maanantai 7. joulukuuta 2015

Hämärä Hämäränmää

Marie Hermanson: Hämäränmaa
Alkuper. Skymningslandet 2014
Like, 2015
S. 299
Suomentanut Jaana Nikula

Nykyaika voi olla rasittavaa. Raskaasta työstä maksetaan niin vähän kuin mahdollista ja töitä on pakko tehdä niin vähän tai paljon kuin on tarjolla jos mielii pysyä leivänsyrjässä.

Martina sinnittelee oravanpyörässä, mutta sitten lähtee kämppäkin alta. Maitojunalla on puksutettava takaisin kotiseudulle vanhepien tykö. Vaan elämä on jatkunut sielläkin eikä Martina oikein mahdu kuvioon.

Siksipä ei ole ihme, että Martina päätyy lapsuudenystävänsä Tessanin kannustamana vanhaan kartanoon iäkkään naisen leipiin. Työ on helppoa ja vapaa-aikaa on paljon. Pitää vain leikkiä mukana ikäihmisen, Florencen, harhoissa.

Kun kyse oli tunneista ja minuuteista, Florence oli naurettavan tarkka ajasta. Vuosista ei ollut niin väliä.

Florence elää edelleen 40-luvulla. Martina ja Tessan eläytyvät aikaan muun muassa pukeutumalla. Nykyaikainen vaatetus voisi järkyttää Florencea. Kartanon ulkopuolella vaatetus lähinnä huvittaa.

Mennyt aika nykyisyyden sisällä on kiehtova teema. Kartanon pysähtyneisyys on tavallaan keidas nuorille, joiden elämät "ulkomaailmassa" ovat täynnä arkisia haasteita ja hankaluuksia. Kartanossa voi mainiosti unohtaa nykyajan ja elellä 40-luvulla.

Kyllä, kartanoon saapuu lisää nuoria eivätkä Martina ja Tessan saa kauan nauttia turvapaikastaan ja jo vakiintuneista rutiineistaan. "Lisähenkilöstön" myötä asiat alkavat luisua raiteiltaan, kun mukaan astuu ahneus ja rahanhimo.

Hämäränmaa on sekoitus komiikkaa ja mustaa huumoria olematta silti mikään vitsi- tai huumorikirja. Koomisuutta on kirjassa juuri sopivasti keventämässä muuten melko synkkää tunnelmaa. Yhdistelmä toimii ja on nautinnollista luettavaa. Mitenkään erityisen jännittävä romaani ei ole, mutta tunnelma on muuten sen verran kiehtova, että se koukuttaa. Loppuratkaisun suhteen olisi toivomisen varaa: siitä annan kirjan ainoan miinuksen.

Pidin Hämäränmaasta enemmän kuin aiemmin lukemastani Laaksosta. Toisaalta näitä romaaneja on vaikea vertailla, koska ne ovat melko erilaisia. Marie Hermansonin tyyli vakuuttaa ja toivon, että häneltä suomennetaan pian lisää. Valikoimaa näyttäisi olevan.

Kiitän Annikaa Hämäränmaasta, täältä voi lukea Annikan mietteen siitä. Myös Ulla on lukenut Hämäränmaan.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta, hyvä idea tuo menneessä elävä kartanonemäntä saarekkeena nykyajassa. Semmoisiahan monet vanhukset ovat vain omassa päässään, ilman kartanoa.
    Tyylikäs kansi ja kauniisti kuvattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä kiehtova kirja eikä järin raaka. Kirjan tunnelma on ihan omaa luokkaansa, pidin kovasti. Voinen siis suositella lähes kaikille. :)

      Poista
  2. Erittäin mielenkiintoinen aihe! Jäi vaivaamaan, miksi kirjan loppu ei ollut sinun mieleen. Oliko se kirjoitettu huonosti vai eikö se sopinut muuhun tekstiin vai oliko se liian ennalta arvattava tai kliseinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En viitsinyt postauksessani avata tuota kirjan loppua (ja siis etenkin omaa ärsytystäni siihen), koska sitä ei voi tehdä spoilaamatta. Voin nyt tässä kommenteissa valottaa asiaa, mutta VAROITUS SPOILAUSVAARA eli lue omalla vastuulla. ;)


      En yleensä pidä kirjojen lopuista, joissa tapetaan tietty tai tiettyjä ihmisiä (toki se riippuu kirjasta ja sen aiheesta ja myäs siitä, kuka kuolee ja miksi jne.). Minusta se on liian helppo ja mielikuvitukseton loppu: kirjailija vain ikään kuin kirjoittaa hänet/heidät ulos romaanista ja asia on sillä pihvi. Nopea ja helppo loppu kirjalle eikä tarvitse puida ns. jälkiseurauksia.

      Poista
  3. Ei mitään, mahtavaa että tykkäsit <3 Ja hauskaa, että vielä enemmän tästä, kuin Laaksosta. Huomasin muuten, että löysit Sysipimeän, jee! Mielipidettäsi siitä jään odottamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli todella positiivinen lukukokemus! Sysipimeän sain juuri luettua ja minusta se oli parempi kuin edeltäjänsä. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.