perjantai 22. heinäkuuta 2016

Surunkaunis Lempi

Minna Rytisalo: Lempi
Gummerus 2016
S. 230
kustantajalta pyydetty ennakkokappale
julkaistaan viikolla 30


Lempi on kuin romaanin mittainen runo olematta silti liian raskas tai työläs. Rytisalon lyyrinen kieli kulkee yllättävän joutuin, ja kertoo sekä tarinaa että tunnetta. Pelkäsin, että se olisi minulle liian päälle vyöryvää: että kieli talloisi tarinan alleen. Pelko oli turha.

Lempi on Viljamin tuore vaimo, talon uusi emäntä. Elämä näyttää soljuvan kauniisti eteenpäin nuorten rakastavaisten eläessä vielä rakkautensa kevättä. Mutta Lapin sota sotkee suunnitelmat, paiskaa Viljamin rintamalle. Lempi jää pyörittämään taloutta aputyttönsä, Ellin, tukemana.

Emme koskaan kohtaa Lempiä suoraan, vaikka hän onkin tarinan keskeisin henkilö. Kuka Lempi lopulta on, se riippuu siitä kuka katsoo. Viljamin Lempi on kovin toisenlainen kuin Ellin Lempi. Lempin siskollakin on oma näkemyksensä Lempistä.

Näiden kolmen - Viljamin, Ellin ja Siskon - näkökulmasta kerrottuna lukijalle alkaa hahmottua sekä Lempin että muutaman muunkin henkilön persoonat ja elämäntiet. Kullakin on oma totuutensa, mutta lopulta totuuden tietää vain Lempi itse - ja ehkä lukija.

Ainakin lukija voi muodostaa oman totuutensa. Millainen se sitten on, jää kunkin tulkittavaksi ja päätettäväksi. Ratkaisu toimii ja luo mielenkiintoisen jännitteen romaaniin, onnistuu yllättämäänkin.

Lempi on raikas ja surunkaunis romaani, jossa tarina ja kieli kannattelevat toisiaan; se on kurkistus Suomen lähihistoriaan ja Lapin sodan vaikutuksiin siviilien keskuudessa. Lempi on kirja, joka ei hevin unohdu, mutta silti eräs niistä kirjoista, jotka kestävät useammankin lukukerran.

Lempistä on kirjoitettu paljon kirjablogeissa. Lisään linkkejä tähän alle myöhemmin sitä mukaa kun käyn itse lukemassa toisten mietteitä.

Sinisen linnan kirjasto, Villasukka kirjahyllyssä, Mari A:n kirjablogi, Lumiomena, Kirjojen keskellä,

13 kommenttia:

  1. Hiukkasen minuakin on tuo kieli mietityttänyt, mutta kirjoituksesi jälkeen ei enää mietitytä. Kuulostaa tosi hyvältä tuo, että Lempi opitaan tuntemaan vain muiden kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempin rakenne ja tyyli ovat melko erilaisia muuhun lukemaani verrattuna. Lisäksi romaani on kirjoitettu Lempiä puhuttelevaan (sinä)muotoon. Eipä ole kauan siitä, kun valittelin jossain että en oikein innostu sellaisesta muodosta. Mutta se toimii ja tuo Lempin läsnä samalla paljastaen kulloisenkin kertojan todelliset tuntemukset. Rohkea ratkaisu, mutta taiten toteutettu.

      Ensimmäisen kertojan eli Viljamin osuus on ikään kuin alkusoitto romaanille. Se viipyilee eniten ja siinä on toisteisuutta, jonka tosin luulen olevan tarkoituksellista. Se petaa sitä, mitä on tuleva. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, miten sinä tämän koet!

      Poista
  2. Lempi kyllä varmasti kestää useammankin lukukerran, ihana surunkaunis romaani kuten sanot. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Lempin luettuani ottanut sen useasti käteeni ja vain avannut jostain ja lukenut pätkiä. Kieli on niin kaunista, ettei sitä tohtisi päästää käsistään! <3

      Poista
  3. Mielettömän hieno kirja kyllä. <3
    Toivon sille runsaasti näkyvyyttä myös blogimaailman ulkopuolella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, todella vahva ja uniikki. Toivon minäkin, että mahdollisimman moni sen löytää ja lukee. <3

      Poista
    2. Nythän tämä on ilmestynyt ihan virallisestikin ja saanut käsittääkseni hyvän vastaanoton. Toissapäivänä kävin ostamassa tämän itselleni, ja pian oliis tarkoitus aloittaa lukeminen. Jännittää vähän, mitä tulen pitämään. Niin paljon tätä on eri blogeissa kehuttu.

      Poista
    3. Kia, pahoittelen että vastaus kesti näinkin kauan. Lempi on tosiaan uunituore ja nyt kaikkien saatavilla. Mielenkiinnolla odoan sinun mielipidettäsi. Minulle tämä oli vaikuttava lukukokemus myäs kielensä puolesta.

      Poista
  4. Haluan lukea tämän. Kiitos sytyttävästä esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että innosti lukemaan! Mielelläni kuulisin sitten, miten sinä tämän koet. Lempissä on paljon tarttumapintaa, tämä pieni kirjoitukseni sivuaa vain pientä palaa, sillä romaaniin mahtuu paljon. Parempi on, että ne tulevat sitten yllätyksenä.

      Poista
  5. (Jos kiinnostaa, vilkaisepa tänne http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2016/07/kolme-viimeisinta-viipaletta.html =D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ohhoh, tulipa mielenkiintoisessa muodossa. =D

      Poista
    2. Ihan hyvässä muodossa tuli ja tulin minäkin jo blogiisi :D Kiitos epähaastamisesta!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.