Sivut

lauantai 7. toukokuuta 2011

Seikkailu Lontoon alapuolella

Neil Gaiman: Neverwhere


En ole kovin suuri fantasian ystävä. Ehkä se johtuu siitä, etten pahemmin sitten teinivuosien ole lukenut fantasiaa.

Jostain syystä, vaikka kuvataiteessa pidän hyvinkin paljon fantasiasta, en ole jaksanut ihmeemmin kiinnostua sen lukemisesta.

Ystäväni suosituksesta luin tämän Neil Gaimanin kirjan Neverwhere. Siinä seikkailaan Lontoon kaduilla ja tubeasemilla: ei tosin maan päällä, vaan lähinnä maan alla. Kirjassa Lontoo on jakautunut alueisiin: London above ja London below. Yläpuolisessa Lontoossa ei juurikaan olla tietoisia, mitä sen alla tapahtuu.

Kirjan päähenkilöllä, Richard Mayhewlla, ei näin ollen myöskään ollut mitään tietoa maanalaisesta Lontoosta ennen kuin sinne itse päätyi. Viattoman ystävällinen teko syöksee hänet sinne ja ajoittain hän taiteilee jopa hulluuden rajalla: on vaikea niellä tuota erilaista maailmaa, jossa rottienkin kanssa kommunikoidaan.

Richard haluaakin kiihkeästi takaisin entiseen elämäänsä ja päätyy taittamaan matkaa pelastamansa tytön, Door, kanssa. Tytön nimi ei ole sattuma, sillä hänellä on taito avata ovia ja muita lukittuja esineitä. Hänellä on myös kyky tehdä ovi sinnekin, missä sitä ei ole.

Doorin missio on selvittää vanhempiensa kohtalo: kuka heidät tappoi ja miksi. Ja miksi pahamaineiset tappajat ovat nyt hänen perässään? Entä kuka heidän pienestä saattuestaan on petturi?

Eräs kiinnostava elementti minulle oli tietenkin nuo Lontoon tubeasemat. Käyn usein Hammersmithissä ja sekin sai nyt hieman uuden merkityksen kirjan myötä. Oli muutenkin aika erikoinen tunne lukea paikoista, joissa on käynyt ja jotka tietää ja tarkastella nyt niitä fantasian valossa.

Kirjan keskeiset henkilöhahmot olivat pääasiassa mielenkiintoisia. Joskin tässäkin kirjassa esiintyi sitä tyypillistä ”pahikset haisevat ja ovat rumia ja vähän tyhmiä” ja ”hyvikset ovat sivistyneitä eivätkä syö mm. puluja”.

Richard Mayhew on nössö, mutta toisaalta kukapa ei olisi tuollaisessa tilanteessa, kun ei oikeastaan tajua mistään mitään ja sekin, mitä näkee, on vaikea ottaa todesta. Minusta onkin hienoa, että Richard on ns. tavallinen ihminen inhimillisine piirteineen. Onhan noita virheettömiä superihmisiä ihan tarpeeksi muussa kirjallisuudessa.

Matka alamaailman Lontoossa on Richardille myös kasvattava kokemus, joka muuttaa häntä aika perusteellisesti. Mitään totaalista takinkääntöä ei kuitenkaan tapahdu, vaan Richard säilyy hahmona uskottavana mielestäni kirjan loppuun saakka.

En oikeastaan osannut odottaa mitään tältä kirjalta, mikä oikeastaan oli ihan hyvä asia. Tätä kirjaa ei oikeastaan voi selittää, se pitää lukea. Tämä ei ehkä ole ihan puhdasta fantasiaa (vai miten se sitten määritelläänkään?) siinä mielessä, että kirjassa on myös ns. realistinen puoli, London above.

Ilmeisesti tätä kirjaa ei ole suomeksi käännetty. Englanniksi sen saa ainakin AdLibriksestä ja tietty Amazonista (en tosin tiedä paljon postikulut sieltä ovat Suomeen).

Tästä on muuten tehty tv-sarjakin. En ole sitä nähnyt ja nyt mietin haluaisinko nähdä.

7 kommenttia:

  1. On käännetty suomeksikin, nimellä Neverwhere - maanalainen Lontoo. Olen joskus harkinnut lukemista mutta en ole tullut kuitenkaan kirjaan tarttuneeksi. Pitäisi varmaan! :)

    VastaaPoista
  2. Satu, kiitoksia infosta eli siis suomeksikin saa :)

    Tämä on ihan luettava kirja, tykkäsin mutta parempaakin olen lukenut. Makuasioita nämä toki ovat!

    VastaaPoista
  3. Mulla on hatara muistikuva että olisin lukenut tämän suomeksi. Paremmin muistan kuitenkin enemmän sadunomaisen Tähtisumun, josta pidin paljon.

    VastaaPoista
  4. Neil Gaiman on hyvä! Kannattaa tutustua myös Sandman-sarjaan!

    VastaaPoista
  5. Erja, tämä oli minulle ensimmäinen Neil Gaimanin kirja. Voi olla, että jossain vaiheessa luen muitakin hänen kirjojaan. Kenties voisin jatkaa sitten tuolla Tähtisumulla.

    Paula, Minulla on eka osa Sandmania hyllyssä odottamassa. Olen sitä jo hieman alusta lukenut ja vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikken yleensä sarjiksia luekaan.

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirja, vaikka ei Gaimanin parhaita olekaan (lähestulkoonkaan). Suosittelen Gaimanin novellikokoelmia, joiden nimiä en nyt valitettavasti muista, sekä "American Godsia" (Unohtuneet Jumalat) erittäin lämpimästi. Eräs omista suosikkikirjailijoistani.

    VastaaPoista
  7. Kiitos vinkeistä, Jere. Olen hiplaillut American Godsia kirjakaupassa, mutta jätin hyllyyn. Olen lukenut siitä arvioita Amazonissa ja paljon on sitäkin kehuttu.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.