 |
| Keswick Latriggin rinteeltä kuvattuna. Kotitalo näkyy kuvassa. |
Lihakset kyllä kipeytyvät, mutta eivät treenin aikana, mikä siis on aiemmin estänyt treenit. Nyt kivut tulevat normaaliin tapaan eli vasta seuraavana päivänä ja vain niitä lihaksia särkee, joita on rasitettu enemmän (aiemmin meni suunnilleen koko kroppa kipeäksi, jos yritti mitään lihaksia treenata). Hiljaksiin olen tässä nyt siis alkanut lihaksia herätellä.
 |
| Kauas vuoret karkaavat. Ehkä pian minäkin. |
Pieni romahdus tapahtui noin kuukausi sitten, kun sain tavisnuhan. Se (lähinnä kurkkukipu ja tukkoisuus) kesti vuorokauden enkä ollut erityisen väsynyt. Niinpä en tietenkään levännyt (oppiiko ihminen ikinä...) ja kurkkukipu uhkasi uusiutua ja tuli huono olo, joten piti rauhoittua. Räkää tursusi pari viikkoa, vaikka muuten koin olevani terve.
Infernaalisia väsymyksiä ei ole enää ollut. Siis sellaisia, kun on niin väsynyt että jopa makaaminen sängyssä tuntuu ylivoimaisen raskaalta ja toivoisi voivansa vajota patjan alle ja sieltä lattialautojen raosta vielä alemmas jonnekin maan alle tai mihin tahansa.
Nyt kun mietin, niin en myöskään ole enää juuri koskaan "vähän" väsynyt (paitsi tietysti illalla ennen kuin nukahdan) ja aamuisin pomppaan sängystä samantien ylös. Vielä pari kuukautta sitten kesti pahimmillaan tunteja, että jaksoin nousta. Nukun kyllä edelleen tuntimääräisesti aika paljon, mutta otaksun unenlaatuni olevan huono, koska heräilen monta kertaa yöllä. Pahoinvoinnit ovat pysytelleen poissa, mistä olen erityisen iloinen.
Lopetin kiipeilyt reilu kuukausi sitten taas kokonaan, koska ne tuntuivat kuluttavan "akkuani" niin paljon. Rajoitan siis yhä liikkumista ja nostan rasitusta viikkotasolla. Tämä systeemi on toiminut paremmin kuin kertarykäisyt, jotka menivät kyllä näennäisen hyvin mutta niillä oli hintansa. Jos tämä systeemi toimii ja jatkuu vakaana, ei mene kauan kun voin kiivetä taas ylös asti saamatta niin sanotusti sakkoja.
 |
| Keswickin keskustaa. |
Kaikki kuvat ovat eiliseltä lenkiltä. Maltillisesti ylämäkiä, mutta ei varsinaista pitkäkestoista nousua. Olen oppinut hidastamaan muutenkin menoa ja alkanut nauttia maisemista ihan eri tavalla. Aiemmin tuntui olevan niin kiire eteenpäin, ettei usein malttanut pysähtyä kuvia ottamaan, kun piti tarkkailla “suoritusta”.
Jälkiviisaus eli viisauksista julmin: jos olisin ymmärtänyt (tai ylipäätään tiennyt), mikä on PEM (Post-exertional malaise) ja miten sen kanssa tulee toimia, olisi toipuminen voinut olla nopeampaa.
Elämä on oppimista mikä ei lakkaa koskaan, mutta sinulla tuntuu olevan oikea suunta. Onnea jatkoon. Ihanat maisemat.
VastaaPoistaKiitos, olisin kyllä voinut nämä opit jättää väliin. Mutta eipä auta itkut, onneksi on toipumista tapahtunut ja tapahtuu yhä, niin uskallan toivoa täydellistä parantumista.
PoistaOnneksi toipumista tapahtunut ja toivottavasti vähitellen palaudut kokonaan🙏Todella hienoja maisemia kuvissasi.
VastaaPoistaKiitos, hidasta kyllä on mutta sentään suunta on parempi. Täällä on kyllä ihana ja monipuolinen luonto.
PoistaOlet oikealla tiellä (niin kuin kuvistasi näkee!!).
VastaaPoistaVaikeaa sitä on yhtäkkiä oppia muuttamaan itseään, kun tällainen sairaus iskee. Eihän sellaisesta ole kokemusta.
Asut kyllä niin upeissa maisemissa.
Kävi niin kuin viimeksikin eli vointi romahti päivä tämän postauksen jälkeen. En enää ikinä uskalla postata tästä asiasta, kun aina käy näin :D
PoistaJep, itsensä muuttaminen on ollut vaikeinta. Olen tässä toipumisessa tehnyt varmaan kaikki virheet, mitä voi vaan tehdä ja enemmänkin. Vaikeaa on ollut myös tottuminen uuteen “kehoon”, johon ei voikaan luottaa. Tosin ihan viime aikoina on luottamus vähän palannut enkä enää pelkää, että sammahdan kesken ulkoilun. En kylläkään uskalla mihinkään korpeen mennä enkä nousta kovin ylös, koska niin paljon en kehooni luota.
Rakastan tätä paikkaa enkä varmaan ikinä kyllästy täkäläisen luonnon kauneuteen ja monipuolisuuteen!
Onpa hienoa, että osaat kuunnella itseäsi ja auttaa toipumistasi viisaasti suunnitellulla liikkumisella.
VastaaPoistaMinulle tuli tämänsyksyisen covid-rokotteen jälkitautina uupumista, lihaskipuja ja vilua sekä levottomasti nukuttu yö. Mietin, että jos tällaiset oireet (ja paljon muuta) jäisi kehoon pitemmäksi aikaa, niin olisi siinä huolta ja kestämistä.
Mukavia lenkkejä sinulle noissa kauniissa maisemissa! On kyllä upeita, jylhiä vuoria ja kaupunki kivasti niiden suojassa.
Tämä uusi metodi syntyi vasta kun ehdin tehdä kaikki mahdolliset virheet, mitä voi vain tehdä. Näin (eli nostaa rasitusta maltillisesti) olisi pitänyt toimia heti alussa. Siis sen jälkeen, kun ylipäätään oli mahdollista liikkua muuta kuin sängyn ja vessan väliä. Silloin ei olisi pitänyt edes yrittää tehdä mitään.
PoistaLuin jokunen aika sitten jonkun miehen haastattelun BBC:stä ja hän mainitsi, että olo on kuin keho olisi myrkytystilassa. Samastun siihen vahvasti. Se on oikea sana kuvaamaan sitä oloa, kun oireet pamahtavat päälle. Ja etenkin ekat puoli vuotta tuntui, että eli jatkuvassa “myrkytystilassa”. Nykyään sellainen olo tulee vain romahduksen aikana ja huomattavasti lievempänä.
Minulla alkoi energiataso perjantaina laskea, mutta heitin silti lenkin (joo, tosi hyvä idea), lauantaina alkoi “myrkytysoireet” ja sunnuntaina tuntui, että keho alkaa sammua enkä jaksanut olla jalkeilla. Mutta siis nyt olen taas tolpillani eli nämä romahdukset kestävät huomattavasti vähemmän aikaa ja tulevat harvemmin.
Hyvä, että otit rokotteen. Jos tauti iskee, niin rokotteen pitäisi suojata Long Covidilta.