torstai 26. toukokuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions ja blogini periaatteista


Mai (terkkuja ja kiitokset haastamisesta!) haastoi minut vastaamaan kahdeksaan kirja-aiheiseen kysymykseen. Koska kyseessä on Unpopular bookish opinions -niminen haaste, ovat kysymyksetkin sen mukaiset.

Ennen kuin aloitan kysymyksiin vastaaminen, haluan huomauttaa etten saa mitään kiksejä kirjojen lyttäämisestä. Toisaalta en koe tarvetta pitää mielipidettäni itselläni (silloinkaan), jos en jostain pidä. Sehän on makuasia: en näe syytä, miksi ihminen saisi päästellä suustansa vain hattaraa.

Kirjablogini motto on jokainen kirja on ainakin parin sanan arvoinen. Niin huonoa kirjaa en ole lukenut (kokonaan), etteikö siitä löytyisi jotain hyvääkin. Olen monesti kiinnostunut jostain kirjasta ihan siitä huolimatta (tai juuri siksi), että siitä kirjoitettu arvio ei ole järin hyvä. Toisaalta olen joskus lukenut kirjan kehuvien arvioiden perusteella, enkä ole pitänyt siitä.

Tämän ajatuspohjan kautta uskon, että ei niin mairittelevillekin kirjamietteille on paikkansa ja tilauksensa. Otaksun, että ihminen osaa itse aavistaa ja arvioida voisiko kirjasta pitää: ihan siitä huolimatta, millaisen mielipiteen sattuu kirjasta lukemaan.

Minä en ainakaan ole niin vietävissä, että perustan omat lukemiseni jonkun yksittäisen mielipiteen tai arvion varaan. Koen siis, että "lyttäykset" (kunhan ovat asiallisia ja perusteltuja) voivat palvella lukijoita ihan siinä missä "hehkutuksetkin" (mielellään nekin minulle perusteltuina, kiitos).

Blogini ei myöskään ole mikään mainoskanava, vaikka osoite on niinkin kamala kuin mainoskatko. Osoite on todella vanhaa perua, jolloin blogin ideakin oli hieman toisenlainen. Osoitetta en muuta siksi, koska esimerkiksi kaikki linkitykset menisivät pieleen, jos sen tekisin. Liikaa vaivaa.

Jospa nyt pääsisimme siihen haasteeseen. Haasteen säännöt isken postauksen loppuun samalla kun valitsen uhrit, jotka haastan haasteeseen vastaamaan.


1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Ei sellaista ole: eivätköhän kaikki kirjat jaa mielipiteitä ainakin jossain määrin. Valitsen siis kirjan, josta moni on pitänyt, mutta minä en. Kunnian saa Pekka Hiltusen Iso. Siitähän moni on pitänyt, mutta minut se jätti kylmäksi mustavalkoisuudessaan ja kärjistävyydessään. Pidemmät perustelut voi lukea täältä.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Ei sellaistakaan ole olemassa. Ymmärrän kyllä, että kysymys on kärjistetty, mutta en ole tällaisten kärjistysten ystävä (vali vali). Olen miettinyt pääni puhki, mutta en keksi tähän mitään. Ei kun keksinpäs! James Churchin Pohjois-Koreaan sijoittuva dekkarisarja. Sarjan ensimmäinen osa, Korealainen kuurupiilo, ei tainnut kovasti ihastuttaa Suomessa.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

Ei tule mieleen yhtään. Luulen, että tällainen kirja on kyllä olemassa ja se on luultavasti hieman vanhempaa tuotantoa, mahdollisesti jokin historiallinen teos tai klassikko. Tai sitten ei.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Varmaan puhdas romantiikka, jossa keskeisenä "juonena" on ihmissuhteet ja -solmut. En oikein jaksa sellaista.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Ei tule mieleen mitään. Tuleeko muille?

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

En tunne ketään kirjailijaa niin hyvin, että voisin olla pitämättä hänestä (piittaamaton voin kyllä olla). Haluan erottaa - erotankin - kirjat ja kirjailijat toisistaan.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Läväytän peräti kolme tiskiin, koska en osannut vastata kahteen edelliseen kysymykseen. Karl Ove Knausgårdin "avautumiset", Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarja (luin yhden ja totesin, että juuei mulle tätä enää) ja Harry Potterit.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.

Hmm, vaikeaa. Voisi ehkä olla Alice Walkerin Häivähdys purppuraa. Koin sen elokuvana, ihme kyllä, jotenkin voimakkaammin. Ei se kirjanakaan huono ollut.

~~~

Ja sitten ne uhrit. Mietin uhrivalintaa yön yli ja julkistan heidät huomenna. Toivottavasti ei mene yöunet potentiaalisilta uhreilta. Jos juuri sinä haluat uhrautua tai uhriutua, niin ilmaise halusi kommenteissa, niin heitän sinua vesilinnulla haasteella.

Haasteen säännöt ovat nämä:

1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

Edit. 27.5. kello 07.21

Tässä uhrit, jotka ilmestyivät minulle yön aikana. Haastan siis mukaan

Mielikuvakirja
Pinon päällimäinen
Kirjojen keskellä

21 kommenttia:

  1. Minä otin tämän leikkimielisenä haasteena ja omissa vastauksissani noloilun lisäksi häpeän nyt sitäkin, että en suhtautunut tähän niin kovin vakavasti. Siis erityisesti tuo kohta "kirjailija, josta kaikki pitävät" niin tulkitsin sen hyvin vapaasti tyyliin, jolla ihmiset puhuu esim. "minä sit tykkään Hassu Hupisesta". Ei kai nyt kukaan ajattele, että se tarkoittaa, että tykkää Hassu Hupisesta ihmisenä, jos ei häntä edes tunne? Tai siis minä ainakin tulkitsen niin, että jos sanoo näin, niin se tarkoittaa, että sanoja tykkää Hassu Hupisesta siinä mielessä, että tykkää sen kirjoittamista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä häpeilemään. Luulen, että suurin osa - minäkin - tajuaa tämän haasteen kärjistykset. Toin sen kai itsekin ilmi noissa vastauksissani? Mulle ei vaan oikeasti tullut mieleeni ketään. :D

      Paitsi että nyt kun mietin, niin lopetin kyllä taannoin Jojo Moyesin seuraamisen Twitterissä, koska hän alkoi käydä hermoilleni juttujensa kanssa. Olen kyllä pitänyt niistä kirjoista, jotka olen häneltä lukenut.

      Että ei tämä tosiaan niin vakavaa ole - kukin vastaa, miten vastaa. :)

      Poista
    2. Just niin. Aina on pääasia olla sitä mieltä, mitä on ja perustella olemisensa. Sekään ei ole aina ihan helppoa mulle ainakaan, kun usein olen useampaa mieltä samaan aikaan (tämä nyt ei liity tähän haasteeseen varsinaisesti).

      Poista
    3. Jep, minusta on kiva, että kukin vastailee ja pohtii omalla tyylillään. Tämä oli minusta hauska haaste, mutta yllättävän vaikea.

      Ristiriitaiset tunteet ovat tuttuja. Minulla on ristiriitainen "suhde" erääseen kirjailijaan, mikä vaikeuttaa hieman hänen kirjojensa lukemista, koska kyseessä on muistelot. Juttua tulossa, jahka saan purettua ajatukseni.

      Poista
  2. Kiitän saamastani uhrin roolista! :)

    Kääk, kieltämättä aika haastavia kysymyksiä… Näitähän pitää ihan tosissaan miettiä.

    Minuakaan ei kiinnosta Läckbergin kirjat. En ole ylipäätään dekkareiden ylin ystävä. Tosin, voihan niissä läckbergeissä olla vaikka kuinka paljon muutakin, mistä minä tietäisin kun en ole yhtään lukenut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepas hyvä, Maija! On tosiaan haastava haaste, mutta siksi juuri niin hauska. :)

      Minulle uppoaa kyllä dekkaritkin, mutta ei ihan mitkä tahansa. :D

      Poista
  3. Kannatettavia periaatteita. Luulen, etten ole myöskään helposti vietävissä. Eniten olen vietävissä omiin vanhoihin mieltymyksiini.

    Jonkun kirjoitus saattaa houkuttaa lainaamaan kirjan, mutta jos se ei sytytä, niin sitten se vain jää. Vähitellen myös oppii tunnistamaan tuttujen bloggareiden tyylin, jolloin joidenkin mielipide on itselle uskottavampi kuin toisen.

    Kauhea liekeissä oleminen ja nirvana kirjan ääressä tuntuu minusta äitelältä ja vieraanuttavalta. Asiallinen analyysi on minulle uskottavampaa.
    Mietin aina tosi pitkään, miten sanoisin jotain negatiivisempaa lukemastani, niin että se olisi asiallista ja perusteltua. Koetan myös korostaa, että tämä on vain minun makuni ja mielipiteeni. Silti tiedän joidenkin mielestä olleeni joskus liian räväkkä.

    Sinä kirjoitat rehellisesti. "En näe syytä miksi ihminen saisi päästellä suustaan vain hattaraa." Just niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, omia mieltymyksiään kannattaakin seurata. Ihana vapaus valita ihan itse, mitä lukee. On monia kirjoja, joita on useissa blogeissa luettu ja niistä pääsääntöisesti pidetty, mutta minulle ei ole silti syntynyt tarvetta lukea noita kirjoja (ja sama tietty päinvastoin). Usein on vaikea edes itselle perustella miksi ei, mutta menen melko vahvasti intuitioni mukaan. Eli periaatteessa olen sen (intuitioni) vietävissä.

      Minuakaan ei oikein innosta, jos hehkutus menee överiksi eli juurikin sellaiseksi "kirjanirvanaksi". Ne tuovat mieleeni mainosten katteettommat ylikehut ja siksi saavat karvani pystyyn. Samoin minua voi kiusata tekemällä listan kirjoista, jotka KAIKKIEN pitää lukea. Aargh. :D

      Pidän sinun ajatuksistasi, Marjatta. Voi luottaa siihen, että tulee rehellistä tekstiä ja aito mielipide. Ei ole aina helppoa asetella sanojaan etenkin jos on tulossa melko negatiivista mietettä, mutta sitäkin voi opetella. Oma periaatteeni on, että sen minkä kirjasta tänne blogiini kirjoitan, voisin lukea ääneen kirjailijalle ja perustella paremmin, jos hän sellaista kaipailisi.

      Myönnän kyllä, että olen hieman roisimpi ulkomaalaisten kirjailijoiden kirjojen kanssa, koska he eivät ymmärrä suomea :D Mutta yhtä kaikki, painotan minäkin että kyseessä on subjektiivinen mielipide, minkä tosin olettaisin olevan kaikille muutenkin selvää.

      Poista
  4. Ei ole kiva teilata ketään, koska kirja voi merkitä toisille paljon enemmän. Tämä ei ole helppo haaste, tämä aukenee vasta jonkin ajan kuluttua.

    Luen jonkin verran YA-kirjoja, olen oikeasti hieman kade näille nuorille, pidän paljon enemmän tästä ajasta. Minua risoi omassa ajassani pohjaton tylsyys ja kiltteys, kiltit opettavaiset kirjat. Susan Cooper oli hurjinta, mitä tiesin. Tuohon 5. kohtaan sanoisin Trappin perhe. Sitä ei ainakaan parantanut elokuva ja Julie Andrews. Luin tänä keväänä Eleanora & Parkin, minusta se oli mahtava, se ei ollut kiiltokuvaa. Elämäkään ei ole.

    Jojo Moyes on minulle kauhu. Olen miettinyt, että onko ymmärrykseni jotenkin vajavainen vai mikä tässä mättää. Olen nähnyt ihmisiä huomattavasti huonommassa tilassa kuin Will ja he nauttivat elämästä. Ehkä olen tipahtanut tänne joltain eri planeetalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, aivan. Toisaalta mielipiteitä on monia eikä kaikkien tarvitse olla samaa mieltä/kokea jotain tiettyä kirjaa samalla tavalla.

      Minä en juuri lue YA-kirjoja, vaikka ei minulla suoranaisesti ole mitään niitä vastaan (omassa hyllyssäkin on muutama). Omasta lapsuudesta ja nuoruudesta muistan sen, että paljon löytyi hyvää eli minulle sopivaa luettavaa silloinkin. Teininä/nuorena aikuisena pomppasin suoraan lukemaan aikuisten kirjoja. Tosin muistan vieläkin erään kirjan, jonka jätin kesken heti alkuunsa kun selvisi että päähenkilö on 40-vuotias. Ajattelin tuolloin, että eihän niin vanhalla voi olla enää elämää :D :D

      Minä en ole lukenut Sound of Musicia, mutta katson sen elokuvana useita kertoja. Kyseinen elokuva oli varsinainen hitti ollessani teini ja se piti katsoa joku joulu (se tuli aina joulupyhien aikana telkkarista).

      Jojo Moyesilla on muitakin romaaneja kuin tuo, mihin viittaat. Ymmärrän, että tuon kyseisen kirjan loppu jakaa tunteita. Minusta se oli hyvä: jotkut eivät yksinkertaisesti sopeudu elämään sen kaltaista elämää. Ihmisten "tiloja" on hieman vaikea vertailla, koska tunteet ovat aina subjektiivisia. Joku toinen vastaavassa tilassa kuin Will varmasti pystyisi hyväksymään tilanteensa. Sitä paitsi aina on joku, jolla menee huonommin, joten vertailu on turhaa.

      Poista
  5. Minun piti oikein googlata tuo Ullan YA-kirja, siis young adult. Sama täällä! Ollapa nyt nuori, kyllä olisi houkuttavia kirjoja. Kaikki YA-luokitukseen kuuluvat, joita olen lukenut (välillä vahingossa, kun luulin aikuisten kirjaksi), ovat olleet niin hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on hyllyssä joku YA-kirja, The Death of Bees jonka olen halunnut lukea jo pitkään. Se on suomennettukin muistaakseni nimellä Mehiläisten kuolema. Kiinnostuin kirjasta tosi paljon taannoin, mutta se nähtävästi hautautui hyllyyn. Pitääpä kaivella se sieltä ja asettaa "kiireellisten lukukasaan". :D

      Poista
    2. Niin Marjatta ja Elegia, siis ei minulla ollut mahdollisuuksia lukea Illallisesta vampyyrin kanssa, saati Pottereita. Olen ihan uteliaisuudesta lukenut YA:ta eli lepohetkiin mieluummin sitä kuin chick-litin seuraa.

      Poista
  6. Tämä ei ollut haasteista helpoimpia...

    (Tuli mieleeni, koska luet dekkareita, että oeltko jo lukenut Hjorth&Rosenfeldtin Hylätyt. Se on Sebastain Nergman -trilleri ja minä olen nyt lukenut sitä kahtena yönä aamukahteen. Tänään finaali eli murhaaja selviää ja sallin itselleni jäätelön:) Siis tämä on suositus, sillä murhat ovat julmat, mutta niillä ei mässäillä ja mikä kauheinta, Bergman saa mut nauramaan, vaikka nauran varman taas väärässä kohdassa.)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ei ollut niin. Meni monta päivää miettiessä enkä silti saanut vastattua kaikkiin.

      Olen kuullut Hjorth&Rosenfeldtin kirjoista, mutta en toistaiseksi ole lukenut. Lisäänpä mainitsemasi kirjan listalleni, mutta tällä hetkellä en ota lukemistooni yhtäkään dekkarikirjasarjaa ennen kuin olen testannut Jo Nesboa. Sitäkään en siis ole vielä lukenut, ja haluan kokeilla miten Hole-dekkarit toimisivat minulla. :)

      Aurinkoista tuoretta viikkoa! <3

      Poista
  7. Ohho, ompa vain haastava haaste. Pitää mutustella kysymyksiä kunnolla! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin, mutustele rauhassa - ei tässä mihinkään kiire ole! :D

      Poista
  8. Kiitos Elegia vastauksista :) Tämä ei ollut helppo haaste, mutta hyvinhän se meni :)
    Knausgård ei uppoa minuunkaan. Luin sen ensimmäisen hajatelmakirjan ja siihen se jääkin, mutta Potterit upposivat niin, että luin ne ensimmäiset viisi kirjaa samaan syssyyn ja sitten oli karmaisevaa odottaa seuraavia. Tietysti olen katsonut elokuvatkin moneen kertaan ja haluaisin sinne junamatkalle, jolla pääsen Tylypahkaan :)
    Lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tätä piti tosiaan ihan mietiskellä. Myöhemmin lukiessani muiden tämän haasteen tehneiden vastauksia tuli mieleeni lisää vaihtoehtoja. Mutta en niitä jaksanut jälkikäteen lisäillä. :)

      Minä en ole edes aloitellut lukea Pottereita eli periaatteessa en tiedä pitäisinkö vai en. Toistaiseksi en ole kiinnostunut niistä, mutta pidän lukuoption avoimena eli jos joskus tekeekin mieleni Pottereita kokeilla, niin annan mennä. :D

      Poista
  9. Minullakin odottaa tämä haaste tekijäänsä, mutta kysymykset ovat kyllä sen verran vaikeita, että niitä pitäisi muistaa makustella hetken aikaa ennen kuin istahtaa vastaamaan. Luultavasti tässä käy niin, että unohdan koko haasteen, mutta katsotaan. Muiden vastauksia on kyllä kiva lukea. Me jaamme mm. mielenkiinnottomuuden Knausgårdia kohtaan ja rakkausromaanit eivät sytytä minuakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli yllättävän haastava haaste. Oikeastaan nyt jälkikäteen kun on lukenut toisten vatauksia, on tullut ns. ahaa-elämyksiä, että "juu, minäkään en pidä tuosta ja tuosta." Esimerkiksi olisi voinut mainita Irvingin kirjat "inhokkeinani" :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.