Viime aikojen luetut

Liikuntapainotteinen maalaiselo jatkuu edelleen. Lukeakin olen ehtinyt, koska hyvistä lukusäistä (sataa kaatamalla) ei ole ollut pulaa.

Onneksi on myös ollut sateettomia hetkiä ja peräti kokonaisia päiviäkin. Eilen tein mainion fillarilenkin "läheiseen" kylään kauppa-asioille. Siinä sivussa löysin upean autiotilan, jonne jäin toviksi fiilistelemään.

Valitettavasti kirjakuvia en saa ladattua koneelle, joten kuvaton kirjakooste jälleen.

Mercedes Bentson eli Linda-Maria Roineen muistelmateos (kirjoitettu yhdessä Venla Pystysen kanssa, Johnny Kiga 2019) Ei koira muttei mieskään oli hyvin kiinnostava ja joutuin etenevä kuvaus Bentson varttumisesta aikuiseksi.

Teemoja: koulukiusaaminen, hyväksynnän hakeminen, identiteettiongelmat, huumemaailma, romanikulttuuri, musiikki jne.

Kirja sisältää useita Bentson rap-sanoituksia ja niitä oli kiinnostava lukea, kun tiesi taustoja niiden syntyyn. Bentso on taitava riimittelijä. En ole hänen räppiään kuunnellut, mutta kenties aion siihenkin tutustua (ja myös hänen musiikkivideoihinsa), kunhan palaan kotiin.

Toinen lukemani kirja on niinikään muistelmateos. Siirrymme Suomesta sujuvasti Islantiin Heidan sukutilalle. Steinunn Sigurdadóttirin kirjoittama Heida, lammaspaimen maailman laidalta (Like 2020, suomentanut Maarit Kalliokoski) on hersyvä teos, jossa seuraillaan Heidan varttumista lammaspaimeneksi.

Heidan olisi ehkä ollut mahdollista luoda mallinura, mutta se ei Heidaa kiinnostanut. Kirjan edetessä käy selväksi Heidan vetäytyvä persoona ja fyysisyys: tarve tehdä fyysistä työtä. Silloin Heida on omimmillaan. Minulta pukkasi melkein jo hikeä kirjaa lukiessa, niin tarmokasta on meno.

Heida on lempeä hyvänmielen kirja, joka koskettelee jotain alkukantaista aistia tällaisessa erakossa. Ihastuttaa myös Heidan luonto- ja eläinrakkaus. Hän selkeästi saa tehdä ja elää omien arvojensa mukaan, vaikka noita arvoja on täytynyt voimakkaasti suojellakin.

Lukukuulumiset ja minimiete kirjasta

Terveiset Suomesta. Blogihiljaisuus johtuu siitä, että elän poikkeustilassa. Normitilaan eli kotiin palaan noin kuukauden kuluttua.

Lisäksi käytössäni oleva kannettava on hädin tuskin elossa: se on muun muassa hyvin valikoiva sen suhteen, mitä kuvia se haluaa ladata ja mitä sivuja näyttää. Annan sen anteeksi, koska kannettava on ikivanha ja ilmeisesti leviämässä lopullisesti. Minun hermoriekaleeni ei vain kestä näin hidasta ja oikuttelevaa vehjetta, joten päivitän blogia harvemmin.

Enpä tosin ole paljon ehtinyt lukeakaan. Vietin pari viikkoa Helsingissä ja meno oli melko hektistä. Nyt olen siirtynyt maaseudun rauhaan ja on aikaa lukea.

Sainkin vihdoin luettua loppuun jo viikkotolkulla kesken olleen Abir Mukherjeen historiallisen dekkarin A Rising Man. Kuvaa ei ole, koska kone ei halua ladata sitä.

A Rising Manin tapahtumat sijoittuvat Intiaan, Kalkuttaan. Eletään vuotta 1919 eli aikaa, jolloin Britannia hallitsi (tekisi mieli kirjoittaa perseili) Intiassa. Kapteeni Samuel Wyndham on vastikään saapunut Kalkuttaan täyttämään tärkeän position (brittien) poliisivoimissa.

Wyndham on murtunut mies, mutta ei ehdi kauan surra ja olla jouten, sillä tapahtuu brutaali murha. Ihmisiä toki kuolee kaiken aikaa, mutta murhattu on valkoinen britti eli tietenkin järkyttävä potenssiin sata. Toisin kuin jonkun natiivin kuolema, joita ei aina edes jakseta tutkia.

A Rising Manissa murha onkin mielestäni vain eräs aspekti: itse rankkaisin kirjan suurimmaksi ansioksi sen kulttuurisen ja historiallisen kuvauksen, jännitteet eri "ihmisryhmien" välillä jne. Kirjan tyyli on melko kepeä ja ajoittain humoristinen, mutta silti tarvittavan vakava.

Suosittelenkin kirjaa kaikille historiasta, imperialismista ja kulttuureista kiinnostuneille.

A Rising Man on ensimmäinen osa imperialismin aikaan sijoittuvaa Intia-sarjaa.

Kaikki sarjan osat (lähinnä itselle muistiin, koska aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa):

1. A Rising Man
2. A Necessary Evil
3. Smoke and Ashes
4. Death in the East
5. The Shadows of Men

Kirjoja ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu. Harmi.

*

Parhaillaan luen Mercedes Bentson eli Linda-maria Roineen muistelmateosta Ei koira muttei mieskään.