tiistai 28. lokakuuta 2014

Syövän maihinnousu

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
Like, 2012
S. 220

Tuskinpa olisin Maihinnousuun tarttunut laisinkaan, ellei eräs ystäväni olisi sitä minulle tarjonnut. Aihepiiri ei oikein innostanut etukäteen, vaikka pääasiassa muistin kirjasta vain sen ympärillä pyörineen kohun - enkä sitäkään kunnolla.

Sain siis lukea kirjan melkoisen puhtaalta pöydältä. Kohua googletin huvikseni kirjan luettuani ja totean siitä vain hohhoijaa ja plääh. Sen enempää en ota siihen kantaa.

Kiitos siis ystävälle jälleen kerran (vilkutus!) siitä, että sai minut rikkomaan omia perusteettomia ennakkoluulojani. Jospa nyt sitten siihen kirjaan.

Julie on ranskalainen nelikymppinen nainen, jonka elämä horjuu ja huojuu kuin Norjassa rapistuva vuori. Avioliitto vetelee viimeisiään miehen rillutellessa uuden naisensa kanssa. Sitten heidän 8-vuotias tyttärensä sairastuu syöpään ja perheen tulisi pitää yhtä. Se ei ole helppoa varmasti kummallekaan, mutta vielä vähemmän Julielle, jonka pitäisi jaksaa kantaa kaksi surua kerrallaan: sekä lapsen sairaus että aviomiehensä petollisuus.

Miehestähän ei tueksi ole. Mies on nimittäin herennyt puhumattomaksi. Ei vaivaudu edes keskustelemaan uudesta suhteestaan, ei käsittelemään avioliiton loppua. Ei mitään, hän vain jättää Julien yksin ajatustensa kanssa. Mokoma sontakasa, tekee mieli sanoa. Syyllistääkin vielä, kun Julie haluaa lopulta eroon koko liitosta voidakseen aloittaa oman elämän.

Syöpää verrataan kirjassa Normandian maihinnousuun, josta matkaoppaana työskentelevä Julie kertoo turisteille. Se toimii, vaikka viittaukset eivät ole suoria. Normandian maihinnousu itsessäänkin on kiinnostava historiallinen tapahtuma, joten siitäkin luki ihan mielellään. Maihinnousukuvaukset rytmittivät hyvin kirjaa vieden ajatukset etäämmälle syövästä, vaikka siellähän se vaanii rivien välissä.

Kirjan ilmapiriiriä tai tunnelmaa en kokenut järin ranskalaisena. Ranskalaisin tuulahdus oli Julien ystävä, Alice. Vaikka Alicella ei ole suurta roolia kirjassa, se on silti hyvin merkityksellinen.

Kaiken kaikkiaan taidokkaasti kirjoitettu ja rakennettu romaani. Pidän Ala-Harjan suorasta ja mutkattomasta tyylistä eikä minua edes häirinnyt tekstin ajoittainen töksähtelevyys. Se sopii kirjan tyyliin, se tekee siitä monivivahteisemman. Minut tämä kirja otti mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta eikä päästänyt rauhaan ennen kuin saatoin sulkea takakannen.

Kirjasta ovat bloganneet mm. Annika, Mari A ja Hanna.

14 kommenttia:

  1. Kiva, että tykkäsit. Itse en tästä järin paljon innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No harmi, mutta makuja on moneksi. :) Blogisi ei osunut haaviini googletellessani arvioita.

      Minulle tämä kirja oli tosiaan melkoisen positiivinen yllättäjä. Aloin hieman naama rusinalla tätä lukea, mutta ihan turhaan rypistelin.

      Poista
  2. Määkin luin yhdessä illassa, tässä oli sitä jotakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jokin tässä vain vei mukanaan. Kuin hyökyaalto olisi napannut ja kuljettanut merelle. Surullinen, mutta toiveikas romaani. :)

      Poista
  3. Minäkin pidin kirjasta. Hyvin kuvasit tätä. Tässä on kaikinpuolin elämän makua. Kirjan nimi saattaa johtaa harhaan (historialliseen sotakirjallisuuteen), mutta kun on lukenut sen, tuntuu nimi kaksinverroin sopivammalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nimessä on voimakas symbolinen lataus! Tässä kirjassa ei ollut mitään turhaa, mutta silti tarpeeksi kaikkea.

      Poista
  4. (Voi että hymyilyttää tuo Tulossa -osiosi... Can´t wait!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Hyvä koira tulee varmaan ensin, koska se pitää palauttaa kirjastoon. Varjojen huonetta pitää hieman sulatella vielä!)

      Poista
  5. Tästä kirjasta pidin todella paljon ja taisin lukea sen kannesta kanteen heti, kun sain sen käsiini. Suosittelen muillekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Maihinnousu tosiaan tempaisi mukaansa melko heti ja minullakin tuli luettua se suorastaan tappotahdilla loppuun. :)

      Poista
  6. En täysin hullaantunut tähän kirjaan mutta se palailee jostain syystä mieleeni säännöllisesti. Ehdottomasti yllätti minutkin positiivisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli jokin hyökyaaltomainen tunnelma: sitä on vaikea selittää. Olin itse todella ennakkoluuloinen, mutta onneksi luin. Mutta niinhän se on, että eri kirjat kolahtavat meihin lukijoihin eri tavalla - ja hyvä niin. :)

      Poista
  7. Tämä kirja kyllä kiinnostaa, minulla vain on sellainen vika että kaikki mihin liittyy joku "kohu" menee yleensä automaattisesti osastoon EVVK. Pitänee siis ylittää omat ennakkoluuloni ja vain lukea tämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin epäilytti tämä kirja eikä "kohu" ollenkaan auttanut asiaa. Mutta nyt kun on aikaa kulunut ja "kohukin" laantunut, niin kannattaa antaa mahdollisuus tälle, suosittelen. Voit yllättyä positiivisesti ja jättää kohut omaan arvoonsa. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.