Hae tästä blogista

torstai 29. elokuuta 2013

Kun painajaiset heräävät eloon

Tuomas Saloranta: Juuri sellainen yö
Kuoriaiskirjat 2013
S. 72
Pyytämäni arvostelukappale


Juuri sellaisen yön suhteen minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Kiinnostuin kirjasta luettuani Aamunkajon arvion siitä.

Ihan tuntematon ei Tuomas Saloranta minulle ennestään ole, sillä olen mm. lukenut hänen novellejaan joskus. Siitä on tosin aikaa, joten en niistä pahemmin mitään muista.

Juuri sellainen yö kertoo kolmen, keskenään hyvin erilaisen, lapsuudenystävän kohtaamisesta. Elämä on kuljetellut kutakin omiin suuntiinsa, ja yhteydenpitokin on väljähtänyt vuosien saatossa.

"Milloin he kaikki kolme edes olivat edellisen kerran tavanneet yhtä aikaa? Ylioppilasjuhlissa sen täytyi olla, mutta se päivä oli ollut yhtä kaaosta, ja kaiken jännityksen, onnittelujen ja pakollisten seremonioiden keskellä Markus taisi myös vältellä ystäviään."

Kirjassa tarkastellaan tapahtumia Markus Rantalan näkökulmasta, ja kerronta vaihtelee nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Luonto - tai pikemminkin eräs tietty metsä - nousee tärkeään rooliin.

"Vain luonnosta vieraantuneille kaupunkilaisille metsä oli pelottava paikka. Markus tiesi, että metsässä oli puita ja risuja ja sammalta, jäniksiä ja oravia ja lintuja ja ehkä joku kettu, ja pimeässä metsässä suurin vaara oli kompastua ja taittaa nilkkansa..."

Niinhän sitä luulisi, mutta kun se metsä ei olekaan mikä tahansa metsä. Enempää en aio kertoa, koska spoilaaminen ei kuulu tapoihini. Sitä paitsi tässäpä vaihteeksi kirja, joka onnistui oikeasti yllättämään. Jännite (ja jännitys) säilyy kirjan loppuun asti, sillä tiedonmurusia tihkuu sopivalla tempolla.

Täytyy ihan onnitella Salorantaa siitä, ettei hän sorru sellaiseen klassiseen pidetään lukija jännityksessä ja epätietoisuudessa koko kirjan ajan, ja sitten aivan lopussa rysäytetään ulos koko potti rautalangsta vääntäen.

Ehei, Salorannan ei tarvitse selitellä, sillä hän pitää narut koko ajan käsissään ja luottaa lukijan omaan älyyn. Juuri sellaisessa yössä pääsee siis itsekin spekuloimaan - ja silti yllättymään. Minulle eräs tärkeä "viihtyvyystekijä" kirjassa onkin se, että minua pidetään pimennossa, muttei pimitetä liikaa.

Vaikka teema ja ympäristö sinällään ovat synkkiä, ei kirjasta silti puutu huumoria ja hullunkurista tilannekomiikkaa, jotka keventävät sopivasti muuten raskasta tunnelmaa. Kaverusten letkautukset toisilleen saivat minut hörähtelemään ääneen. Salorannan kieli on muutenkin eloisaa ja kokonaisuutena pidän hänen tyylistään kirjoittaa.

"Et kyllä polta autossa", Markus sanoi. Kivijärvi katsoi häntä pöyristyneenä.
"Jumalauta, ties mikä yritti äsken tappaa meidät, ja sä vaan jaksat nillittää..."


Mistäs minä nyt sitten nillittäisin? Eipä tule mieleeni oikeastaan mitään. Jos ihan väkisin pitäisi jostain valittaa, niin olisin voinut lukea enemmänkin. Toisaalta turhan moni romaani pilataan venyttämällä se monisataasivuiseksi vain siksi, että siinä olisi sivuja.

Haluan huomioida myös kirjan kannen, jonka on tehnyt Antti Vanhatalo. Hän on selkeästi lukenut Salorannan kirjan, rohkenen olettaa. Kansi on "sarjakuvamainen", ehkä hitusen naiivi (minä kyllä pidän pidän tuosta kannesta eli naiivi ei edusta tässä yhteydessä mitään negatiivista), mutta kun olet lukenut kirjan, ymmärrät sen (kansikuvan) symboliikan täysin (ja jos et ymmärrä, et kyllä ymmärtänyt kirjaakaan).

Myös kirjavinkeissä on kirjasta kirjoitettu.

Aion ehdottomasti lukea Salorantaa jatkossakin. Salorannan teoksiin voi tutustua mm. Kuoriaiskirjojen sivulla. Joitakin Salorannan novelleja pääsee lukemaan Ursin (Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio) sivuillta.

19 kommenttia:

  1. Hei, muakin alkoi kiinnostaa tämä ja kansihan on tosi symppis! Voisin kyllä nillittää (lukematta) yhdestä asiasta: tuo kirjan nimi on hiukan kökkö mielestäni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en minäkään kirjan nimestä innostunut, mutta periaatteessa sen ymmärtää, kun on lukenut kirjan. Se on nimittäin juuri sellainen yö, kun painajaiset heräävät eloon!

      Suosittelen tätä kyllä lämmöllä, itse koukutuin alusta alkaen :)

      Poista
  2. Haa, tämä vaikuttaa kiinnostavalta! Pitää ehdottomasti lukea jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan! Salorannan tyyli on hauskan letkeä ja napakka, tuskin tulee tylsää :)

      Poista
  3. Jos tästä piti, voin suositella myös Salorannan toista kirjaa Diplomaattinen selkkaus. Aihepiiri on aivan eri, Selkkauksen sivuilla valmistaudutaan avaruussotaan. Sujuva kieli ja varma ote kirjoittamiseen on kuitenkin samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset suosituksesta! Olen Diplomaattisesta selkkauksesta kuullutkin ennestään, ja se on lukulistallani. Sen aihepiiri ei ole ihan ominta minulle, mutta olen avoin kokeilemaan ja mahdollisesti laajentamaan reviiriäni. :)

      Poista
  4. Kiitos arvostelusta! Nimi juontaa juurensa siitä, että perustarina on alkujaan aika vanha, ja nuorempana minulla oli tapana nimetä tarinat jonkun miten kuten aiheeseen liittyvän suomirokkibiisin tai -sitaatin mukaan. Jälkeenpäin kun asiaa miettii, olisi tietysti tälle uudemmalle versiolle voinut nimeksi laittaa jotain muutakin - mutta kun samaa tarinaa on tuolla nimellä pyöritellyt jo toistakymmentä vuotta, ei sitä oikein osaa muun nimisenä ajatella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taustoituksesta! Kirjan jälkisanoissa olikin mielenkiintoista tietoa tarinan synnystä, mutta itse nimeä ei siinä avattu. :)

      Minua kyllä kiinnostaisi lukea tästä toisenlaisiakin versioita vuosien saatossa, kenties 5-7 vuoden välein aina niihin rollaattoreihin ja nitropurkkeihin asti :D

      Poista
  5. Mukavaa huomata, että sinäkin olisit toivonut tarinan olevan pidempi :). Ehkäpä Tuomas innostuu joskus kirjoittamaan jotain pidempää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, enemmänkin olisin voinut lukea. Olen aika lailla ihastunut Salorannan tyyliin, joten toivottavasti hänestä kuullaan vielä paljon!

      Poista
  6. Salorannan kirja kiinnostaa erittäin paljon! Kannen perusteella en kirjaa todennäköisesti poimisi tarkempaan silmäilyyn, mutta onneksi on kirjablogit (bongasin kirjan alunperin Kirjavinkeistä)! Tiedän nyt pitää silmäni auki tämän varalta kirjastossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä bongasin kommenttisi Kirjavinkeistä ;) Kansi voi tosiaan herättää epäilyksiä, mutta minusta se on nappivalinta tälle kirjalle. Ja itse tykästyin siihenkin. :)

      Eikös muuten kirjastoon voi käyttäjätkin pyytää, että ottavat valikoimiin tiettyjä kirjoja? Jos tarpeeksi monta pyyntöä tulee, saattaa onnistua.

      Poista
    2. Tästä tosiaan voisi tehdä hankintapyynnön kirjastoon mikäli sitä ei sinne ole vielä hankittu. Kerran olen tehnyt hankintapyynnön Maaria Päivisen kirjasta, se hankittiin ja lähetettiin vielä viesti perään, että kirja on saapunut :) Näin siis ainakin meillä pienessä pitäjässä :)

      Poista
    3. Juu, minä opin erään ystävän kautta, että noin voi tosiaan tehdä eli kirjaston käyttäjätkin voivat ainakin yrittää osallistua lähikirjastonsa hankintoihin :)

      Poista
    4. Oppia ikä kaikki :) Tein juuri hankintapyynnön, saa nähdä tuottaako tulosta...

      Poista
  7. Elegia, olet varmaan jonkun niistä varhaisemmista versioista Deathwritersilla nähnytkin. Kai niistä voisi joskus tehdä kokoomateoksen, jossa olisi noita vanhoja versioita ja sitten joku rollaattorijuttu bonuksena. :D

    Pitempiäkin teoksia varmaan jossain vaiheessa tulee. Jostain syystä vaan monet tarinani tahtovat asettua tuohon pienoisromaanimittaan, eikä niitä oikein viitsi ehdoin tahdoin vanuttaa. Pohjanmaalle sijoittuvaa laajempaa kauhutarinaa olen kyllä vuosikaudet kehitellyt, ehkä siitä sitten tulisi ihan romaanimittainen. Toivossa on hyvä elää!

    Kuoriaiskirjoja pitäisi tulla jossain vaiheessa kirjastoihin, vaikka tietysti on vähän kyseenalaista että paljonko tällaisia pienkustanteita valikoimiin otetaan. Mutta tässä syksyn mittaan koitan tuputtaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, varmaankin juuri siellä! Tosin nuo ajat tuntuvat jo melko kaukaisilta ja suurin osa yksittäisistä kirjoituksista on unohtunut. Erilaiset versiot nitroineen ja rollaattoreineen tulivat mieleeni juuri kirjan loppusanoista. Kerrankin muuten mielenkiintoiset sellaiset. En aina jaksa lukea tekijän huomautuksia, mutta nyt luin. :)

      Jäämme siis kuulolle ja odottelemaan lisää tuotantoa sinulta!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.