Hae tästä blogista

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Haudattu ja hyvästit

Henning Mankell: Haudattu
(alkuper. Handen, 2004)
Otava 2013
S. 174
Suomentanut Kari Koski
Kirja on pyytämäni arvostelukappale

Moni asia on haudattu tai haudataan tässä kirjassa. Mankell-faneille ei liene epäselvää, että kyseessä on viimeinen Wallander-kirja. Haudatun tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Rauhatonta miestä.

Wallanderilla on haave: hän haluaa oman talon ja koiran. Hän haluaa pois kaupungista, omaan rauhaan. Hän haluaa paikan, jossa viettää eläkepäivänsä, kun ne pian ovat ajankohtaisia.

Ystävältä Wallander saa vinkin myytävänä olevasta kohteesta, joka voisi häntä kiinnostaa. Talo vaikuttaakin lupaavalta, mutta puutarha kätkee sisäänsä arvoituksen: nimittäin maasta esiin pilkistävän ihmisen käden. Mitähän muuta mahtaa puutarha ja talo pitää sisällään?


- Mitä on tapahtunut?
- Minä kompastuin.
Martinsson katseli häntä ihmeissään.
- Soitatko minulle vain sanoaksesi, että olet kompastunut johonkin?
- Tavallaan. Haluan että tulet katsomaan, mihin minä kompastuin.


Tutkimukset aloitetaan ja jäljet vievät menneisyyteen. Mutta kenen menneisyyteen? Asiat eivät mene niin kuin Strömsössä ja tutkimusten ohessa Wallander joutuu pohtimaan uudelleen haluaan ostaa kyseinen talo.

Mankellmaiseen tapaan kirjan tunnelma on melko melankolinen. Sitä tosin keventää ihastuttavan lakoninen ja suora sanailu muun muassa Wallanderin ja hänen kollegoidensa  välillä. Naurahdin monta kertaa kirjaa lukiessani, vaikka nauruni taustalla asui kyynel.

Olisin voinut lukea tätä kirjaa toisetkin parisataa sivua. Ja sitten vielä toiset. Olisin jopa toivonut, että Mankell olisi pitkittänyt kirjaa - ihan sama miten. Olisin vain halunnut  viipyä Wallanderin seurassa hieman pidempään.

Kirjan lopussa on Mankellin kirjoittama essee, jossa hän kertoo Kurt Wallanderin synnystä ja kirjojen vaiheista. Vasta tämän esseen kohdalla tuli itku: se on oikeasti ohi. Wallanderia ei enää tule (joo, tajuan toki, että hän on fiktiivinen hahmo, mutta silti jo ikävöin häntä). Toivottavasti tulee kuitenkin jotain muuta.

En ole onnistunut yhteenkään fiktiiviseen hahmoon luomaan näin syvää suhdetta kuin Wallanderiin. En osaa selittää sitä, sitä ei osaa selittää Mankellkaan, vaikka hän joitakin arvauksiaan kertookin esseessään.

Minulla on kaikki Wallander-sarjan kirjat varastointipalvelussa Suomessa (paitsi Rauhaton mies, joka on minulla täällä). Jonakin päivänä haen ne sieltä ja luen koko sarjan uudelleen.

Teille, jotka olette kiinnostuneita Wallander-sarjasta sanoisin, että lukekaa se järjestyksessä. Viittauksia edellisiin on paljon, Wallander myös kasvaa ja muuttuu sarjan edetessä.

Vaikka Mankell kenties on tunnetuin juuri Wallander-kirjoistaan, hän on kirjoittanut paljon muutakin. Olen lukenut suurimman osan hänen kirjoistaan ja aion lukea loputkin. Henning Mankell on minun tähti ylitse muiden.

Kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Annika (Rakkaudesta kirjoihin) ja Henna (Hemulin kirjahylly).

~~~

Lisäys kello 11.06 - Bloggerilla on hikka!

Bloggerilla on taas joku ongelma liittyen kommentointiin. Varsin usein kommentit (sekä omat että toisten) päätyvätkin roskapostiksi. Kommentti julkaistuu aluksi, mutta hetken kuluttua se katoaa ja onkin siirtynyt spämmilaatikkoon.

Eli suosittelen kaikkia käymään spämmilaatikkonsa läpi: ties mitä aarteita sieltä voi löytyä. Jos et osaa, kysy. Neuvon mielelläni.

Kyseessä on luultavasta salaliitto, jossa on Bloggerin lisäksi on mukana Google Earth ja Nasa. Suosittelen siis mitä pikimmiten muotoilemaan foliosta hatun!

19 kommenttia:

  1. Mukava postaus, olen lukenut myös kaikki Wallanderit, ja vielä joskus tämänkin. Luin kertauksena Pyramidin Rauhattoman miehen aikaan, se on minusta myös hyvä kokoelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haudattu oli ihana jälkifiilistely kyseiselle sarjalle. Minäkin olen Pyramidin lukenut, mutten muista siitä enää juuri mitään. Sekin pitäisi ottaa uusintalukuun.

      Poista
  2. Minulla tuntuu olevan samanlainen suhde Wallanderiin kuin sinulla. Pelotti aikanaan tarttua Rauhattomaan mieheen, ajattelin, että jos en lue sitä, en koskaan joudu luopumaan Kurtista.

    Tämä Haudattu pitää lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli sama pelko ja pala kurkussa luin Rauhattoman miehen. Tämä sinun kannattaa ehdottomasti lukea: luulen, että tykkään tästä kovasti! Etenkin nuo dialogit, lakonista ja riisuttua. :)

      Jos en olisi niin rakastunut Wallanderiin, kierrättäisin tämän kirjan sinulle. Mutta en voi - tämä on eräs kirjoista, jotka on pakko omistaa. :)

      Poista
  3. Pitäisi lukea tämä. Rauhaton mies oli... noh, kyllä minullakin vähän alkoi lopussa huuli väpättää. Niin sitä vain kiintyy kirjallisiin hahmoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että on muitakin kiintyneitä. Tässä ei se juoni kenties ollut se tärkein, vaan kaikki muu siinä ohessa.

      Poista
  4. Olen lukenut sarjaa pikkuhiljaa. Parhaillaan olen menossa Askeleen jäljessä -kirjassa. Pidän myös kovasti Wallanderista. Hän on ehdottomia suosikkejani fiktiivisistä hahmoista. Viimeinen kirja pelottaa jo etukäteen, olen kuullut miten lopussa käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, sinulla on sitten vielä tovi taivalta kuljettavana Wallanderin kanssa. Tekee mieli sanoa, että nauti niin kauan kuin voit ;)

      Poista
  5. Oih, Wallander... Minäkin olen fani. Ja suosittelen myös ehdottomasti lukemaan kirjat järjestyksessä, itse luin pari kirjaa väärin päin ja erheen huomasi HETI.

    Tähänkin tartun vielä. Ja itse asiassa koko sarja tekisi mieli lukea läpi. Nyt heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, järjestys sen olla pitää! ;)

      Itse luin Wallandereita hiljaksiin sitä mukaa, kun niitä ilmestyi. Tämä on ehkä sellainen sarja, jota ei ihan putkeen jaksa lukea. Tosin en varmaan jaksaisi mitään kirjasarjaa lukea putkeen. Välissä pitää olla välillä jotain muuta ;)

      Poista
  6. Minä en ole lukenut Wallanderia, mutta ajattelin vain huikata, että ymmärrän tuon tuntemasi luopumisen tuskan. Minua pelotti aloittaa Stephen Kingin Musta torni -sarjan seitsemäs osa (no joo, vähän osia, mutta sitäkin massiivisempia!) kun tiesin, että se on viimeinen. Eikä ollut itku kaukana viimeisiä sivuja lukiessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä kuulla, että muillakin on syntynyt samoja fiiliksiä fiktiivisiin hahmoihin. Musta torni -sarjaa en ole lukenut, vaikka kuullut toki olen. Kenties saatan joskus lukaista - tai sitten en :D

      Poista
  7. Säpsähdin, kun näin otsikkosi. Luulin, että olet hautaamassa blogiasi, mutta onneksi ei.

    En ole kai lukenut yhtään Wallander-dekkaria, mutta jotain muuta Mankellilta kyllä. Parhaillaan luen erästä dekkaria ruotsiksi, aika erikoiselta taas vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehei, tätä blogia en ole heivaamassa kovin helpolla, vaikka muita olenkin pamautellut avaruuteen :D

      Mankelilla on paljon hyviä kirjoja Wallander-sarjan lisäksi. Ruotsalaiset dekkarit ovat aika tuttuja minulle ts. noin yleisesti ottaen tykkään pohjoismaisista kirjoista.

      Poista
  8. Voi Elegia! Nyt se on oikeasti ohi... Nousi taas kyyneleet silmiin postaustasi lukiessa! Jos joku fiktiivisistä hahmoista voi iholle päästä, se on nimen omaan Waltsu <3

    Monet hymyt teos nostatti huulille mutta ihan hirvitti käännellä sivuja ja tietää, että kohta kaikki loppuu. Uskomatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Waltsussa on sitä jotain <3 Voi olla, että joudun lukemaan Haudatun uudelleen melko pian tai ainakin selailemaan sen uudemman kerran läpi.

      Poista
  9. Mankell on tietty nimenä supertuttu, mutta en ole koskaan lukenut hänen kirjojaan. Perinteisiä dekkareita kun taitaa herralla olla, niin en ole oikein kiinnostunut; en sittenkään, vaikka Pariisissa asuva isoveljeni on hehkuttanut Mankellia, että lue, lue. =D Hänen pitää kuulemma aina Suomen reissuillaan osta uusi Mankell. =D

    Luopuminen on vaikeaa! Yhdyn Villasukan sanoihin yllä; minunkin oli erittäin vaikea luopua Mustasta tornista. Ja pian minun pitää luopua Doctor Whosta, minkä kestäminen tulee olemaan äärimmäsen vaikeaa.. (Suomen telkassa on tullut huhtikuusta asti Doctor Whota lähes joka päivä, kohta ollaan samassa tahdissa brittien kanssa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mankell kirjoittaa muitakin kuin dekkareita eli jos ei perinteiset jännärit kiinnosta, niin kokeile jotain muuta? Voit yllättyä iloisesti :D

      Ahaa, jo toinen Mustan tornin henkilöön ihastunut. Ilmeisesti kys. sarja kannattaa joskus lukea, jos on noin onnistunut henkilöhahmo. :)

      Poista
  10. Hei, vastaan kommentteihin kun marato on ohi. Nyt pitää alkulämmitellä ei lukea toisten blogeja hetki ;)

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.