lauantai 13. kesäkuuta 2015

Hotelli Rupu


Oli taju lentää kankaalle tämän löydöksen edessä. Ovet eivät auenneet minulle, mutta ehkä ne vielä aukeavat. Nimittäin jonakin yönä sorkkaraudan kanssa. No ei vainen, en ole sellainen. Olen tällainen.


Älkää käykö peremmälle, koska meitä ei kiinnosta.


Tuolta minä haluaisin itseni löytää, palana kellarin kalmantuoksua.


Aiemmin on käyty Hotelli Helpotuksessa. Se ei tosin tuonut helpotusta. Lisäsin blogiini Urbex-kategorian ja aion tässä lähipäivinä muutenkin siivota näitä kategorioita. Sitten siivoan itseni reissuun, mutta siitäpä enemmän myöhemmin. Kirjajuttua myös tulossa.

4 kommenttia:

  1. Ihan niinkuin kakkoskuvassa olisi oikeanpuoleinen ikkuna auki? Muitten ikkunoitten heijastuksista päätellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ikkuna auki, lasi on vain puhdas ja varjossa. Testasin kyllä kaikki aukot. ;) Oli kirkas ilma, joten siitä voimakas heijastus tai oikeastaan kuva paloi siltä osin puhki. Kuvasin nämä ohimennessäni pokkarilla. Pitäisi tehdä uusi retki järkkärin kanssa joku päivä. :)

      Poista
  2. Aika pelottavaa, jopa päivänvalossa! Minäpä vierailin 12.6. Helsinki-päivänä Lapinlahden mielisairaalassa, jossa oli avoimien ovien päivät! Oli mielenkiintoista. Uteliasta jengiä oli paikalla tuhottomasti. Yleisö pääsi kiertelemään katutason ja yläkerran huoneissa, oikeuspsykiatrisella puolella, näki Aleksis Kiven entisen huoneen ja ylilääkärin asunnon, johon joku tunkeutuja oli käynyt sottaamassa Belsebub-Lucifer-666.

    Tämmöset extreme-kohteet kiinnostavat aina. Vankilat on toinen juttu, mikä kiinnostaisi. En ole päässyt muualle kuin Långholmenin vankilaan Tukholmassa. Ei tää nyt ehkä hirveesti liity postaukseesi, mutta tulipa vain mieleeni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän noista kivat adrenaliinihimalat saa - se on just parasta mielikuvittelun lisäksi! :) Kaikenlaiset laitokset (vankilat, sairaalat jne.) kiinnostavat minuakin ja mielellään käytöstä poistuttuaan. Varmaan upea kokemus tuo Lapinlahti!

      Minäpä olen yöpynyt Katajannokan vankilassa. Tosin sen jälkeen, kun se muutettiin hotelliksi. Olen käynyt myös Alcatrazissa: se oli tajunnan räjäyttävä kokemus. Pääasiassa tykkään hylätyistä kohteista siksi, että niissä ei ole (toivottavasti, heh) muita ihmisiä. Saa fiilistellä yksin ja tuntea löytämisen riemua. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.