Paljon tavaraa tungettuna melko pieneen pakettiin. On ripaus sitä ja tätä, keskusteluja ja tuokioita jotka eivät ala mistään eivätkä pääty mihinkään. Ne on kuultu kaduilla ohimennen. Jäävät siksi irrallisksi ja merkityksettömiksi kohtauksiksi ainakin lukijalle. Kirjan jo kuolleelle kertojalle, Kazulle, ne lienevät merkityksellisiä tai sitten eivät.
Tarina kietoutuu vahvasti Ueno Parkiin (jossa olen itsekin käynyt) ja sen kupeeseen ja erityisesti siellä majaileviin asunnottomiin, jollainen Kazu ehtii itsekin olla ennen kuolemaansa. Mutta kukaan ei synny asunnottomaksi. Joskus oli koti, joskus oli perhe. Asunnottomuus on lopulta Kazun oma valinta, mutta olisiko hän voinut tehdä toisenlaista valintaa ottaen huomioon, ettei hän halunnut olla riesa?
Kirjassa on paljon mielenkiintoista, se avaa myös Ueno Parkin taustoja, historiaa. Silti erityisesti kirjan henkilöt jäävät minulle vieraiksi ja sieluttomiksi niin kuin Kazu jää omalle perheelleen. Edes Kazun sielua en tavoita, en löydä persoonaa. Hän on yhdentekevä, valitettavasti. Minuun ei kolahtanut tämä ajassa ja paikassa pompsahteleva tarina, joka tuntui lähinnä rikkinäiseltä hämähäkinseitiltä. Kun liian monta haituvaa repsottaa, ei jaksa enää piitata.
Tosin, repaleisuus lienee tarkoituksellista. Sillä
I used to think life was like a book: you turn the first page, and there's the next, and as you go on turning page after page, eventually you reach the last one. But life is nothing like a story in a book. There may be words, and the pages may be numbered, but there is no plot. There may be an ending, but there is no end.
Left behind- ---
Like the water in a vase after wilted flowers have been removed.
Yu Miri: Tokyo Ueno Station
Tilted Axis Press 2019
japanista englannistanut Morgan Giles
s. 168
Vai olet sinä itsekin käynyt Ueno Parkissa. Harmi ettei edes se pelastanut tätä kirjaa. Kaikesta ei vain jaksa innostua. Toivottavasti seuraavat kirjat tarjoavat antoisampia lukuhetkiä!
VastaaPoistaJuup, Tokiossa olen käynyt parikin kertaa. Pääsispä uudelleen ja muuallekin Japaniin kuin vain Tokioon!
PoistaOli tämä silti omalla tavallaan ihan ok ja luettava teos, ei siis tullut mieleen kesken jättää. Aikakin saattoi olla väärä tällaiselle kirjalle.
Vaikka kirja ei kolahtanut, niin sinun kuvauksesi siitä on kiehtova.
VastaaPoistaKiitos, luulen että joku muu voisi saada tästä paremmin kiinni. Minua ehkä myös hieman vaivasi "henkinen laiskuus" eli jaksanut upota kunnolla kirjan tunnelmaan joka oli melko surullinen. Ehkä juuri nyt liian masentava makuuni.
PoistaMinä pidän yleensä enemmän ehjistä kokonaisuuksista, joten tämä ei taida olla minua varten. En myöskään nykyään jaksa lukea mitään kovin surullista, tarvitsen ennemminkin piristystä kaiken keskelle.
VastaaPoistaJuu, tämä on aika sirpalemainen joten eheyttä toivovalle en tätä suosittele vaikka kyllä sieltä taustalta ihan kokonainen tarinakin muodostuu. Hyvin surullinen ja jopa ankea tämä kyllä on. Itse olisin voinut tästä pitää kenties enemmän jonakin toisena aikana. Nyt ei vaan jaksa liikaa ankeutta.
PoistaEt varmaan antaisi tälle kovin montaa tähteä?
VastaaPoistaEn koe kirjojen tähdittämistä/pisteytystä mielekkäänä, koska se on niin vaikeaa ja todennäköisesti pelkkä tähditys avautuisi vain minulle itselleni. Siksi en Goodreadsissakaan anna tähtiä lukemilleni kirjoille.
PoistaMinusta tämä kirja ei ollut missään tapauksessa huono, mutta se olisi vaatinut kaiketi rauhallisemman mielentilan.
Vaikka kirja lyhyt onkin, en ehkä silti olisi lukenut loppuun, koska kuulostaa sekä hankalalta että tylsältä — etenkin, kun ei ole mitään kontaktia Japaniin niin kuin sinulla. Puisto lienee jotenkin kuuluisa?
VastaaPoistaJoo, minäkin koin tuon kirjan ajoittain hieman tylsänä nimenomaan sen sirpalemaisuuden takia. Ueno Park on merkittävä puisto Tokion keskusalueella. Ehkä sen merkitystä voisi verrata vaikka Hyde Parkiin tmv. Kirjassa oli paljon nippelitietoa Ueno Parkiin littyen: helppo kuvitella, jos on puistossa käynyt. Olen myös käynyt Ueno Zoossa, johon kirjan kannen Panda viittaa. Jättiläispandat saatiin eläintarhaan… ehh, jonain vuonna. En jaksa tarkistaa, se mainittiin kyllä kirjassa :D Mutta ne pandat oli siellä jo silloin, kun itse siellä kävin.
PoistaMinusta tuo kansi on aika houkutteleva, kun siinä on niin paljon elementtejä. Hempeä väritys ei taidakaan sitten sopia kirjaan noin muuten...
VastaaPoistaAika kevyen lukemiston kesä on kyllä siirtynyt vähän "draamallisempaan syksyyn", vakavuusasteeltaan about Tommi Kinnusta, mutta kuten Minna tuossa yllä sanoi, niin mitään ennakkoon surulliseksi tietämääni en kyllä halua aloittaa.
Juu, kansi on kyllä onnistunut eli kuvaa sisältöä. Tosin ehkä taustaväri voisi olla savunharmaa eikä söpö pinkki :D
PoistaMinulla tänä vuonna lukemistoon on ilmestynyt useampikin fantasiateos (olkoon sitten dystopia, scifi tai muu), mikä kielinee tavanomaista suuremmasta eskapismin tarpeesta. Vaikka fantasia nimittäin kiinnostaa, en yleensä silti saa aikaiseksi sitä lukea.
Surullisissa kirjoissa käsittelytapakin vaikuttaa ja muu tyyli. Onko jotain iloa kuitenkin. Tässä kirjassa ei iloa ollut. Siis kokonaisuudessaan melko masentava kirja kuten kuolleen Kazun elämäkin. Kun Kazu vihdoin olisi päässyt itsekin nauttimaan työnhedelmistään, kuolee joku muu. En jaksaisi nyt kaiken kattavaa kuolemista tässä elämäntilanteessa.
Katsoin ensin, että onpa kiinnostava kansi, mutta tarkemmin sitä tutkittuani aika sekava. Ja siltä kokemuksesi perusteella vaikuttaa itse tarinakin; paljon tavaraa pienessä paketissa. Siinä mielessä kansi ja sisältö on linjassa!
VastaaPoistaKansi kyllä kuvaa kirjaa hyvin eli kuvatut aiheet ovat kirjassa esillä. Kyseessä on kuitenkin aika pintapuolinen raapaisu, koska teos itsessään on niin lyhykäinen.
PoistaKuvauksesi toisaalta herättää vahvan uteliaisuuden, toisaalta antaa liian masentavan kuvan kokonaisuudesta jotta vaivautuisin itse ottamaan selvää tekstistä. Onko romaani mielestäsi jotenkin leimallisesti japanilainen kerronnaltaan tai näkökulmaltaan? Se saattaisi olla motiivi perehtyä tähän, ihan yleissivityksen kannalta.
VastaaPoistaHmm, en ehkä ihan ymmärrä mitä tarkoitat leimallisesti japanilaisella. Olen lukenut melko paljon japanilaista kirjallisuutta ja tyylejä on monenlaisia – ihan niin kuin suomalaisessakin kirjallisuudessa.
PoistaNäkökulma on luonnollisesti japanilainen, kun Tokiossa ollaan. Nippelitiedon lisäksi kijailija nostaa esille erään tunnetun ilmiön eli sen, että perheessä miehen rooli on usein olla “rahapussi”, joka ei välttämättä edes tunne kunnolla lapsiaan. Se on Kazunkin rooli, joka ei edes asu perheensä luona vaan työskentelee eri paikkakunnalla (normaalia Japanissa) ja tapaa perhettään lähinnä lomilla.
Viehättävä kansi ja kiehtova kuvaus, rikkinäinen hämähäkinseitti vetosi minuun ajatuksena niin paljon että varasin tämän heti kirjastosta.
VastaaPoistaKiitos siis innostavasta bloggauksesta, sillä kerrot kirjasta mielenkiintoisesti vaikkei se sinua sytyttänytkään. Arvostan!
Oij, kiva kuulla että kirja herätti uteliaisuutesi! Olisi kiva kuulla, miten tämä sitten sinuun kolahtaa. Tämä on sellainen kirja, että on tosi vaikea arvailla miten joku muu sen mahdollisesti kokee. En siis edes tiedä, kenelle tätä suosittelisin, jos pitäisi suositella. Kirja pitää itse lukea ja selvittää se oma mielipide. Minulle tämä jäi tosiaan hieman vaisuksi.
Poista