Kiinnostuin tästä kirjasta luettuani siitä Kuuttaren kirjoittamia ajatuksia. Odotin kirjalta paljon, mutta jossain määrin se jätti kylmäksi.
Aineksia olisi ollut paljonkin, mutta mielestäni kirja olisi kaivannut huolellisempaa editointia.
Kertoja oli välillä kolmas persoona, välillä yksikön ensimmäinen. Kertojien seuraamisessa ei ollut ongelmia, vaikka kerronta olikin toteutettu kohtalaisen tökerösti. Lisäksi vihjailut tulevaan ja turhat aikahyppelyt eestaas silloin tällöin tekivät tekstistä rasittavan ja tympäisevän.
Aihe on aina ajankohtainen (valitettavasti) ja käsittelee Israelin ja Palestiinalaisten välisiä konflikteja. Tällä kertaa aihetta tarkastellaan lähinnä palestiinalaisten kannalta.
Keskiöksi nousee Abulhejan suku, jonka vaiheita seurataan usean sukupolven ajalta toisen maailmansodan lopulta alkaen. Kirjan edetessä keskeiseksi henkilöksi nousee Jeninin pakolaisleirillä syntynyt Amal.
Kirja on sotaisa, niin kuin voi helposti päätellä, mutta painopiste on kuitenkin traagisissa ihmiskohtaloissa. Eli vaikket sotakirjoista pitäisikään (itse en pääsääntöisesti pidä), niin tätä en oikeastaan kuitenkaan laskisi sotakirjaksi.
En kokenut myöskään kirjaa mitenkään järkyttävänä, vaikka aiheesta päätelleen sen olisi voinut sellainen kuvitella olevan. Mielestäni kirjoitustyyli oli kuitenkin kohtalaisen neutraali eikä ainakaan minussa onnistunut herättämään voimakkaita tunteita.
Annan siitä miinusta, sillä olisin halunnut kokea voimakkaammin. Latteat ja tönköt dialogit olivat mielestäni kirjan turmio.
Siis minä tilasin tämän kirjan, mutta olin tätä ennen tenyt loistaan rankan Elävältä haudatut, joka kertoo Afganistanista PALJON JA ERITAVALLA, joten annoin kirjan Susalle blogiin Järjellä ja tunteella. Järkytyin jo hänen arvostelustaan niin paljon, että olin vain helpottunut, kun en kirjaa lopultakaan tehnyt.
VastaaPoistaIhana kansi sinun apinoksessasi. Tosin suomalaisessakin kaunis kansi, mutta eri tavalla.
Elävältä haudatut oli viime vuonna blogini paras kirja!
Olen aina jotenkin tykännyt englanninkielisten kirjojen kansista. Ne ovat jotenkin elokuvallisia, ja eri tavalla kauniita kun suomenkielisten. Mukavaa viikonalkua:)
VastaaPoistaLeena: Elävältä haudatut kuulostaa mielenkiintoiselta. Täytyykin etsimään blogistasi arvio siitä. itse tykkään voimakkaista ja aiheiltaan vaikeista kirjoista. Myös brutaaleista ja järkyttävistä. Ehkä kaipaan voimakkaita tunteita, joita voi sitten kirjojen myötä kokea edellyttäen siis, että kirja on hyvin kirjoitettu. Minusta tämä Jeninin aamut olisi kaivannut editointia.
VastaaPoistaKannet tässä kirjassa ovat tosiaan kauniit, mutta niin näyttäisi tällä kertaa olevan suomalaisenkin version kannet.
Tuure: Kannet ovat kirjan kruunu ;) Mukavaa viikonloppua sinulle!
Minä pidin tästä kirjasta, oikeastaan vähän yllätyksekseni. Dialogi oli kenties vähän teatraalista, mutta pistin sen arabialaisuuden piikkiin.
VastaaPoistaMinusta kirjailijan oma tausta oli mielenkiintoinen, jäinkin miettimään kuinka suuri osa kirjasta oli totta.
Norkku, kirjailijan tausta ei ole minulle tuttu. Ehkä pitäisi vähän tutustua.
VastaaPoistaKukin kokee kirjat eri tavalla, se on hieno asia. Minulle tässä kirjassa muodostui ongelmaksi se, ettei se onnistunut koskettamaan, vaan jäi jotenkin etäiseksi. Vähän samalla tavalla kuin tällä hetkellä lukemani kirja (josta tulee arvio pian).