tiistai 27. tammikuuta 2015

Tammikuun kirjaostot

Ajattelin (siis olin, heh heh), että kokeilen tämän vuoden ajan pitää kirjaostospäiväkirjaa. Kunkin kuun lopussa kirjaan - toivottavasti - hankinnat blogiini. Pidätän itselläni oikeuden ryssiä tämänkin projektin.

Tammikuun ostokset kuvasin, joten en jaksa kirjoittaa kirjojen nimiä enää erikseen: ovat kaiketi luettavissa kuvistakin. Jos niistä ei kuitenkaan saa selvää, tulkkaan mielelläni.

Hotel Iris oli pakko ostaa, koska sitä ei ole saatavana kirjastosta. Löysin kirjan charity shopista ja pulitin siitä peräti punnan.


Tämäkin on charity shop -bongaus. Aasialainen kirjallisuus aina kiinnostaa. Selailin ja lueskelin kirjaa sieltä täältä ostopäätöstä tehdessäni. Ja oli pakko ostaa.


Tämä kirja on minulle ennestään nimenä tuttu ja se on roikkunut mentaalisella lukulistallani iäisyyden. Nyt se roikkuu fyysisessä lukupinossani.


I am... aargh. Sarjassamme typerät elämäkertanimet. Mutta sisin on tärkein ja Ozzysta olen kuullut pelkkää hyvää. On kuulemma hauska kirja. Olin suuri Ozzy Osbourne -fani pentuna ja kuuntelen vieläkin hänen musiikkiaan joskus.

Jackie Chan taas, uuh ja aah. Hän oli minuun nuoruuden rakkauteni (heti Hiroyuki Sanadan jälkeen tai ennen): katsoin käsittääkseni kaikki hänen elokuvansa. Hieman pelottaa, että kirjan lukemisen myötä unelmani särkyvät pirstaleiksi ja menetän ruusunpunaiset mielikuvani. Se on muuten eräs syy, miksen välttämättä usein halua tietää kirjailijoista liikaa tai en mitään. Koska joskus se, mitä näkee, ei miellytäkään. Mutta mutta, nämä herrat eivät ole kirjailijoita.


Bonuskuvana 3D-kirjanmerkkini: tanssivat luurangot.


Yläkulmassa vilahtaa toinen 3D-kirjanmerkkini: merihevosten peräpäät.


Made in Hong Kong.








Valo, jonka luulit
minussa nähneesi
olikin elämä, jota
minä luulin

eläväni.


18 kommenttia:

  1. Herkullisia valokuvia, asetelmia kauneimmillaan.

    Runo niin surullinen, halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakensin eilen pitkästä aikaa "studion". Ei ole tullut järsyllä kuvattua miesmuistiin ja halusin väriterapiaa.

      Säkeet ovat vanhat, mutta edelleen paikallaan. Usein. Halaus itsellesi.

      Poista
  2. Ihanat kuvat! Hymyilytti, kun katsoin niitä ;) Jäin vain miettimään, mihin saat kaikki kirjasi mahtumaan. Erittäin tilava kirjahylly? Pinoja lattialla? Muistaakseni olen nähnyt joskus blogissasi kuvan, jossa kirjoja lainehtii myös lattialla... ;)

    Itselläni iskee nopeasti tavarapaljousahdistus. Eteisessä lojuu kirjapino, joka on odottanut divariin (tai paperikeräykseen?) pääsyä jo iät ja ajat. Minusta on aivan ihana päästä kirjaston palautusautomaatin eteen työntämään kirjastokirjoja hihnalle. Ajattelen, että ihanaa, että pääsinpä niistäkin eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useita erittäin tilavia hyllyjä ja tasoja kirjoille: niin ne mahtuvat. :) Vanhassa kämpässä kirjapinoja oli lattiallakin, täällä ei. Nyt on enemmän tasoja ja hyllytilaa (ja neliöitä) kirjoille kuin edellisessä kämpässä. Olen kyllä muuttunut tiukemmaksi kirjaostojen suhteen eli sellaisia helposti saatavia (eli kirjastosta lainattavissa olevia) en enää edes osta. ainakaan paljon, heh :D

      Minäkään en pidä tavarapaljoudesta. Kotimme on yllättävän avara, vaikka noita kirjoja onkin. Noin muuten ei ole krääsää, vaikkei noista kuvista ehkä uskoisi. Mutta jos niitä tarkemmin katsoo, niin siinä on ns. "käyttötavaraa", jotka eivät juuri vie tilaa. Näyttää toki runsaalta rytökasalta pieneen tilaan ahdettuna ja rajattuna kuvausta varten.

      Poista
    2. Olet oikeassa. Hajuvesipullot ovat käyttötavaroita. Mulla on myös noita Dali-minipulloja. On ollut itse asiassa jo pidemmän aikaa. En tiedä, mille ne nykyään tuoksuvat, ehkä alkoholille ;)

      Poista
    3. Minulle tuoksut ovat osa vaatetusta, vähän niin kuin korut. Noita pikkupulloja on kertynyt karmaiseva määrä, koska mies tuo niitä minulle reissuiltansa tuliaiseksi. Nyt olen kieltänyt tuomasta, koska en ehdi muuten niitä käyttää ikinä. Minähän siis laitan päivittäin tuoksun itseeni. Pikkupullojen myötä olen oppinut tuoksumaan hillitymmin (osaan jo käyttää hillitysti myös spray-pullossa olevia parfyymeja). Olin nuorempana melkoinen hajupommi :D Vanhentuneet tuoksut heitän mäkeen samantien.

      Poista
  3. Ogawan kirja kiinnostaa, oli joskus jo lainassakin asti, mutta en jaksanut/ehtinyt/ saanut aikaiseksi lukea.

    Jackie Chan oli kuules mun rakkaus ♥, en ehkä uskaltaisi lukea elämäkertaa, kun kivempi elää omissa entisissä haaveissa. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ogawan lukeminen vaatii omanlaisensa mielentilan, luulen. Minulla on kirjastosta nyt lainassa myös Ogawan The Diving Pool. Se varmaan tulee luettua ennen tuota Iristä.

      Tuleeko tässä nyt kissatappelu Jackie Chanista :D Okei, saat pitää. Ehkä minulle riittää Hiroyuki Sanada. ;) Olen vähän selaillut tuota Chanin elämäkertaa, mutta en ole vielä uskaltanut aloittaa. Pitää tosiaan ensin henkisesti valmistautua unelmien mahdolliseen murskautumiseen. :D

      Poista
    2. Mulla on ollut aina kakkospaikalla Koji Murofushi. Että jos Jackie Chanin elämäkerta tuo jotain törkeyksiä esiin, niin vielä on mullakin Murofushi, jolla muuten myös loistava sukunimi ♥ Aika paha toi Sanada myös.

      Poista
    3. Piti googlettaa eikä tosiaan ole hassumpi tup Murofushikaan. Hyvä, että on kakkosvaihtoehdot, jos unelmat murskautuu. :D

      Poista
  4. Hitsi, minulle tuli nyt sellainen tunne, että mun on pakko saada lukea tuo Ozzy-kirja. Vaikka en tiedä hänen musiikistaan yhtään mitään. Lähden siis kirjaston sivuille katsomaan, olisiko sitä saatavilla (olen tainnut joskus möläyttää täälläkin, että en kirjoja mieluusti osta :-D).

    Ihania kuvia. Tuli jotenkin mieleen balettitanssijan pukuhuone tai jokin muu vastaava. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Ozzy löytyy kirjastosta! Se on suomeksikin käännetty eli varmaan on hyvät mahikset, että löytyy. Onneksi on kirjasto: ymmärrän kyllä, ettei kaikkia kiinnosta kirjoja ostaa omaksi. Itse olen tottunut pienestä asti kirjojen läsnäoloon ja niillä on jokin rauhoittava vaikutus minuun. Mielipuuhaani on istuksia kirjojen keskellä ja tutkia niitä. :D

      Balettitanssijan pukuhuone. Ihana tulkinta, kiitos!

      Poista
  5. Olin ihan että onpas mielenkiintoisia kirjoja! ;)

    Eternity on tuttu tuoksu. Olen käyttänyt sitä joskus. Voiko sielläpäin käyttää tuoksuja? Suomessa ei voi, kun joka paikassa on allergikkoja. Minä parfymoin itseäni vain kotona, eli kun tiedän, että vähään aikaan ei ole minnekään menoa, siis ihan nurinkurista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain olekin! :)

      Eternity on eräs lempituoksuni, jota minulla on aina oltava. Täällä tuoksutaan - jotkut hillitysti, jotkut oikein olan takaa. Miehet tuoksuvat usein jopa voimakkaammin kuin naiset. Sitä allergia- ja herkkyysvinkunaa ei pahemmin tarvitse kuunnella. Siedetään erilaisia hajuja ja erilaisuutta noin muutenkin paremmin kuin Suomessa. Joskus mietin, että osa ihmisistä naamioi valituksensa kaikenlaisiin allergioihin ja "sairauksiin", että saavat valittaa, jos jokin asia ei itseä miellytä. Ei oikein muuten voi ymmärtää tuota lukuista allergikkojen määrää.

      Nyt on tietysti vielä tullut muotiin Suomessakin se eritysherkkyys, johon moni vetoaa. Ei kestetä mitään, kun ollaan eritysherkkiä. Koko käsite on ymmärretty aivan väärin, jos kuvitellaan että se eritysherkkyys on juuri tuollaista. Mutta sitä on kiva käyttää keppihevosena ja vedota siihen asiassa kuin asiassa. Kun tulen Suomeen, pirskotan parfyymit normaaliin tapaan. Se on kuulkaa voi voi. :D

      Poista
    2. HYVÄ SINÄ!

      Täällä on ollut juuri lehdissä juttuja suomalaisten turhasta sairastamisesta. Ihmiset mittailevat verenpaineitaan ja kun saavat lääkitykseen, niin omaksuvat sairaan imagon. Kai se on tämä pimeys joka ahdistaa ja on hyväksyttävämpää, kun on jokin diagnoosi, muu kuin alakulo.

      Poista
    3. Heh, minäkin mittailen (tai mittailin) verenpainetta. Ei tosin olisi tarvetta, mutta mies halusi kys. laitteen joskus ja siitä se sitten lähti. En ole tosin aikoihin mittaillut, koska ei se siitä muuksi muutu: matala on eikä vaadi jatkuvaa kyttäämistä.

      Ihan hyvä, että huolehtii terveydestään, mutta kaiken diagnosoiminen on suoraan sanottuna pimeetä. :D

      Poista
  6. Ozzy on odottanut lukemistaan kirjahyllyssä pienen ikuisuuden (useamman vuoden), jospa saisin sen tänä vuonna luettua. Luin joku vuosi sitten Sharon Osbournen kirjan ja luulen, että Ozzyn kirja ei varmasti jää ainakaan värittömämmäksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sharon Osbournekin taitaa olla melko värikäs ihminen. Seurasin joskus puolisilmällä pätkiä siitä Osbournen perheen reality-tv-sarjasta. Kauheaa sekoilua, joka minua kyllä vähän - tai aika paljonkin - rasitti. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.