Sivut

torstai 28. helmikuuta 2013

Mehiläisten salaisuudet - ja vähän muidenkin

Sue Monk Kidd: The Secret Life of Bees
Headline Book 2002
(alkuper. Usa, samalla nimellä, 2001)
(Suom. Mehiläisten salaisuudet, 2006)
S. 376

Mehiläisten salainen elämä tarttui käteeni charity shopissa ja lähti mukaan puhtaasti takakannen perusteella.

En sinänsä ole kiinnostunut mehiläisten kasvattamisesta, mutta muut kirjan aiheet kiinnostivat, erityisesti rasismi.

Tarina saa alkunsa pienestä Sylvan-nimisestä kylästä South Carolinassa. Eletään vuotta 1964, jännitteet valkoisten ja mustien välillä ovat käsinkosketeltavat.

Lily asuu isänsä kanssa surren vuosia sitten menehtynyttä äitiään tarttuen hänen muistoon kuin purkka kengänpohjaan. Rosaleen on talon musta palvelija, joka tilaisuuden tullessa eteen haluaa rekisteröityä äänestäjäksi.

Lily lähtee Rosaleenin seuraksi rekisteritoimistolle, mutta he eivät koskaan pääse sinne asti. Ikävien ja kipeiden sattumien ketju ajaa Lilyn tekemään jotain peruuttamatonta.

Kirja alkaa mehukkaasti ja jatkuu sellaisena jonkin aikaa. Valitettavasti jossain vaiheessa aletaan polkea paikallaan. Minua alkoi tympäistä kirjan "uskonnolliset" kohtaukset. Ymmärrän niiden merkityksen kirjassa, mutta vähempikin olisi minulle riittänyt.

Kirjan keskikohta polkeekin lähes paikallaan, vaikka siihen sisältyykin ajoittaista kissa-hiiri -leikkiä. Kerronko vaiko enkö kerro, kas siinä pulma. Jospa nyt kuitenkin kertoisin. No enpä kerrokaan vielä. No nyt halua kertoa. Voi ei, tapahtui jotain, etten voikaan kertoa jne. Tällaista polkemista se on lähes loppuun asti.

Välillä tapahtuu jotain kohauttavaa, mutta muuten ollaan paikoillaan. Sitä en kiistä, etteikö kirja olisi koskettava. Kyllä se paikka paikoin on ja tunsin surua, myötäelin, kyyneltä en kuitenkaan vieräyttänyt.

Kirjan loppu vedettiinkin sitten kasaan pikakelauksella. Melko ennalta-arvattava "käänne" tapahtuu runsaiden selittelyjen jälkeen. Selittelyjen, jolloin lukija saa kysymyksiinsä vastaukset kertarysäyksellä.

Kaikesta tästä nipotuksesta huolimatta kirja kokonaisuudessaan on ihan kiinnostava, kauniskin. Siinä on pohdintaa, josta pidin, ja jota oli antoisaa lukea ja kokea.

Tämä kirja on käännetty suomeksi nimellä Mehiläisten salaisuudet ja sen on lukenut ainakin Norkku (Nenä kirjassa) ja Katri (La petite lectrice).

~~~

Haasteet: Kirjavuoren valloitus.

7 kommenttia:

  1. Hassua lukea arviosi, sillä itse nimenomaan en pitänyt kovin alusta, mutta lopusta ja paljonkin!

    VastaaPoista
  2. Katri, juu huomasin kun luin sinun arviosi. :D Jännä tosiaan, miten eri tavalla voi samaisen kirjan kokea! Minua tosiaan häiritsi se uskonnollinen osuus rituaaleineen, mitä esiintyi siis etenkin kirjan alun jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Onpa tässä vatvomista! Niin moni on kehunut kirjaa, että haluan lukea sen, jos käsiini saan. En kuitenkaan pidä kiirettä. :)

    VastaaPoista
  4. Rakastin tästä tehtyä elokuvaa! Kirjaa aloitin joskus monta vuotta sitten, se jäi vaiheeseen koska lomani loppui kesken. Muistelen että pidin kerronnasta mutta kovin luja sen imu ei ainakaan alkupuoliskolla ollut.

    VastaaPoista
  5. Itse asiassa nyt kun oikein ajattelen, ihan alku oli minustakin mukaansatempaava, mutta sitten otteeni kirjasta (tai kirjan ote minusta?) vähän löystyi...

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen tätä kirjastossa käsissäni pyöritellyt mutta en koe vieläkään pakottavaa tarvetta teokseen tarttua :D Toisaalta kaikki rasismiin viittaavat kirjat kiinnostavat. Lukeako siis vai eikö lukea... Se ikuinen pulma!

    VastaaPoista
  7. Katja, kyllä tämä tosiaan ihan lukemisen arvoinen kirja on ja siinä mielessä mukava lukea, että oli vaihteeksi hyvin erilaista, mitä normaalisti luen. Siinä mielessä siis jopa yllättävä kirja, vaikka noita ärsyttäviä vatvomisia esiintyikin minun mittakaavassani hieman liikaa. ;)

    Elma Ilona, ai tästä(kin) on tehty elokuva! Mistäpä ei olisi, hih. Täytyykin tutkailla, jos sen saisi jostain. Voisi olla ihan mielenkiintoista nähdä, miten se on toteutettu.

    Annika, kyllä tähän kannattaa tarttua, ehkä, mutta ei ole sellainen kirja kyseessä, että kannattaisi sen takia tilaa sille raivata. Tai mistäs minä tiedän :D Moni on pitänyt tästä kovasti eli kenties tämä on taas niitä kirjoja, jotka jakavat lukijoita melko voimakkaasti vähän samaan tapaan kuin Senor Peregrino. :)

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.