Virago 1995
(alkuper. Turtle Books 1993, USA)
S. 168
1967, psykiatrin vastaanotto kestää puolisen tuntia. Susanna on 18 vuotta, hieman hukassa sen suhteen, mitä haluaa.
Pskykiatrin mielestä Susanna on masentunut ja paras paikka hänelle on lepo McLeanin sairaalassa.
"I've got bed for you," he said. "It'll be a rest. Just for a couple of weeks, okay?" He sounded conciliatory, or pleading, and I was afraid.
"I'll go Friday," I said. It was Tuesday, maybe by Friday I wouldn't want to go.
He bore down on me with his belly. "No, you go now."
Ei muuta kuin tyttö taksiin ja hoitoon. Muutama viikko muuttuu muutamaksi vuodeksi. Diagnooseja satelee melko löyhästi ja kirjan lopussa Susanna pohtiikin niiden paikkansapitävyyttä, perusteita joilla ne on häneen leimattu. Missä noin yleisesti ottaen kulkee "hulluuden" raja?
En kokenut Susannan ajatuksia mitenkään mullistavina, en edes kovin erikoisina. Parasta antia kirjassa olikin mielestäni sen alku ja etenkin kuvaukset toisista potilaista. Suoraan sanottuna Lisa (eräs potilas) vaikutti huomattavasti kiinnostavammalta kuin Susanna. Itse asiassa kaikki muut potilaat vaikuttivat kiinnostavammilta, samoin itse sairaalan käytännöt.
Susanna ei periaatteessa kirjan alkupuolella kerrokaan itsestään juuri mitään: hän keskittyy enemmänkin kuvaamaan toisia potilaita ja heidän ongelmiaan, tarinoitaan. Susanna on ikään kuin sivustakatsoja.
Kirja on ajoittain hauskasti kirjoitettu hulvattomine dialogeineen. Tämä kirja kannattaakin lukea huumorimielellä, sillä mitenkään erityisen syvällinen saati koskettava tämä ei ole. Oikeastaan tämä oli minulle suoranainen pettymys.
Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva. En ole sitä nähnyt, vaikka olen ollut jo kauan tietoinen elokuvan olemassaolosta. Katsoin nyt kirjan luettuani elokuvan trailerin ja tunnistin kirjan tapahtumat vain etäisesti.
Kirjan pohjalta tehty elokuva on tietenkin aina ohjaajan tulkinta. Trailerin perusteella elokuva on maalaillut potilaista cooleja "hulluja", mielestäni liioitellusti. Paha tietty sanoa pelkän trailerin perusteella, joten eipä sen enempää siitä. Paitsi että itse en kokenut kirjan tunnelmaa samoin kuin traileri antaa ymmärtää. En usko, että haluan katsoa kys. elokuvaa ollenkaan.
Pikaisen googletuksen perusteella otakuisin, ettei tätä kirjaa ole käännetty suomeksi. Englanninkielisenä sen saa ainakin AdLibriksestä.
Entä suosittelisinko tätä kirjaa? Ehkä, jos haluaa huumorimielessä kurkistaa psykiatrisen sairaalan arkeen 1960-luvun lopulla. Kirjaa ei ole pituudella pilattu, joten sen ahmaisee helposti välipalaksi.
~~~
Osallistun tällä kirjalla Kiinteistöhaasteeseen: kirjan tapahtumat sijoittuvat lähes täysin McLeanin sairaalaan. Tämä kirja sopii myös Mental Cases -haasteeseen sekä Mieleni on rajaton -haasteeseen.Niin ja Kirjavuori Mount Everestille -haasteeseen.
Olen nähnyt tämän elokuvana ja muistan tykänneeni!
VastaaPoistaMielenkiintoista, että olet löytänyt tarinan kirjana, mutta et ole nähnyt elokuvaa. Taidat olla poikkeustapaus:) Kirjan lukeminenkin kiinnostaisi, varsinkin jo tarinoiden tunnelma on erilainen kertojasta riippuen. Olen nähnyt elokuvaversion varmaan kymmenisen kertaa elämäni aikana ja rankasta aiheestaan huolimatta siinä on jotain, joka kestää useamman katselukerran. En kuitenkaan oikein osaa ottaa kantaa siihen, onko hullut elokuvassa esitetty turhan cooleina, elokuva on liian tuttu jo objektiiviseen arvosteluun;)
VastaaPoistaAnnika, olen itsekin tiennyt tämän elokuvan olemassaolosta jo kauan, mutten ole sitä katsonut. Vasta myöhemmin opin, että elokuva on tehty kirjan pohjalta.
VastaaPoistaEhkä elokuva on hyvä, jos unohtaa sen, että on lukenut kirjan eikä siis vertaa niitä keskenään. Kenties kuitenkin katson sen vielä joskus. :)
Sonja, olen tosiaan tiennyt elokuvasta, muttei ole vain tullut katsottua (en oikein ole elokuvaihminen eli luen mieluummin). Mainoksia ja trailerin elokuvasta olen kyllä nähnyt useitakin kertoja.
Itse asiassa kun tämä nyt tuli näin esille ja kritisoin elokuvaa sitä edes näkemättä, niin kysyinkin mieheltäni juuri kiinnostaisiko häntä katsoa se tänään illalla. :D
Kirja ei ainakaan ollut rankka, ei vaikka aihe olisi voinut niin antaa ymmärtää. Mielestäni kirjassa oli "hulluutta" tietyllä tapaa romantisoitu.
Tuli tästä mieleeni Augusten Burroughsin kirjan (Runnintg with scissors) pohjalta tehty elokuva, jnka tunnelmaltaan aivan toisenlaisena kuin itse kirjan. Kirja oli hyvä, mutta elokuvan olisi ehkä voinut jättää katsomatta.
http://www.mainoskatko.blogspot.co.uk/2011/01/elamaa-hullun-psykiatrin-talossa.html
Mutta jos tuo Girl, Interrupted -leffa saadaan tähän hätään hommattua, niin kirjoitan varmasti siitä sitten oman arvion tänne. :)
Pidän tästä tehdystä elokuvasta. On jo pitkään pitänyt lukea kirjakin. Varmasti sen tulen jossakin vaiheessa lainaamaan kirjastosta, sillä kiinnostaa, mitä minä siitä tykkäisin.
VastaaPoistaAnnami, minäkin nyt päätin, että katson sittenkin tämän elokuvana myös, vaikka postauksessa olin vielä toista mieltä. Niin se mieli muuttuu ;)
VastaaPoistaTämä elokuva tulee täältä telkkarista noin viikon kuluttua eli sattuipas sopivasti. :)
Luin kirjan (kiitos vielä!) ja tykkäsin siitä selvästi vähemmän kuin elokuvasta. Jotkin tapahtumat oli siirretty melko tarkkaan valkokankaalle (esim. Daisyn broilerin syöminen ja itsemurha), mutta olihan kirjassa ja elokuvassa myös eroavaisuuksia. Kirjaa lukiessani näin varsinkin Lisan koko ajan Angelina Joliena.
VastaaPoistaOho, hieman myöhässä olen vastaukseni kanssa. Mutta parempi nyt kun ei koskaan. ;)
PoistaKirjassa ja elokuvassa oli aika paljonkin eroavaisuutta: elokuvaa oli selkeästi viihteellistetty vielä enemmän kuin kirjaa. En muista kirjoitinko elokuvasta erikseen blogiini, mutta katsoin sen jossain vaiheessa kirjan lukemisen jälkeen. Minuun se ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta.
Oon pitkään halunnut lukea kyseisen kirjan, pitää kai tilata netistä, sillä kirjastossa sitä ei ole. Outoa ettei tätä kirjaa ole suomennettu, sillä oon kuullut että se on kumminkin kohtuullisen suosittu, klassikon tasoinen kirja.
VastaaPoistaSanoit että olisit kaivannut syvällisyyttä kirjaan, no eihän sitä elokuvassakaan ollut.. jotain asioita jää elokuvan jälkeen miettimään, sillälailla vaikutti minuun.. esimerkiksi tapa kuinka päähenkilö ja muut tulevat riippuvaisiksi sosiopaatti Lisasta. Ja erilaiset mielen sairaudet muistaa paremmin, näin psykologiaa opiskelevalla..:) se, ettei elokuvassa puhuta pinnallisista asioista, tekee siitä helposti syvällisen, siihen kun lisää muutamia syvällisiä lausahduksia, niinkuin tässä elokuvassa, tulee elokuvasta mielestäni tarpeeksi syvällinen... vuosi nuoruudestani on yksi lempi elokuvistani, suosittelen:))
En nyt tätä kirjaa klassikoksi kutsuisi, vaikka se paljon huomiota onkin saanut. Kaiketi tullut tunnetuksi osittain juuri sen pohjalta tehdyn elokuvan ansiosta. Ei ollut syvällisyyttä elokuvassa ei, kun ei sitä ollut kirjassakaan. :)
PoistaOlen lukenut melkoisen paljon mielenterveyttä käsittelevää kirjallisuutta ja psykaa plus psykiatriaa. Eteen on tullut paljon tasokkaampiakin tekeleitä kuin tämä. Kenties odotin liikaa tältä kirjalta ja osittain siksi petyin.
Vuosi nuoruudestani kuulostaa tutulta. En ole varma olenko sen nähnyt: täytyypä tarkistaa asia!