 |
| Kuva täältä. |
Olen lukenut tämän jo muutamia päiviä sitten, mutten vain saa aikaiseksi kirjoittaa tästä mitään.
Kirja kertoo nimensä mukaisesti Isidorin tarinan. Se on aika surullinen tarina yritteliäästä pojasta ja hänen kasvustaan mieheksi.
Oman unelman toteuttaminen saa surkuhupaisan päätöksen ja Isidorista tulee kotikylänsä pelle ja narri. Onni onnettomuudessa lienee se, ettei Isidor tajua sitä itse - ainakaan aluksi.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1840-luvun Ruotsiin. Luokkajako on vahvasti läsnä ja mielestäni Mankell jopa alleviivaa sitä tarinassaan. Ei kuitenkaan häiritsevällä tavalla, mutta sen verran, että se pisti silmääni.
Kirjan perussävy on surullisen humoristinen: omat tuntemukseni kallistuivat enemmän surun puolelle. Vaikka asioita kuvattiin humoristisestikin, itse en jaksanut useinkaan nauraa. Sen sijaan minulle tuli paha mieli Isidorin puolesta.
Pidin tästä kirjasta siitä huolimatta: Mankell on mestari synnyttämään ristiriitaisia tunteita lukijassaan - tai ainakin minussa. Nyt olo on sen verran ristiriitainen, etten osaa kirjoittaa enempää.
Takatekstin voi lukea täältä.
Sain lopultakin luettua Isidorin loppuun saakka! Hieno tarina, vetävästi kirjoitettu. Minuakaan ei pahemmin naurattanut, enemmänkin tuli suru siitä, minkälainen ihminen toiselle on. Välillä nousi suoranainen raivo.
VastaaPoistaHienoa ajankuvaa ja tosiaan tuo yhteiskunnallinen taso kulkee mukana koko ajan, ei keskitytä ainoastaan päähenkilön elämään, vaan peilataan sääty-yhteiskuntaa yksilön kautta (tai päinvastoin).
En ole Mankellilta muuta lukenut, mutta varmasti tulen lukemaan.
Juu, sama minulla eli myös raivostutti ajoittain.
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti lukea muutakin Mankelilta. Vaikka tämä oli kiehtova tarina, niin Mankelilla on parempiakin. Itse pidin kovasti Daisy Sistersistä ja Likaisesta enkelistä. Ja kaikista muistakin :D