Vampyyrit ovat olleet lukulistallani tauolla nyt jo jonkin aikaa, mutta urheasti päätin vihdoin jatkaa sarjan lukemista. Nyt on siis kuusi True Blood –kirjaa takana.
Sama kaava jatkuu eli Sookie on vuoroin hengenvaarassa ja vuoroin pelastaa tai yrittää pelastaa toisia. itkevirretkin jatkuvat.
Jouduttuaan hyökkäyksen kohteeksi, mutta siitä selvittyään, tulee itku: menikö uusi ihku vaate nyt pilalle?! Nyyh.
Toinen asu menee lunastukseen myöhemmin, mutta sitä Sookie ei jouda itkemään. Voisikohan se johtua siitä, että sehän oli vain ystävältä lainattu juhlamekko? Mitäpä sitä itkemään, kun ei ollut edes oma!
Sitten siihen juoneen:
Sookien serkku, Hadley, on kuollut. Tosin Hadley oli kuollut jo ennestään (vampyyri), mutta nyt hän kuoli uudelleen, lopullisesti. kuolema ei ollut siten mikään normaalikuolema, vaan kyseessä oli murha.
Hadley jätti perinnön Sookielle ja Sookien velvollisuus oli myös matkustaa New Orleansiin perkaamaan serkkunsa jäämistöä.
Ennen siirtymistään New Orelansiin Sookie ehtii kuitenkin joutua hyökkäyksen kohteeksi uuden treffiseuralaisensa Quinnin – joka on Weretiger – kanssa. Kuka haluaa päästää Sookien päiviltä? Se selviää kyllä ajallaan, ja liittyy Sookien ja vampyyri-Ericin yhteiseen salaisuuteen.
Myöhemmin Sookie kokee myös shokin saadessaan kuulla totuuden ensirakkaudestaan vampyyri-Billistä. Bill ja Sookiehan ovat eronneet jo aikoja sitten, mutta jännite heidän kesken on edelleen olemassa.
Että tuttua menoa luvassa jälleen – vampyyrimaailman kauniit ja rohkeat vauhdissa. Pitkästyin hieman kirjaa lukiessani.
Jostain syystä kirjailijan, toisinaan ironinen, tyyli kuvata Sookien ajatuksia ei jaksa naurattaa. Se johtuu varmaan siitä, että se mielestäni antaa Sookiesta vielä tyhmemmän kuvan. Kun kuitenkin oikeasti kirjailija varmaan haluaisi, että hän on fiksu. Sepä ei välity lukijalle.
Vasta nyt sain aikaa tutustua tarkemmin blogeihisi ja tämä iski eniten, itsekin kun luen paljon. Ehkä ruokin lisää haaveilija-luonnettani?
VastaaPoistaMuutaman mielenkiintoisen löydön jo teinkin, pitänee ensin ne lukea ja sitten selata taas blogia hieman lisää.
Voisin myös suositella paria kirjaa, fantasiaa, nykyaikaisia kummitustarinoita oikeastaan:
John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama ja David & Leigh Eddingsin Reginan laulu. Näistä Ihmissatama varsinkin oli erittäin vaikuttava - tuli valvottua öitä, jotta kirjan sai luettua kerralla :)
Tervetuloa Kahisevainen!
VastaaPoistaKiva kuulla, jos löysit täältä vinkkejä, mitä lukea. Minä ruokin varmaan myös sisäistä haaveilijaani ja myös seikkilijaa lukemalla. Ja pakenen todellisuutta kirjoihin.
Otankin nuo suosittelemiesi kirjojen nimet ylös. Tunnustan, etten ole kovin kiinnostunut fantasiasta. Tämä True Blood –sarja on ainoa, jota luen (ja sitäkin luen vähän väkipakolla) ;)
Mutta toisaalta pidän fantasiasta kyllä elokuvissa, joten miksen kokeilisi pitkästä aikaa lukea myös kirjana sitä! Ihmissatama jo nimenä kuulostaa aika kiehtovalta. Kiitos vinkeistä!