Giselle Green: A Sister's Gift
Hollie on onnellisesti naimisissa komean Richardinsa kanssa. Tai niin voisi luulla, mutta pinnan alla kuohuu: Hollien on ihan pakko saada lapsi!
Hollie ei kuitenkaan voi lasta itse saada, joten hän kääntyy sisarensa puoleen. Suostuisiko Scarlett sijaiskantajaksi?
Ekat parisataa sivua oli melkoista jaaritusta ja oikeastaan mitään ei tapahtunut. Silti jostain kumman syystä kirja piti silti koukussaan.
Suurin probleemani kirjaa lukiessa olikin, kumpaa inhoan enemmän: Hollieta vai Scarlettia. Sitten aloin inhota myös Hollien aviomiestä, Richardia. En tosin niin paljon kuin siskoksia.
Kirja on kerrottu vuoroin Hollien, vuoroin Scarlettin näkökulmasta. Se toimii, sillä näin lukija pääsee mukaan pohtimaan kumpaisenkin sisaren motiiveja ja ajatuksia, omaatuntoa. Omantunnonkysymyset ovatkin runsaasti esillä, sillä molemmat sisaret ovat varsinaisia pettureita toisiaan kohtaan.
Minun oli vaikea käsittää Hollien pakkomiellettä saada lapsi ja etenkin, mitä kaikkea hän on valmis tekemään vauvan saadakseen. En myöskään ymmärrä hänen pakkomiellettään sotkea sisarensa siihen, vaikka periaatteessa sille löytyy perustelut kirjan edetessä. Minusta ne (perustelut) vain ovat typerät.
Luin ihan mielenkiinnosta Goodreadista erään lukijan ajatuksia kirjasta. Hänen mielestään Hollien osuus on varsin realistinen, toisin kuin Scarlettin. Minun taas on vaikea tajuta sitä, kuinka joku voi olla niin pakkomielteinen kuin Hollie.
Giselle Greeniä verrataan Jodi Picoultiin. Olen muistaakseni yhden Jodin kirjan lukenut ja ainakin yhden hänen kirjan pohjalta tehdyn elokuvan katsonut. Hyllyssä odottelee myös ainakin yksi Jodin kirja.
Luulenkin, että tämä saakin jäädä ainoaksi kirjaksi Giselleltä. Luen mieluummin Picoultia halutessani lukea perhedraamaa.
Kirjaa ei käsittääkseni ole suomeksi käännetty, mutta englanninkielisenä sen saa ainakin AdLibriksestä.
Lapsettomuus on arka asia monelle ja ehkäpä hän, joka oli kommentoinut ymmärtävänsä lapsettomuuteen liittyvää pakkomielteisyyttä oli kenties itsekin kokenut tahattoman lapsettomuuden. Ymmärrän hyvin, että asian ulkopuolella oleva ei yksinkertaisesti kykene eläytymään lapsettomuuskriisiin (itsekään en ymmärtänyt asiaa ennen kuin koin sen itse). Itsekin siis lapsettomuusasian läpikäyneenä muistan, kuinka lapsettomuus pyöri ajatuksissa, vaikka yritti olla ajattelematta. Se on monelle elämän ensimmäinen vakava kriisi, ammattiapukin on usein tarpeen.
VastaaPoistaEn ole lukenut kyseistä kirjaa joten en voi kommentoida Hollien käytöstä. Lapsettomuuteen liittyy usein pakkomielteenomaisuutta, mutta ihan kaikkeen perustallaaja ei sentään ole valmis lapsiperhe-elämän vuoksi!
Nykyäänhän puhutaan paljon lapsettomuudesta ja mahdollisuuksia on monta...
VastaaPoistaKirjasta mulla ei ole mitään sanottavaa, mutta huomioni kiinnittyi yläkuvaasi, jossa kynttilät roihuavat helposti syttyvien kirjojen lähettyvillä? Oletko huomioinut tulipaloriskin? Onko sammutuspeitto vieressä? Onko valokuva enemmänkin lavastusta vai normaalikäytäntö lukaalissasi? En haluaisi olla mikään sormea heristävä tantta, mutta olen kuitenkin ;)
VastaaPoistaVielä lisään, että tarkoitin kommentillani, että mihinkään moraalittomaan perustallaaja ei sentään ole yleensä valmis lapsen saadakseen (sain kuvan, että Hollie olisi kirjassa valmis vaikka mihin). Ymmärrän kyllä hyvin mm. sijaissynnyttäjän käytön kunhan sijaissynnyttäjä kantaisi lapsen omasta vapaasta tahdostaan.
VastaaPoistaPihi nainen, epäilemättä on arka aihe (lapsettomuus) monelle. Minulla on lähipiirissä kaksi tahtomattaan lapsetonta ja kyllähän se voi ravistella parisuhdettakin tuollainen "pakko". Minä en tosiaan sinänsä kuulu "kohderyhmään", koska voin hyvin kuvitella elämäni ilman omia lapsia. Minulla ei ns. ole lapsen mentävää aukkoa elossani.
VastaaPoistaTiettyyn pisteeseen asti voin kyllä tajuta biologisen kellon voimakkuuden ja halun saada lapsia. Kirjan Hollie minusta ylitti rajat sen suhteen, mikä nyt voi olla "normaalin pakkomielteisyyden" rajoissa.
Neljän lapsen äiti, onhan noita. Kirjan Hollielle ei vain kelvannut kuin yksi tapa.
Tuija, Argh! Lavastan kuvani ja olen tarkka kynttilöiden kanssa. Kuten kuvastakin huomaa, niin ainoa palava esine siinä on se kirja (joka lojui siinä vain kuvauksen ajan eli noin 30 sekuntia). Muuten on ilmaa ympärillä eikä normaalia kirje- ja roskakasaa niin kuin kesäaikaan, kun ei kynttilöitä poltella. ;)
Elegia, lavastusta epäilinkin! Keep calm and carry on! Lontoon reissulla tuli ostettua peräti kaksi tuotetta, jossa on tämä hieno elämänohje (tarjotin ja T-paita, molemmat "englanninpunaista"). Harkitsin myös T-paitaa, jossa luki jättisuurin kirjaimin "Nobody knows I'm a lesbian", mutta tajusin etten ole kohderyhmää. Jos paidassa olisi lukenut "Nobody knows I'm a secret agent", olisin heti ostanut sen. Sori, lipsahti epäasiallisuuden puolelle.
VastaaPoistaTuija, okei - hengähdän syvään ;D
VastaaPoistaEpäasiallisuudet ovat ihan tervetulleita. Nuo Keep calm -jutut ovat nyt IN. Niistä on kaikenlaisia versioita olemassa.
Itse haluaisin paidan, jossa lukee "I'm deaf. And mute." Ihan sellasia erakkopäiviä varten ;D