Hae tästä blogista

perjantai 16. elokuuta 2013

Kun elämäsi on ennalta eletty

Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää
Otava 2013
S. 254
Arvostelukappale

Ruuhessa, joka rantautuu vieraalle maalle, makaa nuori poika, Kirai. Ruuhen - ja pojan - löytävät sattumalta sisatukset Rei ja Asisi. Eikä mikään ole enää ennallaan sen jälkeen.

Kirai tuo muassaan toisenlaisen todellisuuden, toisenlaisen tavan elää. Sellaisen, josta Rei ja Asisi eivät ole osanneet edes haaveilla. Ei, sisarusten maailmassa kaikki on ennalta päätettyä ja omaan tulevaisuuteensa voi vaikuttaa hyvin vähän.

Aarnio maalaa dystopisen (kauhu)kuvan jostakin kaukaisesta tulevaisuudesta. Ajasta jälkeen (maailman) toisen "tuhoutumisen".


Maailmassa on ikään kuin kaksi "kansaa": järjestäynyt ja hallittu kantakansa ja niin sanottu villi reuna-alue, jonka heimoja pidetään uhkana. Tai niiden uskotellaan olevan uhka.

Aarnio on luonut hierarkisen maailman, jossa kaikkea valvoo ns. keskusvalvomo. Kansan jäsenet ovat tarkoin valittuja ja seulottuja, perimältään lähes täydellisiä yksilöitä. Kirjaa lukiessani en voinut olla ajattelematta Hitleriä ja keskitysleirejä.

Reuna-alueen ihmisiä kutsutaan atavaaneiksi, jollainen Kiraikin siis on. He edustavat tietyllä tapaa henkistä ja vapaata kansaa. Hierarkioita toki on hänenkin heimollaan, mutta sellaisia on lähes aina siellä, missä on ihmisiä. Atavaaneista tuli mieleeni noin yleisellä tasolla Afrikan eri kansat ja heimot.

Saamme kuulla Kirain äidin kertomana atavaanien "luomiskertomuksen", jonka koin olevan "spiritualistinen" toisinto Raamatun luomiskertomuksesta. Raamit ovat samat, mutta itse tarina erilainen. Koin sen hyvinkin mielenkiintoisena.

Hallitsevan maan ja kansan uudelleen synnyssä voisi nähdä piirteitä evoluutioteoriasta. Tiettyä vastakkainasettelua siis esiintyy: kaksi erilaista näkökulmaa uuden maailman synnystä.

Kirja on kirjoitettu useamman henkilön näkökulmasta: Pääasiassa äänensä saavat kuuluviin sekä sisarukset Rei ja Asisi että Kirai. Kerronan vaihtelevuus toimii hyvin ja tuo samalla monipuolisuutta ja näkökulmia tarinaan.

Mutta mitä bessetit oikein ovat? Entäs humeenit? Kirjassa törmätään useisiin erikoisiin nimityksiin, mutta Aarnio ei ryhdy niitä sen kummemmin avaamaan. Aluksi takerruin näihin outoihin sanoihin ja koin ärtymystä, koska en tiennyt, mitä niillä noin tarkalleen ottaen tarkoitetaan.

Luulen, että se on tahallista. Aarnio vihjailee sen verran, että lukija voi vedellä johtopäätöksiä. Itse päättelin, että bessetit ovat kenties lampaita, humeenit mahdollisesti susia. Kirjassa esiintyy myös muun muassa kuduja, joiden oletan olevan lehmiä. 

Kirjassa on muitakin "sanaväännöksiä", joiden Aarnio olettaa lukijan osaavan yhdistää johonkin tiettyyn tämän päivän tuotteeseen tai laitteeseen. Luultavasti oikein oletettu, koska osasin tehdä johtopäätöksiä: ne voivat tosin olla vääriä. Kokonaisuudessaan kirja on varsin selkeä eli ei kannata huolestua erikoisista sanoista.

Minulle tällainen (nuorille aikuisille?) tarkoitettu fantasiamainen dystopia on melko uusi genretuttavuus. Ennakkoluuloja minulla oli etukäteen, mutta ihan turhaan. En kuivunut kasaan kirjaa lukiessani, vaan jopa viihdyin oikein mainiosti. Minulla oli hankaluuksia laskea kirjaa käsistäni, koska lyhkäiset luvut ja varsin koukuttavat tapahtumat houkuttelivat lukemaan vielä yhden luvun - ja sitten vielä yksi ja sitten ei kyllä enää. Paitsi yksi.

~~~

Tällä kertaa kuvituksena on tavallinen kansikuva (kannen tekijää ei ole mainittu). Olen loukannut jalkani ja olen käytännössä liikuntakyvytön (okei, voin kontata tai klenkata erittäin hitaasti, jos saan tukea), joten kuvat jäävät nyt toistaiseksi ottamatta.

14 kommenttia:

  1. Oip, nopeaa paranemista sinne!

    Ihan mielenkiintoisen kuuloinen kirja ja skenaario.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, että oli kyllä positiivinen ylläri tämä kirja. Ja siis melko kaukana omalta "mukavuusalueeltani". Joskus kannattaa vähän laajentua ;)

      Jalka varmaan paranee (toivottavasti?) levolla, kyseessä lienee polven rasitusvamma. Aika ärhäkkä sellainen tosin. Eniten tuottaa vaikeuksia olla aloillaan ja se kun liikkuminen on niin hidasta. Menee hermo heti tällaiselta hätähousulta ;)

      Poista
  2. Itsekin juuri kirjoitin ko. kirjasta. Aihe ei välttämättä ollut mikään tempaavin, mutta Aarnio kirjoitti ihan niin jaksoi kyllä loppuun asti.
    Ja olihan se mielenkiintoinen näkemys siitä kuinka käy kun isoveli valvoo liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta aihe taasen oli kiinnostava, mutta toisaalta en pahemmin lue dystopiaa, että ainakin siinä mielessä se (teema) oli minulle tuore. Enemmän dystopioita (ja fantasiaa) lukeva saattaa ehkä kokea aiheen jopa kliseisenä. Vastaavantyyppiseen "uhkakuvaan" olen itsekin törmännyt esim. lukiessani kirja-arvioita. Minulla tämä silti toimi oikein hyvin :-)

      Tulenkin pian lukemaan sinun mietteesi kirjasta!

      Poista
  3. Paranemisia :) Lukemani Enorannan Nokkosvallankumous on samanlainen synkkä dystopia tulevaisuudesta, jossa on mukana ripaus toivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits, kyllä tämä tästä. :)

      Nokkosvallankumouksesta en ole kuullutkaan, mutta sehän ei ole ihme, koska dystopia on vielä minulle melko uusi genretuttavuus. :)

      Poista
  4. Kuulostaa jännältä, mielenkiintoisia teemoja! Eikö kudu muuten ole joku ihan "oikeakin" Afrikassa elävä eläin?

    Toivottavasti jalka paranee nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, piti ihan googlettaa ja kudu-eläin on tosiaan olemassa. Luulen kyllä, että tässä kirjassa kudu on lehmä. Kirjallahan ei ole mitään tekemistä Afrikan tai afrikkalaisuuden kanssa, vaan mielleyhtymä oli omani ja syntyi nimenomaan atavaanien tietystä "henkisyydestä" ja heidän kansansa riistosta (etenkin siirtomaa-aikana).

      Koska kirja on suunnattu lähinnä nuorille aikuisille, se ei mene kovin syvälle. Kauttaaltaan kirja on synkkä, vaikka toivoakin on. Voin postittaa sinulle tämän kirjan, jos haluat? Laittelen sinulle viestiä tänään. Jalka tosin estää toistaiseksi liikkumisen, mutta kai se joskus tulee kuntoon :)

      Poista
    2. Kiitos vielä täälläkin! :)

      Kudu varmaan muistui mieleen juuri siksi, että mainitsit Afrikan. Mutta olisi oikeastaan outoa, jos se viittaisi oikeaan kuduun, kun kirjan muitten eläinten kohdalla ei ole niin.

      Poista
    3. Heei, toimitus voi vähän kestää, koska en edelleenkään pääse liikkumaan. Mutta heti kun pääsen, niin pistä postiin!

      Poista
  5. Jee, mäkin kiinnostuin! Ihkudaa kun luet välillä suomex (sori vähän oudolla päällä tänään :D) Mutta kaukopuhalluksia jalallesi. Toivottavasti kuntoudut, murunen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas muuten mukava vaihteeksi lukea suomeksi. Jostain syystä minulle on kehittynyt joku outo kynnys lukea suomeksi, ja vaikka hyllyssä olisi lukemattomia suomenkielisiä kirjoja, niin en jostain syystä saa niistä otetta. Pitäsköhän minun järjestää joku pari viikkoa kestävä teemaluku, jonka aikana luen vain suomeksi, hmm... :)

      Jalka on edelleen pipi, mutta näyttäisi hieman parantumeen. Ulos ei kylläkään ole vielä toistaiseksi asiaa. :(

      Poista
  6. Voi sinua,toivottavasti jalkasi pian paranee ja pääset taas liikkeelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivon minäkin - tuottaa todella suuria vaikeuksia olla paikallaan ja olen jo kyllästynyt tähän "vammaisuuteen". :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.