tosin mieleeni aivopesu. Olen yrittänyt itsekin useita kertoja aivopes ohjelmoida mieltäni uudelleen.

Tuorein yritykseni oli tehdä matkaa yhdessä Paul McKennan kanssa. Yritykseksi jäi, vaikka olisin voinut muuttaa elämäni vain seitsemässä päivässä! En voinut itselleni mitään: en vain jaksa lukea kirjaa, jossa toistellaan papukaijana muiden (suurten positiivisten ajattelijoiden!) ajatuksia. Mitään uutta en nimittän kyseisestä kirjasta saanut irti kahden ensimmäisen luvun perusteella.

Ehkä valaistus olisi odottanut minua viiden luvun kuluttua, jos olisin jatkanut urheasti loppuun ja aivopessyt itseäni cd-levyllä, joka kuului olennaisena osana elämänmuutokseen.

Palataan takaisin Ehrenreichtin kirjaan, jossa hän esittelee melkoisen joukon positiivisen ajattelun kermaa sekä menneiltä että tuoreemmilta aikakausilta. Tavanomaista on, että tuoreemmat siteeraavat vanhempia.

Ajattelun ympärille perustetaan seurakuntia, positiivista ajattelua tuputetaan työpaikoille ja minne tahansa. Tokihan motivoitunut henkilöstö on tuottavampaa.

(Tässä välissä minulle tuli jostain syystä mieleeni Sarasvuo - tuo Suomen kaikkitietävä gurunen) 

Ehrenreicht on tavannut useita positiivisen ajattelun valmentajia ja guruja. Hän on myös käynyt useilla luennoilla liittyen aiheeseen ja kirjan lähdeluettelosta päätellen tehnyt muutenkin massiivista taustatyötä.

Hän ei siis heittele hatusta mutuhuttuja, vaikka toki kirjassa on mukana hänen omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan, tulkintojaan. Koen, että ajoittaisesta suorasanaisuudesta huolimatta Ehrenreicht on melko objektiivinen.

En ole pahemmin törmännyt kirjallisuuteen, jossa kritisoitaisiin positiivista ajattelua. Tässäkin kirjassa aihetta käsitellään ilmiönä enkä näe että Ehrenreichtsin tarkoitus olisi sinällään tyrmätä positiivista ajattelua itsessään.

Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että omalla suhtautumisellaan voi vaikuttaa, jos ei asioihin, niin omaan mielialaansa. Rajansa kuitenkin kaikella ja näissä populistisissa positiiviskulteissa on vedetty aika reippaasti mutkat suoriksi ja sen jälkeen överiksi.

But in the world of positive thinking other people are not there to be nurtured or to provide unwelcome reality checks. They are there only to nourish, praise, and affirm. Harsh as this dictum sounds, many ordinary people adopt it as their creed, displaying wall plaques or bumper stickers showing the word "Whining" with a cancel sign through it. There seems to be a massive empathy deficit, which people respond to by withdrawing their own. No one has the time or patience for anyone else's problems.

Tästä kirjasta voisin kirjoittaa vaikka esseen, mutten nyt ryhdy sellaiseen. Sen sijaan suosittelen lämpimästi tämän lukemaan.

Kirjasta löytyy myös onnellisuuden yhtälö jos kiinnostaa, ja vaikkei kiinnostaisikaan! Mukana menossa myös kvanttifysiikkaa ym. tiedettä, joka sopiikin oikein hyvin perustaksi positiivisen ajattelun über tieteellisiin tutkimuksiin.

Anteeksi, naurahdan. Lukekaa kirja, niin tiedätte miksi.

Muista, että jos sairastut vaikka rintasyöpään, se on lahja! Ja muista, että jos haluat parantua, sinun pitää ajatella positiivisesti. Jos et silti parane, en pannut parastasi, sorge. Oma vika.

~~~

Tätä kirjaa ei ole käännetty suomeksi, mutta englanninkielisenä sen saa ainakin AdLibriksestä.

10 kommenttia:

  1. Hurraa, olipas mielenkiintoinen postaus. Olenkin miettinyt noita juttuja aika paljon viime aikoina. Minusta Suomessakin kuulostaa olevan menossa tuollainen jonkinasteinen "smile-or-die-kampanjointi", vai olenko vain sattumalta osunut muutamiin blogeihin, joissa tuota ilosanomaa levitetään? Todella kiinnostava ilmiö!

    En tiedä jaksaisinko lukea tuota kirjaa, enkä varsinkaan kirjoja, joissa 'kerrotaan mitä elämässä tapahtuu, miksi ja kuinka saada kaikki mitä elämässään haluaa'. Itse asiassa tuollaiset ajatukset ahdistavat valtavasti, kun jotenkin on sellainen perustuntuma, että elämässä on niin paljon monimutkaisia yhtälöitä ja sattumaa, että turha täällä on alkaa päsmäröimään kinginä ;-) Varsinkin tuo epäempaattisuus, ja ikävistä asioista puhuvien ihmisten sulkeminen pois näkö- ja kuuloetäisyydeltä vaikuttaa aika haitalliselta normaalin ihmisen kehitykselle, jossa kai kannattaisi altistua kaikenlaiselle, että oppisi ja tajuaisi elämästä jotain... Tai en mä tiedä!

    PS. olen itse positiivismielinen realisti, mutta itsekkyyttä ja itsensä ahtamista aivopesukupliin en arvosta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sannabanana. Tällainen kampajana tuntuu olleen ja olevan yhä joka paikassa. Alkujuuret voi kuitenkin löytää jenkkilästä. Käsittääkseni (mutua) suurin osa tällaisesta ajattele näin ja noin (mutta missään tapauksessa ÄLÄ ajattele niin!) ja rikastu ja ole onnellinen -kirjallisuudesta on nimenomaan alkujaan Pohjois-Amerikasta.

      Tämä Smile or Die siis valottaa tuollaisen positiivisen "kansanliikkeen" syntyä ja kritisoi sitä ihan aiheellisesti. "Tiede" ns. positiivisen ajatuksen voimasta esim. sairauksiin tulee tässä kirjassa melko paljolti tyrmättyä. Kysymys on lähinnä epämääräisistä "tutkimuksista", joille ei joko ole perusteita tai sitten epämääräisin menetelmin "tutkittuja" vastauksia tulkitaan, miten sattuu.

      Positiivisen ajattelun ympärille on yritetty (ja siinä onnistuttu) rakentaa tieteellistä pohjaa ja näyttöä, mutta juurikin nojaaminen kvanttifysiikkaan ja hauskan onnellisyysyhtälön kehittäminen on suoranaista potaskaa. Ei sille ole mitään tieteellistä perustetta. Ehrenreicht perustelee nämä hienosti kirjassaan.

      Tämä kirja on siis voimakas kannanotto ja "vastaisku" ns. positiivista ajattelua kohtaan. Positiivisella ajattelulla tarkoitetaan juuri kirjallisuutta (ja sen ympärille muodostunutta ihan konkreettista hypetystä esim. työpaikoilla), jossa "opetetaan" ajattelemaan "oikein" niin saat sitä ja tätä jne. Ja lässnylää :D

      Minusta tämä on mielenkiintoinen kirja, jonka soisin etenkin kaikkien naminamibumtsibum -henkilöiden lukevan. Realistit, kuten vaikkapa minä ja sinä, voimme saada syynninpäästön siitä, että tunnemme kaikenlaisia tunteita - emme ole vain jeejee, jalka katkes tää on varmaan jumalan lahja ei mut kato ai niin mä olenkin itse Jumala! ;D

      Poista
  2. Hah, ihana nimi kirjalla! Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä positiivista ajatteluhössäkkää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään siinä määrin, että olisin sen omaksunut :D Olen lukenut (tai siis yrittänyt lukea) tuollaisia höpöhöpö-kirjoja jo parikymppisenä, mutten jaksanut lukea yhtäkään loppuun asti.

      Elävästi on vielä mielessä Stephen Coveyn Tie Menestykseen, jota yritin joskus yli kymmenen vuotta sitten lukea. En jaksanut lukea sitä(kään) loppuun. Ei oikein inspannut se samojen asioden toistaminen sanomatta oikeastaan mitään ja varsinkaan mitään uutta.

      Kaikki nuo kirjat ovat suunnilleen toistensa kopioita ja taustalla pyörii miljoonabisnes. Eli kirjailijoille itselleen on ainakin löytynyt tie menestykseen ja rahamasseihin :D :D

      Siksipä tämä kirja olikin mahtava löydös (joku muuten vinkkasi siitä minulle jossain kirjablogissa, oliskos jopa ollut omassani: yritin etsiä, mutten löytänyt) ja tuotti hyvää mieltä. :-)

      Poista
  3. Luulin, että positiivisen ajattelun buumi olisi mennyt jo ohi. En itse sitä kannata, joten ihan sama mulle. Pahimmillaan positiivinen ajattelu voi kai olla itselle valehtelua ja tunteiden teeskentelyä, mutta kai siitä voi jotain hyötyä olla jollekulle. Joskus. Jossain.

    Anekdootti: kävelin syksyllä asuinalueellani ja näin keski-ikäisen naisen haravoimassa pihalla. Naisella oli päällä musta pusero jossa luki valkoisin kirjaimin: Positiivinen ajattelu on perseestä. Ehkä hän oli saanut yliannostuksen positiivisuutta joltain taholta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa postauksessani kirjoitin, kirja ei käsittele mitään yhden yön villitystä, vaan kokonaisen "ajattelusuunnan" synnyttämistä ja sen vaikutuksia lähinnä Jenkeissä.

      Tästä kirjasta oli vaikea kirjoittaa, koska termeille "Positive Thinking" ja "Magical Thinking" on vaikea löytää käännöksiä, jotka kuvaisivat näitä "kultteja", mutta eivät leimaisi "normaalia" ajattelemista, johon tavallisesti sisältyy kaikenlaisia tunteita ja asenteita ja joilla ei rahasteta.

      Voihan noista Näin rikastut nopeasti -kirjoista olla jotain hyötyäkin joillekin - ainakin niiden kirjoittajille ;)

      Hauska anekdootti ja oli aika kun olisin voinut itsekin pukeutua tuollaiseen paitaan ihan vain erään positiivissaarnaajaan kiusaksi. Voit uskoa, että sellaiset ovat rasittavia siellä omissa pikku poterossaan sormet pysytssä kaikkia vähänkin "negatiivisia" tunteita jeesustellen ja kauhistellen :D

      Poista
  4. Ihminen etsii turvaa, ja joku on löytävinään sen ns. positiivisesta ajattelusta. Siinä on jotain lapsen maagisen ajattelun kaltaista. Jos heitän kepin viiden metrin päähän, ei tapahdu mitään pahaa. Ja "positiivisella ihmisellä": Jos ajattelen postiivisesti kaikesta (vaikka tuntisin ihan toisin), ei tapahdu mitään pahaa vaan saan kaiken mitä haluan. Siinäkin taas lapsen omnipotenssia. Elämä yleensä opettaa ennemmin tai myöhemmin, että valitettavasti ajatuksilla ei voi kaikkea hallita.

    Ahdistavaksi ns. positiivinen ajattelu muuttuu eritoten, kun sillä syyllistetään ja neuvotaan muita. Kun on niin paljon helpompaa sanoa, että ajattele positiivisesti kuin kuunnella oikeasti, mitä toisen sydämellä on. Siinä on paljon asioiden kieltämistä ja puhdasta pelkoa, kun ei uskalleta kohdata elämää sellaisenaan.

    Ns. mindfullness, läsnäolon taito ja siihen liittyvät harjoitteet tuntuvat jo mun mielestä terveemmiltä. Siinähän pyritään hyväksymään omat tunteet ja ajatukset ja tilanteet sellaisenaan. Tunteet tulee ja menee, ei niitä tarvitse hallita. Toivottavasti ns. positiivinen ajattelu kuten sitä on markkinoitu, on pois menossa.

    Kiinnostaa kyllä toi kirja, ja seuraavaksi tsekkaankin, olisko sitä kirjastoissa.

    Kiitos, sulla on hyvä blogi! Katselin useampia sivuja just, ja etsin etenkin englanninkielistä luettavaa. Yritän nimittäin verestää vuosien (vuosikymmenten olis parempi termi) takaisia lukion englanninkielen taitoja. Kovin kummosta taitoa ole, mutta jostain se on aloitettava. Luin Chamberlainin ja Graftonon kirjoja, ja etsin siis nyt lisää. Kiitos sun vinkeistä! Riittääköhän kielitaitoni...No, se jää nähtäväksi.

    Kirppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi! Hyvä näkökulma aiheeseen ja olen pitkälti samaa mieltä. Liiallisuuteen mennessään tällainen voi tosiaan olla jopa tuhoavaa - ei pelkästään itselle, vaan jopa lähipiirille.

      Tuo mindfullness kuulostaa tosiaan ihan järkeenkäypältä, koska siinä ei kyseessä ole tunteiden kieltäminen tai itsensä aivopesu niin kuin valitettavan monissa noissa "yltiöpositiivisuuskulteissa".

      Tämä on kyllä mielenkiintoinen kirja ja avaa tätä aihetta todella hyvin olematta kuitenkaan mikään "saarnakirja". Suosittelen lämpimästi, toivottavasti löytyy kirjastosta! :)

      Ja kiitän kovasti ihanista sanoistasi liittyen blogiini <3 Toivottavasti löytyy mielekästä englanninkielistä luettavaa. Äkkiä se kieli varmasti vetreytyy, kun treenailee. Novellit ovat muuten eräs hyvä tapa totuttautua ruostuneeseen kielitaitoonsa :)

      Poista
  5. Arvaa, kuinka paljon on ärsyttänyt tämä huutelu, että taistellaan syöpää vastaan ja taistelu voitetaan. Arrgh... siis toiset voittaa ja ne epäuskoiset häviää. Positiivisuuspakko on hurja, alistava oppi. Ajatella, että jotkut syöpäsolut pakenisivat HYMYÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, voin arvata. Mehän tästä jo sinun blogissasi keskusteltiinkin aiemmin. Minusta on karmaisevaa, että tällaisia sydämettömiä asenteita oikein kaupitellaan ja rakennetaan niiden ympärille hype. Pahimmassa tapauksessa siitä ei seuraa muuta kuin toisten syyttelyä ja arvostelua, vähättelyä. On raskasta, kun pitäisi sairastaakin jollain tietyllä tavalla ja asentella, joka on muka ainoa oikea. Hyi.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.