Lukijatyypit: Millainen lukija sinä olet?

Millainen lukija sinä olet? Jos nuttura kiristää, jätä lukematta, kiitos.


Dekkarit:

Kun elämä on tylsää eikä siinä tapahdu mitään, lukija pakenee dekkareiden maailmaan. Siellä murhataan ja kidutetaan, kenties raiskataan ja pahoinpidellään. Sitten etsitään syyllistä. Dekkareita lukeva ihminen on sadisti, joka ei uskalla toteuttaa itseään oikeassa elämässä, ja siksi pakenee kirjalliseen murhamaailmaan. Dekkarin lukija on potentiaalinen sarjamurhaaja, joka etsii virikkeitä ja ideoita kys. genren kirjoista.


Tietokirjat:

Tietokirjoja lukevat lähinnä tunne-elämältään häiriintyneet yksilöt. Yleensä tunne-elämää ei juuri ole, joten siksi raa'at faktat kiinnostavat, ja niitä on helpompi ymmärtää kuin jotain ihme tunteita. On paljon mielenkiintoisempaa pohtia, missä kulmassa puu kaatui siellä metsässä  kuin miksi se puu kaatui ja miltä puusta tuntui kaatua.


Dystopia:

Melankolisten negailijoiden genre. Maailma muuttuu ja aina vain pahemmaksi. Edessä on pelkkää synkkää ja ikävää, pessimismi rulettaa ja poskelle vierähtää musta kyynel.


Kotimainen kirjallisuus:

Vain juntit lukevat suomalaisia kirjoja. Paitsi jos lukee oikeita suomalaisia kirjoja tai esseitä tai runoja. Pääsääntöisesti kotimainen kirjallisuus on kuitenkin pelkkää junttien viihdettä.


Lukuromaanit:

Lukuromaaneja lukee lukija, joka ei oikeasti lue mitään. Hän ei edes tunne eri kirjagenrejä, joten siksi hän sanoo lukevansa lukuromaaneja. Todellisuudessa hän lukee luultavasti Suomen Kuvalehteä tai Ilta-Sanomia, ja niistäkin vain otsikot.


Spefi eli spekulatiivinen fiktio:

Spefiä lukevat salaliittoteorioihin uskovat (ja niitä kehittelevät) foliohatut, jotka ovat jo kauan sitten kadottaneet kosketuksensa tähän todellisuuteen. Oikeastaan he kuuluisivat suljetulle osastolle.


Chick lit:

Eli niin sanottu kanakirjallisuus. Sitä lukevat lähinnä blondit, joita kiinnostavat ihmissuhteet (etenkin vaikeat sellaiset), miehet ja juoruilu - ja miehet. Ja miesten saaminen. Lukija on taivaanrannanmaalari, joka odottelee sitä oikeaa tai on juuri eroamassa siitä ex-oikeasta etsiäkseen sitä oikeasti oikeaa. Miehet harvemmin lukevat chick littiä, mutta jos niin on päässyt käymään, on kyseessä pakko olla homo (mitenkään halveksumatta homoja).


Jormaproosa/dick lit/kyrpäkirjallisuus

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tällaista uhokirjallisuutta lukisivat rekkakuskit, jos rekkakuskit lukisivat. Myös bodareita ja rantaleijonia plus muita über-maskuliinisia miehiä jortsuproosa kiinnostaa. Kyseessä on genre, jossa pääasiassa tapellaan ja naidaan. Joku juonikin näissä kirjoissa joskus on.


Misery lit:

Kurjuus- ja kauhistelukirjallisuutta lukevat lähinnä tirkistelynhaluiset perverssit, joille Seiskan tarjonta ei riitä. He haluavat paneutua perin juurin ja yksityiskohtaisesti kammottavuuksiin voidakseen todeta, että on olemassa ihmisiä, joilla menee vielä paskemmin kuin itsellä.


Novellit:

Novelleja lukevat keskittymiskyvyttömät teinit tai teiniasteelle jääneet aikuiset, jotka eivät jaksa lukea kokonaisia romaaneja. Novellien lukijat saattavat lukea myös Valittujen palojen lyhennelmäteoksia, mutta eivät koskaan täysipitkiä. Siihen ei näiden adhd-tapausten keskittymiskyky riitä.


Runot:

Runojen lukijalla on vielä lyhyempi pinna eli jopa novellit ovat liian pitkiä. Ymmärrystaso on muutenkin niin heikko, että on parempi lukea mahdollisimman vähän, koska lukemastaan ei kuitenkaan tajua mitään. Lisäksi runojen lukeminen kuulostaa intellektuellilta.
Katso myös novellit.


Kauhu:

Vain saatananpalvojat lukevat kauhukirjallisuutta.


Elämäkerrat:

Kun Me Naisten haastatteluissa paljastetut garderobit eivät riitä, vaan on pakko tietää kaikki. IHAN kaikki. Elämäkertojen lukija kuvittelee olevansa älykäs ja valveutunut, mutta loppujen lopuksi hän lukee kirjoja ihan samoista syistä kuin misery litinkin lukijat. Elämäkertalukijan tunne-elämään kuuluu vahvana kateus, jota hän voi toteuttaa lukiessaan menestystarinoita ja halveksuessaan kys. ihmisiä.
Katso myös Misery lit.


Klassikot:

Klassikoita lukevat jämähtäneet ihmiset, joiden mielestä kaikki oli ennen paremmin. Tyypillinen lukija on ennakkoluuloinen, ja lukee mielellään yhtä ja samaa kirjaa noin viisikymmentä kertaa (tai vuotta) ennen kuin tohtii vaihtaa toiseen - klassikkoon toki. Motto: Kertaus on opintojen äiti.


Sarjakuvat:

Niitä ei lueta, niitä katsotaan. Lähinnä lukutaidottomien viihdettä.


Esseet:

Niitä ei lue oikeasti kukaan.