Vaihteeksi katsaus muutamiin katsomiini sarjoihin ja yhteen elokuvaan. Ohjelman nimeä klikkaamalla pääset lukemaan sarjan kuvauksen valitsemastani (sarjat Mydramalististä ja elokuva IMDB:stä) paikasta. Kaikki nämä ohjelmat olen katsonut Netflixistä.
The Story of a Pearl Girl (40 jaksoa)
“After escaping a brutal pearl farm, Duan Wu, a skilled diver, meets merchant Yan Zi Jing and noble Zhang Jin Ran. Joining Yan's caravan, she gets drawn into the glittering world of jewels, while uncovering secrets about her past.”
Kiehtova ja koukuttava sarja niin henkilöhahmojen kuin miljöönkin osalta. Käänteitä ei puutu etenkään sarjan alussa. Loppua kohden tarina menettää hieman tenhoaan ja pliisuuntuu, mutta ei missään tapauksessa muutu paskaksi. Mahdollisesti olisin kaivannut tiivistystä joiltakin osin. Kokonaisuutena kuitenkin pidin paljon.
Sarjassa on romanttisia sivujuonteita, mutta ne ovat hienovireisiä eikä tarvitse väistellä siirappimiinoja. Itsehän en silkkaa romantiikkaa jaksa, mutta taiten rakennetut (romanttisetkin) ihmissuhteet kuuluvat niin sarjoihin kuin oikeaan elämäänkin.
Parasyte: The Grey (6 jaksoa)
“Parasites fall from space and take over human bodies by controlling their brains. Jung Soo In survives a failed takeover and begins an uneasy coexistence with the parasite in her hand.”
Superkoukuttava ja tummantyylikäs scifikauhusarja, jossa veri lentää ja päät irtoilee. Goreilu ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellista: kohtaukset eivät ole loputtoman pitkiä, vaan sopivasti juoneen kuuluvia. Kyseessä ei siis ole mikään splatter-sarja.
Henkilöhahmoissa (ja tarinassa) on syvyyttä. Harmillista että tässä on vain kuusi jaksoa. Tarina jäi kesken, joten toivottavasti tekevät joskus jatkoa. En tosin pidätä hengitystä odotellessa, koska lukmieni juorujen (joiden lähdettä en tiedä eli ovat tosiaan vain huhuja) perusteella sarjan jatko on peruttu.
Vincenzo (20 jaksoa)
Italiaan pienenä poikana lähetetty Park Joo Hyeong palaa Etelä-Koreaan poltettuaan vähän peltoa Italiassa. Koreassa hän sekaantuu kaikenlaisiin bisneksiin ja kohtaa ihmisiä, jotka muuttavat hänen elämäänsä.
Juoni erityisesti liittyen bisneksiin on ajoittain hyvin kieronpuoleinen. Saa olla tarkkana, että pysyy kärryillä, mutta sarjan edetessä asiat alkavat hahmottua paremmin.
Ihan katsottava, mutta minulle ongelmaksi muodostui sarjan “humoristinen” puoli. En ole korealaisen (enkä varsinaisesti minkään muunkaan) komedian ystävä, koska se ei yleisesti tyyliltään edusta makuani. En jaksa lauleskeluja, ilmeilyä tai muutakaan fyysistä (esim. hassu tanssiminen) huumoria. Sellainen lähinnä tylsistyttää. Pidän enemmän sanallisesta huumorista ja otan senkin mielellään kuivana.
Yksittäisten sinne tänne sijoiteltujen komediallisten kohtausten (osa henkilöhahmoistakin on melko komediallisia, mikä on minulle turn off) rinnalla kulkee vakavampikin virta ja siitä pidin ja sen takia jaksoin sarjan katsoa loppuun.
Sisu (elokuva, Suomi)
Sisun olisi taannoin voinut katsoa täkäläisessä elokuvateatterissa (postauksen ensimmäinen kuva), mutta eipä tullut mentyä. Kovasti harkitsen elokuviin menemisestä, mutta ilmeisesti en silti ikinä mene, vaikka leffateatteri on viidensadan metrin päässä himasta.
No, jatkan harkitsemista. Ehkä joskus harkinta-aika päättyy ja siirryn seuraavaan vaiheeseen eli lopetan harkitsemisenkin. Tai kenties joskus ihan oikeasti menen sinne. Que sera sera.
Sisu kertoo ex-sotilaasta Aatamista, joka etsii kultaa Lapin erämaasta. Saksalaiset sotilaat tulevat pilaamaan Aatamin toimet ja Aatamia harmittaa.
Elokuvassa ei pahemmin puhuta. Esimerkiksi Aatamin ensimmäinen repliikki on muistaakseni aivan elokuvan lopussa ja the end. Toki jonkin verran muuta dialogia on, mutta melko niukasti ja pääasiassa englanniksi (mikä tuli minulle yllärinä).
Gore leffa, jota ei herkkisten kannata katsoa. Näyttelijävalinnat ja -suoritukset ovat nappiin. Aatamia näyttelevä Jorma Tommila on vertaansa vailla, samoin erityisesti saksalaista sotilasta näyttelevä norjalainen Aksel Hennie. Todella onnistunut näyttelijäkaarti ja ohjaus/kuvaus!
Sisu ei tyyliltään (kohtuullisen aivoton äksönpläjäys) edusta makuani, mutta ihmeekseni pidin siitä. Että näinkin voi käydä.
Samma här, sellaiset komedialliset, keventävät kohtaukset eivät ole makuuni.
VastaaPoistaMitään näistä en ollut nähnyt. Ei ihme, kun sain sen lukujumin auki! Kirjoja menee nyt enemmän, sarjoja vähemmän.
Onko sulla tiedossa, milloin The Gloryn toinen kausi on tulossa Netflixiin? Ainakaan täällä Suomessa sitä ei ole katsottavissa.
Kohta saadaan jatkoa Squid Gameen!!
Ihan mahtavaa, että lukeminen sujuu taas sinulta! Minulla toosan katsominen ei ole pois lukuajasta, koska katson yleensä vain yhden jakson per päivä enkä sitäkään joka päivä. Jos se aika ei mene sarjan katsomiseen, se menee kuitenkin johonkin muuhun kuin lukemiseen.
PoistaThe Gloryssa on vain yksi kausi, joka on jaettu kahteen osaan (jaksoja yhteensä 16) ja ainakin britti-Netflixissä se on kokonaan katsottavissa.
Squid Gameen saadaan tosiaan pian jatkot, edellisen kauden lopussa tapahtuikin melkoinen käänne!
Suomi-Netflixissä näkyvät ne Gloryn 16 jaksoa, mutta muistan nähneeni jossain maininnan, että toiset 16 jaksoa olisi tulossa. Ehkä se on vain toiveajattelua.
PoistaVarmaan toiveajattelua? :D Minun korviini ei ole jatkohuhuja kantautunut. Osa on kyllä sekoittanut part-kakkosen toiseen kauteen eli luullut että sarjassa on jo kaksi kautta tmv. Minusta The Glory ei edes kaipaa toista kutta, kun sehän oli ehyt kokonaisuus. En toivo, että korealaisistakin sarjoista aletaan tehdä sellaisia punaisen lankansa kadottavia aivottomia sekoiluja niin kuin muun muassa monista jenkkisarjoista :D
PoistaNyt en muista katsoitko sitä Taxi Driveria ikinä? Tykkäsin siitä ja siitä on yksi kausi Netflixissä, mutta toinen kausi menikin sitten Primeen (eli en ole katsonut, koska en jaksanut/muistanut sitä Primesta katsoa silloin kun se meillä vielä oli) ja se ottaa kupoliin.
Joo, katsoin sen Taxi Driverin.
PoistaJep, ei haittaa, vaikkei The Gloryyn tulisi jatkoa, se oli just hyvä sellaisenaan.