Sivut

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Sisäelimiä kaupan

Peter James: Dead Tomorrow

Viides Roy Grace -sarjan kirja.


Tämän kirjan punainen lanka rikosten osalta on laiton elinsiirto. 

Sisäelimillä käydään järjestelmällisesti julmaa kauppaa, jossa pyörii iso raha. Etiikasta sen sijaan ei ole tietoakaan.

Tämän enempää en aio juonesta kertoa. Se selviää lukemalla. Tyyliltään ja rakenteeltaan kirja on samanlainen kuin edeltäjänsä.

Peter James tuo tuttuun tapaan lähelle sekä rikollisia että muita sivullisia tarpeen mukaan. Joskus tarpeettomastikin, sanoisin.

Henkilögalleria paisuu melkoisen suureksi, mikä hieman rasitti etenkin kirjan alussa. Joka ikistä sivuhenkilöä ei tarvitsisi niin perusteellisesti käsitellä mielestäni.

On ajoittain turhauttavaa lukea henkilöistä, jotka sitten yhtäkkiä ikään kuin katoavat kirjasta. Tai periaatteessa eivät katoa, mutta heidät jätetäänkin yhtäkkiä ns. rauhaan.

Tällaista samaa olen ollut havaitsevinani aiemmissakin kirjoissa. Ei ihme, että Peterin kirjat paisuvat kuusisataasivuisiksi, tämä jopa hieman yli (tarkalleen ottaen 658 sivua).

Rikosten selvittelyn ohessa seurataan Royn ja Cleon suhdetta, joka on hiljalleen alkanut vakiintua. Royn kollegan, Glenn Bransonin, avioliitto sen sijaan alkaa rakoilla vielä pahemmin.

Tätä sarjaa lukeneita kiinnostanee Gracen kähes kymmenen vuotta sitten kadonnut vaimo, Sandy. Sandy on kummitellut aina ensimmäisestä kirjasta lähtien.

Tässä kirjassa lukija saa vihjeitä, joiden pohjalta voi tehdä jonkinlaisia päätelmiä. Enpä kerro sen enempää, koska en halua spoilata juonta.

Kaiken kaikkiaan rankkaisin tämän ehkä parhaaksi Roy Grace -sarjan kirjaksi tähän mennessä.

Roy Grace -sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough
Dead man’s footsteps
Dead Tomorrow (tässä postauksessa: suomeksi ilmestynee tänä syksynä)
Dead Like you (odottaa hyllyssä)
Dead Man’s grip (odottaa hyllyssä)
Not Dead Yet (julkaistaan käsittääkseni tämän vuoden kesäkuussa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.