Hae tästä blogista

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Amatööri- ja ammattibloggaajat

NYT-liite kertoo, kuinka amatööribloggaajat jäivät ilman ohjeita mainontaan liittyen (voi kyynel). Juttu on hieman harhaanjohtavasti muotoiltu ja palaankin siihen tuonnempana.

Sitä ennen jään roikkumaan amatööriyteen, joka sai sisäisen leppäkerttuni itkemään mustia pilkkuja.

Amatööri on bloggaaja, jolle ei makseta bloggaamisesta palkkaa. Ammattibloggaaja on sellainen, joka saa bloginsa pitämisestä palkkaa. Raha siis määrittelee tämän(kin) arvon.

Ns. ammattibloggaaja voi kuitenkin olla amatööri. Jos on pitänyt blogia vaikka viikon, mutta saa siitä palkkaa, niin tuntuu hassulta että kyseessä on AMMATTIbloggaaja, kun on kuitenkin bloggaajia, jotka ovat bloganneet vuosikausia.

Minusta parempi sana olisi palkkabloggaaja. Vähän niin kuin palkkamurhaaja (pahoittelut kenties ontuvasta sanavalinnasta, mutta toiminee esimerkkinä hyvin) - heidänkin joukossaan on sekä ammattilaisia että amatöörejä. Rahan ei pitäisi määrittää henkilön kyvykkyyttä johonkin.

Olen blogannut muistaakseni jo yli seitsemän vuotta, joten mitä tulee bloggaamiseen, en pidä itseäni ihan amatöörinä. Olenkin mielenkiinnolla seurannut erään "ammattibloggaajan" blogissa käytävää keskustelua (toisten) kuvien käyttämisestä blogissa.

Mietin tovin viitsinkö laittaa linkkiä kyseiseen blogiin, mutta koska blogi on julkinen ja sen pitäjä on antanut haastatteluja mm. Nyt-liitteelle, katson että linkitys on ihan aiheellinen, kas tässä siis. Lisäksi aiheesta syntynyt keskustelu on mielenkiintoinen ja sitä käydään tärkeästä asiasta (tekijänoikeudet) pääasiassa hyvässä hengessä.

Olen itse sortunut tietämättömyyttäni samaan bloggaaja-aikani alkukausina. Olen kuvittanut silloin tällöin (hyvin harvoin tosin) blogiani netistä ottamillani (siis pöllimilläni) kuvilla. Olen kyllä maininnut, mistä kuvat ovat peräisin.

Mutta se ei riitä: lupa pitää olla, ellei kyseisellä sivustolla ole mainittu, että kuvia saa levittää/käyttää. Jos ei ole varma, ei kannata käyttää.

Sitten vielä harhaanjohtavaan uutisointiin (lainaus on yllä linkkaamastani NYT.fi:n jutusta):

"Keväällä esitetty luonnos esitti paljon yksityiskohtaisia ohjeita. Ne saivat osan bloggaajista takajaloilleen. Monen mielestä ehdotetut säännöt ovat liian holhoavia. Ohjeissa esimerkiksi ehdotettiin, että blogeissa tulisi mainita, mikäli tuotteet olisi saatu ilmaiseksi."

Tästä saa sellaisen kuvan, ettei haluta kertoa, jos jotain saadaan ilmaiseksi. Siitä ei kuitenkaan ole ainakaan kirjablogeissa koskaan ollut kysymys. Avoimmuutta kannatetaan ja itsekin olen aina merkinnyt, jos kirja on arvostelukappale. Joskus kerron noin muutenkin, miten kirja on minulle päätynyt, koska se toimii muistilappuna itsellenikin.

ASML:n ohjeistuksen ongelmallisuus piili (minun osaltani) siinä, että he olisivat halunneet sanatarkasti määritellä, miten mikäkin asia pitää blogissa ilmoittaa. No sori vaan, ei käy. En aio alkaa blogissani mitään tiettyjä kaavoja noudatella, vaan esitän asiani juuri niin kuin esitän. Osaan tehdä sen selkästi ihan ilman ohjettakin.

Mainonnan tunnistettavuudesta blogeissa kirjoitti mm. Kirjasfäärin Taika. Jutun lopussa on linkki ASML:n ohjeistusluonnos, jossa kädestä pitäen opastetaan, miten asioista pitäisi kertoa.

(Kuvan saippuat eivät liity tapaukseen)

36 kommenttia:

  1. Hyvä ja ajankohtainen postaus. Tuo kuvien tekijänoikeuskysymys ei lakkaa kyllä hämmästyttämästä. Olen kuvitellut sen olevan ihan yleissivistystä, mutta että asia on niin outo ja tuntematon ammattilaisillekin. :/ Ellen itse pääse kuvaamaan, pyrin aina noukkimaan netistä CC-lisenssioituja kuvia, niitäkin olisi tarjolla. Vaikeimpia minulle ovat tapaukset, joissa puhun esim. taiteilijasta, enkä pääse itse näyttelyyn. Kuinka laillisesti/hyvällä omallatunnolla voin lainata taiteilijan x teoksia blogiini, jos hyvä aikomukseni kuitenkin häntä puffata? Asia tietysti ratkeaisi kysymällä lupaa, mutta kun bloggaus on vain harrastus, ei sitä aina oikein jotenkin tohdi häiritä kiireisiä tyyppejä piskuisen harrastebloginsa vuoksi. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hm, minun mielipiteeni on ett¬ä rahasta bloggaaminen ei vielä tee bloggaajasta ammattilaista. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että hän saa bloggaamisesta rahaa. Raha taas ei tosiaan mielestäni ole mikään väline, jolla sellaista (ammatti)arvoa mitataan. Sitä kyllä ihmettele, miten pihalla monet ovat tekijänoikeusasioista. Omia kuvia kyllä suojellaan ja kiljutaan blogien sivupalkeissa, että ethän kopioi kuviani, mutta sitten itse käytetään surutta toisten kuvia.

      Monista näyttelyistä on tarjolla kyseisen laitoksen sivulla pressikuvia, joita saa mahdollisesti käyttää. Minusta ei myöskään ole ollenkaan huono juttu kysyä mailitse suoraan tekijältä lupa. Muita tapoja ei oikein olekaan, ellei sitten käytä luvatta. Minun silmissäni se (luvaton käyttö) ei ole vaihtoehto. Eli rohkeasti kysymään - olkoon se oma blogi kuinka piskuinen harrastusblogi tahansa. :)

      Poista
    2. Ymmärsin kyllä jotenkin tuon pointtisi palkatun vs. ammattilaisen suhteen. Niin, ammattitaito ei tietysti siunaannu saman tien palkan mukana. Mutta jos jotain tekee työkseen eli palkkaa vastaan, niin kyllä minusta olettaisi, että tietää perusasiat siitä hommasta. Ja perusasioihinhan tämä tekijänoikeuskysymys kuuluu. Sitä paitsi, tuo linkkaamasi bloggaaja on hänkin kai käsittääkseni blogannut jo useita vuosia? Vaikka ei kai se pitkä bloggausaikakaan sinällään automaattisesti ns. ammattitaitoa tuo, ellei itse halua oppia ja kehittyä. Ja mikä sitten oikeastaan on sitä bloggaajan ammattitaitoa, jonka hallitessaan olisi ammattimainen? Joidenkin mielestä blogin menestyksen mittari ovat esimerkiksi suuret lukijajoukot. Joku muu taas lähinnä haluaa toteuttaa itseään - sellaista on sitten jo melko mahdotonta mitata.

      Mulla usein tuo kuvakysymys kääntyy niin, että ellen löydä riittävän helposti käytettävissä olevia kuvia, usein jätän koko aiheen väliin. Aiheista kun tuntuu olevan runsaudenpulaa muutenkin. Niin saamaton olen lupia kyselemään. ;) Näin ei kyllä ole tapahtunut kuin ehkä kerran, mutta juuri sattumalta pyörittelin yhtä tämäntyyppistä aihetta, niin tulipa mieleen. Saa nähdä miten käykään. ;D

      Poista
    3. Totta, minustakin voisi olettaa että jos saa palkkaa työstään, voisi kuvitella sitä ammattitaitoa edes perustasolla löytyvän. Siksi kyseenalaistin (blogien) kohdalla koko "ammattibloggaajatermin", koska minusta raha ei käy mittariksi. Sehän tarkoittaisi automaagisesti sitä, että valtaosa bloggaajista on jotain amatöörejä.

      Tekstissäni oleva maininta viikon ajan bloganneesta oli esimerkki, jolla yritin ajatustani tästä ns. ammattibloggaaja-asiasta tarkentaa. Esimerkkini mukaan viikon blogannut olisi ammattibloggaaja, mutta esim. seitsemän vuotta blogannut vain joku amatööri (koska ei saa rahaa rahaa rahaa).

      Linkittämäni blogi on tosiaan pyörinyt jo vuosia ja se määritellään "ammattibloggaajiin". Minusta ammattitaitoista bloggaamista ei ole se (vaikka tienaisi sillä miljoonan vuodessa), että rikotaan lakia eikä olla selvillä (tai ei piitata) esim. niistä tekijänoikeuksista. Minusta se on pikemminkin amatöörimaista.

      Luulen, että puhumme samasta asiasta, mutta eri sanoin. En aio itse alkaa käyttää termiä ammattibloggaaja kenenkään kohdalla (olen vastarannankiiski, heh). Bloggaaminen voi olla työtä, josta saa palkkaa (esim. iltapulussahan näitä on lukuisia ja monissa niissä blogeissa on kyllä ammattitaito kaukana monenkin asian suhteen, eikä vähiten kirjoittamisen).

      Jos ei siis palkkaa saakaan, niin en näe että kyseessä olisi silti amatööribloggaaja. Täytyy myös muistaa, että menestyä voi, vaikkei olisi ammattitaitoinen eikä ammattitaito aina automaagisesti tarkoita menestystä. Se on paljon mutkikkaampi asia. Laadun lähtökohta on kuitenkin pitkälti bloggaaja itse. :-)

      Kuvalupien pyytely voi olla aikaa vievää, mutta siinä sitä ammattitaitoa punnitaan: otetaan selvää ja käytetään vain materiaalia, johon on lupa. Kaikenlaiset pöllimiset jätetään suosiolla väliin, vaikka se tarkoittaisi sitten koko jutun kirjoittamatta jättämistä. :D

      Poista
    4. Ihan selvien taideteosten kohdalla (kuten kirjan kansissakin) vetoaisin sitaattioikeuteen. Jos siis esim. kirjoittaa jutun taidenäyttelystä ja siihen lisää näyttelyssä olleen taulun kuvan.

      Poista
    5. Kirjan kannet kirja-arviossa menevät Tekijänoikeuslain 2 § 25 mukaan, sitaattioikeus on sitten asia (tai pykälä, Tekijänoikeuslaki 2 § 22) erikseen, jonka mukaan voi toimia esim. uutista tai tiedotetta kuvittaessa. Toki nämä ovat kirjabloggaajalle käytännössä sama asia: kustantamot eivät nosta kannetta, vaikka vain ihquttaisi jotain kirjaa, eikä tällä ihqutuksella olisi mitään erityistä yhteiskunnallista merkitystä... :-D

      Poista
    6. Hmm, jos sitä sitaattioikeutta voitaisiin soveltaa tilanteeseen, jossa kuvitetaan uutista, niin mikä käytännön ero sillä on sitten siihen, että minä kirjoitan (palkattomaan) blogiini aiheesta tiedotetyyppisesti? Jos nyt otetaan esimerkiksi vaikka se taidenäyttely Pariisissa?

      Ja onpa siinä tietty vielä sekin, että minua taitaa tässä tapauskessa koskea Ranskan eikä Suomen lainsäädäntö. Tosin se taitaa olla tässä suhteessa aika samanlainen, mutta esim. valokuvan tekijänoikeuksien suhteen ei. (Siis millaisia itse ottamiani kuvia voin julkaista, voiko niissä olla tunnistettavia ihmisiä ja millä ehdoin).

      Poista
    7. Useimmat kustantamothan tarjoavat kirjojen kansikuvia mediakäyttöön. Luonnollisesti jutun tulee liittyä kirjaan. Minusta näitä kirjojen kansikuvia ja -kuvauksia valottaa hyvin Taikan taannoin tekemä juttu, kannattaa lukaista! Minähän haluan itse kuvata lukemani kirjat, mutta toki alkuperäistä teosta kunnioittaen.

      http://kirjakko.wordpress.com/2012/05/11/tekijanoikeus-kansikuvien-julkaisu-kirja-arvosteluissa/

      Riina, riippuu kai mistä hankit kuvat. Vaikka kirjoittaisit taidenäyttelystä, ei se silti oikeuta käyttämään mitä tahansa netissä olevia kuvia, vaikka olisivatkin kys. näyttelystä.

      Yleensä taidehalleissa ja -näyttelyissä mainitaan saako siellä kuvata ja jos kyllä, miten niitä kuvia saa käyttää. Täällä esim. kaikissa paikoissa ei saa edes kuvata, joissakin paikoissa saa mutta kuvia saa käyttää vain yksityiskäyttöön. Niitä ei siis saa myydä tmv. Kun menee johonkin, kannattaa selvittää kuvaluvat ja -säännöt etukäteen. Kysymällä usein selviää.

      Täällä saa julkisilla paikoilla kuvata myös ihmisiä. Lehdissä ja mainoksissa käytettäviä kuvia koskee hieman eri säännöt henkilöiden tunnistettavuuden suhteen. Kannattaa tutustua oman maan lainsäädäntöön siltä osin. Googlettamalla varmasti löytyy infoa.

      Poista
    8. Juu, ajatuksena ei tietenkään ollut, että kopsaisin jonkun muun näyttelyssä ottaman valokuvan mistä sattuu, vaan esimerkkiteoksen näyttelyssä esillä olevien joukosta. Kun itse näyttelyissä vierailen, kuvaan ja käytän kuvia sen mukaan, mitä näyttelykohtaisesti asiasta määrätään. Tietty. ;)

      Googlella juu varmasti löytyy kaikenlaista, mutta kunhan pohdiskelin ääneen (tai kirjallisesti? ;)), kun asiasta tässä keskustelua kerran käytiin.

      Poista
    9. Okei, ymmärsin väärin mutta no harm done. :) Ihan hyvähän näistä on tosiaan keskustella ja pohtia. :)

      Poista
  2. Palkkabloggaaja, tsihihihihi.

    Tässä kuva-asiassa on sellainen perustavanlaatuinen kaksinaamaisuus. Muiden kuvien käyttämistä luvatta perustellaan sillä, että koska on kiire, ei ehdi ottaa. Ja oman tekstin arvokkuutta sillä, että sen tekeminen otti niin paljon aikaa. Kuitenkin, jos ajassa mitataan, niin kyllähän se kuva on voinut vaatia/vaatia paljonkin aikaa. Siksihän kiireinen bloggaaja ei nimenomaan ota sitä kuvaa, koska siihen menisi paljon aikaa. Eli liittämällä toisen teos varkain osaksi omaa teosta saadaan se oma teos julki halvemmalla ja nopeammin.

    Tosin tämä "kiire" ei mikään uusi tekosyy ole. Yliopistollakin plagiaateista kiinni jääneiden syinä ovat useimmiten a) emmä tienny tai b) kiire.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten olisi maksullinen bloggaaja? ;D

      Hyvä huomio tuo ajankäyttöön liittyvä perustelu. Itse en edes tajunnut asiaa ajatella tuolta kannalta, mutta nyt tajusin. Eli hyvä pointti todellakin. Ja aikaahan siinä(kin) on säästetty, kun ei kysellä lupia, vaan lätkitään kuvat sieltä, mistä sopivia löytyy laillisuudesta (tai laittomuudesta) piittaamatta.

      Tällaiseen ilmiöön olen törmännyt itse myös joissakin taideblogeissa. Jotkut röyhkeästi etsivät kuvia netistä tyyliin Googlen kuvahaulla ja tallettelevat sieltä kuvia ihan surutta omaan käyttöönsä miettimättä niiden alkuperää. Sitten nuo kuvat esitellään omina muokkausten jälkeen! Hävytöntä. Siinä on rikottu jo aika monta lakia. Osa sitten vielä myy näitä kuvia.

      Poista
  3. Kopiointi on typerää eikä ainakaan ammattimaista. Oli syynä sitten mikä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, siksi on hyvä että tästä aiheesta keskustellaan. Liian usein törmää asenteeseen, että kun noi muutkin ja mähän teen vaan hyvää kun mainostan sen ja sen kuvia jne. Jestas.

      Poista
  4. Tämä oli kyllä todella mielenkiintoinen teksti! Ja palkkamurhaaja nauratti, sekä saippuoiden liittymättömyys tapaukseen. (Ne kyllä näyttävät tosi syyllisiltä. =D) Kävin vähän lukemassa noita mainitsemasi blogin kommentteja, aika kiivasta keskustelua, mutta toisaalta tervetullutta. Itseäni ihmetyttää, miten ihminen, joka pitää itseään "ammattibloggaajana", on voinut lainailla kuvia tuosta noin vaan kaiken aikaa. Minä, joka olen vain surkea amatööri, tajusin melko pian amatööriurani aloitettuani, ettei tiettyjä kuvia saa käyttää, ja ne olenkin poistanut blogistani. Tosin viimeisimmässä omassa postauksessani mietin, että saako Youtube-videota linkittää omaan blogiin, mutta kun löysin ihan sellaisen nappulan sitä hommaa varten, niin päätin uskaltaa ottaa riskin... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kukaan ei nyt ajattele, että rinnastan palkkamurhaajat "ammattibloggaajiin" :DD Minullahan ei ole mitään palkkabloggaamista vastaan - sehän on vain hieno asia, että voi tienata pitämällä blogia. Se on varmasti myös mieluinen työ, jos sattuu tykkäämään blogin pitämisestä. Mutta nuo jaot amatööreihin ja ammattilaisiin ovat ihan höpöä, jos niitä mitataan vain rahalla. En suostu!

      Itsekin olen lainannut (eli pöllinyt) amatööriaikoinani kuvia netistä (enkä ole ylpeä siitä). Sittemmin viisastuin ja olen oppinut paljon monenlaista ihan blogien myötä sekä sitten sen oikean elämän (joo, on mulla sellainenkin olevinaan) ja opintojen kautta (joissa tekijänoikeuksiakin sivuttiin).

      Youtube on vähän ongelmallinen. Itsekin sieltä videoita levittelen, tekijänoikeudellisista syistä kaikki videot eivät näy kaikkialla. Systeemi on hieman sekava. Jossain oli hyvä juttu aiheesta, mutten enää muista missä.

      Poista
  5. Kritiikki on aina paikallaan, sillä asioilla on useampi näkökulma ;)

    VastaaPoista
  6. Suurin osa kuvistani on omiani,mutta joskus harvoin olen laittanut muiden kuvia,mutta lähteet aina linkaten.Siis sekään ei riitä.....Hieman sekava tuo juttu onkin.Muistan kuinka paljon kohua nuo sääntöjuttu aiheutti silloin keväällä,mutta eettisestihän on oikein ,että tuotteen saaja mainitsee sen postauksessaan niin että se näkyy selvästi.Olen kerran vain saanut ilmaiseksi tuotteen;keittokirjan ,joka lähetettiin aina tänne Israeliin saakka ja linkitin sekä tekijän että kustantamon.Olin muuten joku aika sitten ihan ällistynyt,kun luin että Suomessa on ihmisiä,jotka saavat palkkaa bloggaamisestaan:Tiedänhän minä että lehtien nettisivuilla olevat blogit saavat jokaisesta postauksestaan jonkun summan,mutta että ihan palkkaa ,jestas! Mikäköhän mä olen yli 5 vuoden jälkeen,amatööri vai ammattilainen;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkkä maininta ja linkitys eivät tosiaan riitä: pitää olla myös lupa. Minäkin seurasin tuota sääntö/ohjekeskustelua mielenkiinnolla, vaikka suoraan sanottuna omalla kohdallani ei ole toistaiseksi ollut mitään epäselvyyttä, miten toimia.

      Minusta on hieno asia, että jotkut ovat voineet tehdä bloggaamisesta ihan työn itselleen. Näen siis palkkabloggaamisen ihan myönteisenä asiana. Harmi vain, että kun näitä bloggaajia haalitaan, ei ammattitaito todellakaan tunnu olevan mikään kriteeri (enkä nyt viittaa tuohon linkkaamaani blogiin), vaan joskus riittää että on on edes julkkis - tai "julkkis". Postaukset ovatkin sitten tyyliä "hitsi ku oli ihku päivä, oltiin biitsillo ja sit köytii syömäs jossai en ny muosta sen mestan nimmee!!! Sydänmii teille ihanat, pus pus <3 <3 <3 <3" (huom: kirjoitusvirheet!)

      Viiden vuoden jälkeen olet, jos minulta kysytään, kokenut bloggaaja, jolla on laadukkaita ja mielenkiintoisia juttuja. Ja koska ollaan tavattukin, olen myös saanut kokea että olet ihan oikeastikin fiksu ja ihana ihminen :))

      Poista
  7. Amatöörimurhaaja! :D

    Hyvät pointit tekstissäsi ja varmasti riittävän selkeästi esitetty asia. (Itse olen kuvien suhteen laiska: kirjojen kansikuvat haen kustantamoiden sivuilta tai kuvaan itse jos sellaista ei löydy.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin tyylillään kuvien kanssa, kunhan mielellään ei pölli niitä mistään ;D Minäkin käytän joskus kustantamojen kansikuvia, jos en jostain syystä ehdi kirjaa kuvaamaan. Yleensä syynä ei kylläkään ole ehtiminen, vaan laiskuus. Mutta koska tykkään kuvata, niin yleensä kuvaan kannet itse. Se on hauskaa. :)

      Poista
  8. Hieno bloggaus :)

    Luulisin, että yleiset ohjeet bloggauksesta voisivat olla hyvä nimeenomaan aloitteleville bloggareille, jotta he ymmärtäisivät, että vaikka on sananvapaus, voi sanominen rikkoa joitain soveliaisuuden rajoja tai loukata jonkin kunniaa. Sama pätee miten tuotteita esitellään.

    Pitää muistaa, että sananvapaus on perustuslaissa määritetty oikeus, mutta myös yksityisyys on, eli vain omia henkilötietoja kannattaa blogissaan "esitellä".

    Mitä tulee mainontaan, olen itse tehnyt linjan, että en ota enää mitään ilmaista, olen ottanut 2 kertaa kirjan ilmaiseksi (jotka olen kahjoittanut eteenpäin), ja olen tämän raportoinut, bloggauksia on yli 400 runonurkka mukaan lukien 500.

    Tässä piilomainonnassa ja avoimessa mainonnassa minua on ärsyttänyt tämä holhoava ote. Kun katson hienoa blogiasi, en näe mainoksia. Kirjablogeissa, joita luen yli 90 % ei sisällä avoimia mainoksia, arviointikappaletta en koe ongelmaksi, jos bloggaus on huolella tehty..

    Jos bloggaan uutuuksista, ostan sen, tai lainaan kirjastosta, eli ihmettelen missä ongelma joka koskee kirjablogeja. Oikeasti on alkanut ihmetyttää, että onko kirjablogin pitämisessä jotain ongelmaa, minusta kirjabloggarit ovat fiksua porukkaa kaikki, eikä ongelmia ole näkynyt.

    (Sori vähän innostuin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tosiaan, ajattelin itsekkäästi lähinnä itseäni tätä postausta kirjoittaessani. Monelle aloittelevalle (ja muillekin - tilausta selkeästi on) ohjeista voisi olla apua etenkin nyt blogimainonnan alati lisääntyessä.
      Omalla kohdallani tilanne on helppo, koska ainoa "krääsä", jota saan, ovat arvostelukappaleet. Niiden kohdalla ei kylläkään ole kyse mainonnasta, mutta koska tuotteet on ilmaiseksi saatu, katson aiheelliseksi niistä mainita. Lukijakin voi sitten spekuloida vaikuttaako ilmaisuus kirjoittamiini arvioihin (voin kertoa, ettei vaikuta) ;)

      Noissa ohjeissa minuakin häiritsi nimenomaan se holhoaminen: se aliarvioi bloggaajan (ja lukijankin) omaa aivotoimintaa. Lisäksi se oli epätoivoinen yritys tasapäistää blogit ja vaikuttaa niiden sisällön muotoiluun.

      Kiitos muuten kauniista sanoista koskien blogiani :)) Minulla ei tosiaan ole blogissani mainoksia eikä niitä ole tulossa.

      Joskus tuntuu, että kaikissa (ovatpa ne sitten muoti-, ruoka- tai kirjablogeja) blogeissa nähdään jotain ongelmia. Milloin se on piilomainonta, milloin toisten leivän viemistä pöydästä jne.

      (Saa innostua!)

      Poista
  9. Voi voi, minä tyhmä olen myös kuvitellut, että riittää jos linkkaa kuvan lähteen. Taidan olla varsinainen amatööri. :-D Mutta on kyllä vähän vaikeaa ottaa itse esim. jotain 70-luvun valokuvia? :-)

    Olen tosin aina yrittänyt ottaa kuvat joltakin "yleiseltä" sivulta, esim. sanomalehden, uutistoimiston tms. sivulta; en koskaan vaikkapa jonkun toisen blogista. En itsekään tykkäisi siitä, jos joku "lainaisi" multa kuvia, vaikka lähteen mainitsisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, lue kirjablogien tekijänoikeusvinkit: https://www.facebook.com/notes/kotimaiset-kirjablogit/vinkkej%C3%A4-kirjabloggaajille-mm-tekij%C3%A4noikeuksista/431545200272318

      Ja lehdet maksavat valokuvaajille rahaa ja omistavat kuvat. Eivät he niitä ole muiden ilmaiskäyttöön tarkoittaneet.

      Poista
    2. Satu, ei tosiaan riitä pelkkä linkkaus. Lupa pitää olla (ellei kuva ole sellainen, että sitä saa käyttää/levittää). Mutta oppia ikä kaikki! Minusta karseaa on se, että tietää tekevänsä väärin ja tekee silti vetoamalla siihen, että niin muutkin tekee.

      Minähän olen atanut luvan käyttää kuviani blogeissa: "Voit käyttää kuviani kuvituksena (ei-kaupallisessa) blogissasi, jos ilmoitat siitä minulle ja linkität takaisin blogiini."

      Tämä aihe on minulle sikäli lähellä sydäntä, että olen itsekin tehnyt (nyt tosin taukoilen) kuvia myyntiin: ei tosiaan ole kiva, jos niitä vain otetaan käyttöön ja puuhastellaan omia juttuja niiden kanssa.

      Salla, kiitos kun laitoit tuon linkin.

      Poista
  10. Innostuin lisää ja katsoin tietosuojavaltuutetun toimiston www- sivuja ja siellä on julkaisu ” BLOGI, MIKÄ SE ON?” osoitteessa

    http://www.tietosuoja.fi/uploads/r664zoaj.pdf
    siihen voi jokainen tutustua.

    Valokuvissa minulla on seuraava linja. En käytä muiden valokuvia, otan oman, tai skannaan kirjan kannen, jos on ongelmia, otan pois. En ota henkilöistä kuvia, enkä julkaise kenenkään henkilötietoja en kuvissa enkä muuten. Poikkeuksena kaksi messukuvaa, jossa on viralliset esiintyjät.

    Valokuvassa, jos se on henkilöstä, on mahdollisesti myös henkilötietoja, blogin pitäjä on vastuussa niistä. Lukee selkeästi ylläolevassa oppaassa. Valokuvassa voi olla henkilötietoja, tämä täytyy etsiä muualta, ei minusta lue oppaassa.

    Arkaluonteisina tietoina lainsäädännössä pidetään esim. henkilön harrastuksia, joten lupa pitäisi saada kuvattavalta henkilöltä, jos tämän tällää omaan blogiin ja henkilö ja harrastus on tunnistettavissa, jos oman kuvansa on julkaissut omassa blogissaan, on itse paljastanut sekä kuvansa ja harrastuksensa, eli tällöin kuvan julkaiseminen blogiystävän blogissa on minusta OK. Lupa kuvan julkaisuun on kannattaavaa kysyä.

    Tämä luvan pyytäminen ei minusta koske esim. messuesiintyjiä, jos se on ollut virallinen ohjelmanumero ja he ovat töissä messuilla, eivät siis harrasta messuja vaan ovat virallisesti töissä. Julkisella paikalla saa kuvata, mutta kuvien julkaisussa on pelisäännöt.

    Luonnollisesti blogissa ei saa julkaista luvatonta materiaalia, eikä perättömiä väitteitä. Olen joutunut poistamaan muutaman kommentin mahdollisten perättömien tietojen takia.

    Tämä meni kauas aiheesta, mutta yksityisyys ja toisen materiaalin käyttäminen on minusta isompi asia kuin mainonta, joka sekin toki on tärkeä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, ihan hyvä on innostua - tämä on tärkeä aihe!

      Julkisilla paikoillahan saa kuvata ja tavis voi niitä kuvia melko huoletta käyttää blogissaan. Sen sijaan lehti- ja mainoskuvia säätelee sitten toisenlaiset lait.

      Tekstisi on täyttä asiaa, eipä minulla ole siihen mitään lisäämistä. Kiitos, kun kommentoit!

      Poista
  11. Kyllä mä haluan olla vain ja ainoastaan amatööri. Olisi rasittavaa olla mainostykki, sillä tavaraahan sieltä vain tulisi. Purkkia ja purnukkaa, joilla ei loppupeleissä tee mitään.
    Tekijänoikeuksista pitää tietenkin puhua aina. Holtittomuus on hyvä kitkeä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän mainostaminen ja krääsän (tai edes palkan) saaminen kenestäkään ammattilaista tee. Se oli minun juttuni pointtikin alusta alkaen. :) Eri mieltä saa toki olla. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.