Sivut
▼
tiistai 18. tammikuuta 2011
Sarjakuvasuhde - vai suhteettomuus?
En yleensä lue sarjakuvia, en edes päivälehtien sarjakuvasivuja. Paitsi joskus harvoin.
Pienenä luin sen sijaan myös paljon sarjakuvia mm. Pellefanttia, Nalle Puhia, Maailman vahvinta nallea Ryhmä X:ää ja Peukaloisen retkiä. Ja oli niitä varmaan muitakin.
Lisäksi luin kauhusarjakuvia. Meillä oli muutamia upeita värikuvallisia kauhusarjakuvakirjoja. Muistan kokeneeni ne hämmentävinä, mutta kiinnostavina ja mystisinä.
Tänään lenkkeilyn yhteydessä poikkesin erääseen liikkeeseen, jossa myydään CD- ja DVD-levyjen lisäksi kirjoja. Kirjavalikoima ei ole suuri, mutta sieltä voi tehdä kaikenlaisia löytöä.
Tänään silmiini osui sarjakuvakirja nimeltä Horror Comics (kuvassa: kuvasin sen meidän takassa, heh). Jäin sitä sinne lehteilemään ja ihastuin. Vanhat kauhusarjakuvat tulvahtivat mieleeni ja oli pakko ostaa tuo kirja.
Kirjaan on koottu useilta eri aikakausilta eri kauhusarjakuvatehtailijoiden sarjakuvatarinoita. Vaikuttaa siis erittäine monipuoliselta ja mielenkiintoiselta.
Sarjakuvissa on myös se hyvä puoli, että niitä voi lukea, miten sattuu eli voi noukkia tarinan sieltä toisen täältä. Mukavaa pikku välipalaluettavaa ja –katseltavaa siis.
Tarjolla olisi ollut myös vastaava sarjakuvateos zombieista, mutta jätin sen sinne. Zombiet ovat kiehtovia, mutta teema on aika kapea ja ennalta-arvattava. En tiedä tulisiko sitä luettua.
Millainen on sinun suhteesi sarjakuviin - vai onko suhdetta lainkaan?
***
Perustin uuden kategorian, Sarjakuvat. Tajusin juuri, että seuraan joitakin sarjakuvia. Esimerkiksi SusuPetalin Heddaa (kirjoitan siitä varmasti jossain vaiheessa oman jutun).
Ja sitten erään toisen ystäväni sarjakuvasarjaa pornokauppiaasta (siitäkin juttua myöhemmin). Mieleeni tuli, että sarjakuva on oma kirjallisuudenalansa ja vaatii myös huomiota!
Sarjakuvissa parasta on se, että niitä lukiessa pystyy keskittymään, kun on masentunut. Kirjojahan en jaksa lukea.
VastaaPoistaOmat lempisarjikseni ovat iki-ihana Modesty Blaise, sankarini jo lapsuudesta saakka. Modestyllä on monta piirtäjää, mutta se ei haittaa, Modesty on ikoni.
Muumistripit ovat uskomattomia, ne, joita Tove ja Lars tekivät aikoinaan. Hesari teki kulttuuriteon ja alkoi julkaista noita vanhoja strippejä vuoden alusta. Muumien maailman surrealistisuus ja oivaltavuus kiehtoo aina.
Nykysarjiksista olen koukussa Fingerporiin. Jaarlan huumori on synkkää ja hauskaa. Minulla on jopa Hello Heimo-muki, jossa Heimolla on samanlainen rusetti kuin Hello Kittyllä.
Japanilainen sarjakuva viehättää esteettisyydellään. Japanissahan manga on myös aikuisille tarkoitettu, ja alalajeja löytyy kymmeniä, monessa K 18-suositus.
Sarjakuvan piirtäminen on taitolaji, miten saada pariin-kolmeen kuvaan kiteytettyä jokin juju. Se on haastavaa.
Ja kiehtovaa.
Itse olen aika surkea piirtäjä, maalaaminen on minun juttuni, mutta sarjakuvia tehdessäni en niinkään ajattele piirrosjälkeä (ja sen huomaa) vaan ideaa, joka minulla on, ja toivon sen välittyvän lukijoille.
Jaaha, tulipa taas pitkä kommentti.
Meitsihän tykkää kovasti sarjakuvista, kuten blogista on varmaan huomannutkin :)
VastaaPoistaSusu, hyvä huomio. Lyhyet pätkät kuvineen on helpompi jaksaa kuin sivut täynnä teksiä. Minulta jää joskus kaikki – paitsi sarjakuvat – lukematta, koska en jaksa keskittyä.
VastaaPoistaModesty Blaise on minullekin tuttu, vaikka en ole tainnut koskaan yhtään kokonaista sarjakuvaa siitä lukea. Sen sijaan jotkut vanhat mustavalkoiset muumit tulivat nyt mieleeni. Etenkin joku sellainen vihkonen, jossa Niiskuneiti ihastui johonkin ja he jäivät lumen vangeiksi leikkimökkiin.
Ja tämä ”mies” osoittautui vellihousuksi. Muistan kuinka he joivat kahvia, joka oli tehty sahanpuruista. Hassua.
Sinun Heddassa on aina ajatusta, johon voi samastua – ainakin minä voin. Ja olet onnistunut luomaan sympaattiset hahmot (mm. ne ihanat ”villakoirat”), joiden olemassaloon moni voi samastua. Oikeastaan on sinun syysi, etten raaski enää imuroida ;))))))
Salla, täytyykin tutustua paremmin. Voi olla, että itse ignoraan sarjakuvat, koska olen ollut siks kielteinen niiden suhteen. Asenteeni kaipaa tarkistusta!
Mun mies lukee aina vessassa sarjiksia, joten niitä tulee itsekin siellä selailtua. Mies on oikea sarjisfriikki. Itse luin nuorena Akua ja Mustanaamiota. Nykyään kiinnostaisi horror, porno, trilleri -sarjikset ja graafiset novellit, mutta eipä niitä juuri ehdi lukea. Selailen miehet sarjiksia. Ei sillä kyllä pornoa juuri ole, harmin paikka. ;-)
VastaaPoista