tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kevät kuvina


Eilen oli kevät, on sitä odotettukin. Tänäänkin on kevät, että mutta ei niin paljon kuin eilen.


Olen kaivannut etenkin lokkien kirkumista, vaikka en ole lokki-ihminen. Lokit muistuttavat minua merestä jota joskus kaipaan lähelleni, niiden huuto tuo mieleeni erään kesäisen aamupäivän Kauppatorilla. Ei ahdistuksen värittämän.


Muuten en kaipaa Suomea, kaipaan muutamia ihmisiä sieltä jotka ovat kultaakin arvokkaampia. Mutta en osaisi asua enää siellä.


Suomi on muuttunut nostalgiseksi muistoksi. Maisemaksi, jossa käydään mutta jonne ei jäädä.


Tässä oli tekstiä identiteetistä sun muusta, mutta deletoin ne.




10 kommenttia:

  1. Ihania kuvia <3 Nuo kuvat joissa vaaleanpunaiset ja valkoiset magnoliat kukkivat kadun yllä - voi kukkisivatpa täälläkin! Hyvää pääsiäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits <3 On ollut todella hidasta tämä kevään eteneminen tänä vuonna. Aurinkoakaan ei ole liikaa näkynyt, joten eilinen oli kuin lämmin valohenkäys toiselta planeetalta :D Tänään taas harmaata, mutta ulkona tarkenee jo vaikka istuksia ja täkäläiset talvivaatteet on voinut korjata kaappiin.

      Ihanaa pääsiäistä sinullekin!

      Poista
  2. Kevät <3. Sitä saa vielä odotella tovin jos toisenkin täällä Oulun korkeudella. Lumikinokset eivät toistaiseksi osoita pienintäkään vajoamisen merkkiä. :D Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset <3 Myös eteläisemmässä Suomessa saatiin lisää lunta eilen, näin kaverit kertoivat. Kärsivällisyyttä koetellaan, kun moni kaipaa jo kevättä ja sen tuomaa vihreyttä. Muistan vielä itsekin, kuinka sitä kevättä aina odotti ja ilahtui kun hanget olivat kutistuneet ja jos ei edistystä tapahtunut, niin ärsytti vietävästi. :D

      Poista
  3. Ruusut, magnoliat ja mitä kaikkea. Kyllä olet onnekas, kun saat jo elää keväässä (ja tuohan näyttää Suomen viimeaikaisilta kesiltä)!

    Meillä sataa parhaillaan lunta, siis Kouvolan korkeudella, hanki ja jää peittää kaiken elävän. Kävin viime viikonlopulla Helsingissä, ja siellä lumettomalla kadulla, auringon paistaessa, tuntui vähän aikaa siltä, että kesä vielä tulee.
    Tämä on epätavallista. Usein on tässä vaiheessa ollut lumi poissa ja ainakin krookukset kukassa.

    Identiteeettipohdinnat ovat kiinnostavia. Minun identiteettiini on vaikuttanut lapsesta asti kaipuu lämpimämpään ilmanalaan, ja täällä vain olen kaipaamassa. Mikä kaikki vaikuttaa identiteettiin, kiinnostava kysymys.

    Hyvää pääaisäisen aikaa, Elegia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsikankukat vielä lisätään listaan. Narsissit ovat myös jo kukassa, lumikellot ovat kukkineet jo aikoja sitten. Olen nähnyt jo muutaman voikukankin, joista osa on muuttunut valkoisiksi haituvapalloiksi :) Ihan niin lämmintä ei silti vielä ole kuin mielestäni yleensä tähän aikaan. Ja todellakin olen iloinen asuinpaikkavalinnasta: yhä vähemmän siedän kylmää nykyään. :)

      Helsinkiin satoi silminnäkijöiden (ystäväni siellä) mukaan lunta eilen, hrr. Kohta on maaliskuu ja kyllähän monen mieli alkaa jo olla keväässä ja vihreydessä. Olin viime kesänä Suomessa ja melko vähän oli käyttöä kesäisille vaatteille. Toivottavasti tämä kesä on suopeampi. Itse en tosin ajatellut tulla sitä kokeilemaan - olen palellut jo tarpeeksi tänä vuonna :D

      Kyllä, niin ovat (identiteettiin liittyvät pohdinnat) kiinnostavia. Deletoin omat pohdintani, koska menivät liian henkilökohtaisiksi ja tulin siihen tulokseen, etten halua käsitellä identiteettiasioita ainakaan nyt ns. itseni kautta.

      Aurinkoista pääsiäistä, Marjatta! <3

      Poista
  4. Hei, Elegia. Olin hukannut tämän blogisi. Olet löytänyt kiinnostavia ja kauniita kuvauskohteita.
    Kevät terveisin, Unelma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, Unelma, ja onpa mukava "nähdä" sinua pitkästä aikaa! <3

      Poista
  5. Kuvat täynnä keväthuumaa<3 Ystäväni molemmat tyttäret asuvat Readingissa, joten pysyn sitä kautta vähän ajan tasalla, mitä teillä siellä tapahtuu, miltä näyttää.

    Lokit ovat minun lintujani, sillä tulen pienestä merenrantakylästä, jossa niiden huuto meni vereen samaten kuin suolainen merituuli. Onneksi täällä Päijänteen saarellakin saamme kuulla lokkeja. Niin, mikäpä voittaisi meren lumon...

    Ihanaa kevään jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän myöhässä vastailen, mutta kiitos kommentistasi <3

      Lokkien kirkuna tuo tosiaan mieleen muistoja, mutta itse en noin muuten niistä piittaa. Olen saanut lokilta kakatkin päälleni Linnanmäellä :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.