keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Neiti Peregrinen omituiset ipanat

TULOSSA PIAN!


En yleensa ennakkomainostele lukemisiani, mutta nyt on pakko. Tilasin juuri Ransom Riggsin kirjan Miss Peregrine's Home for Peculiar Children.

Kyseessä on valokuvin kuvitettu romaani ja uskallan jo veikata, että ainakin kuvat ovat mieleeni. Luulen, että myös itse tarina.

Kirjasta on tehty video, joka on ehkä paras koskaan näkemäni kirjasta tehty video.



Bonuksena toinen video, jossa kerrotaan enemmän kirjan synnystä. Kannattaa katsoa sekin etenkin, jos autiotalot kiinnostavat!

Tuli juuri hinku matkustaa Belgiaan...



Kirjasta ei toistaiseksi enempää, koska en ole sitä lukenut (enkä edes omista sitä vielä). Tilasin sen Amazonista tänään ja toivon hartaasti, että se ehtisi tulla vielä tällä viikolla.

Ransom Riggsin blogi.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kelpo sananselittäjä-jättiläinen


Luen kirjoja nykyään suurimmaksi osaksi englanniksi. Luen yleensä sängyssä eikä minulla ole Englanti-Suomi -sanakirjaa. Google translatesta on helppo tarkistaa sanoja, mutta harvemmin (eli ei koskaan) luen koneen ääressä.

Ihan ensimmäisiä kirjaostoksia tänne muuttaessani olikin Collinsin English Dictionary. Mielettömän hyvä teos, josta on aina löytynyt selitys, kun sana on hukassa.

Kirjasta löytyy kattavasti ns. vanhoja sanoja, joita ei tavallisesti enää käytetä (paitsi kaunokirjallisuudessa), ja joita ei edes Google osaa kääntää.

Tykkään siitä, että sanat on selitetty englanniksi. Uuden sanan oppiessa löytää siis usein synonyymejä ja oppii ymmärtämään niiden vivahde-erot.

Kirja pitää sisällään myös reilun sadan sivuisen kielioppiosion, jota en tosin ole lukenut. Selaillut kyllä. Varsin kattava paketti siis, ja olen ollut kirjaan erittäin tyytyväinen.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Fillarilla ajeleva murhamies

Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis

Tämän kirjan voitin Leena Lumen arvonnassa. Arvonnassa sai valita kaksi haluamaansa kirjaa ja tämä oli toinen valintani.

En ollut kirjasta aiemmin kuullut ja valintani perustui puhtaasti Leena Lumen siitä kirjoittamaan juttuun (jonka luen uudelleen muistia virkistääkseni, kunhan olen kirjoittanut omani ensin).

Kirjan keskeinen henkilö on nuori Kathie, joka haaveilee elämästä suurkaupungissa ja pääsee kuin pääseekin matkustamaan Müncheniin.

Reissu on varsin huolimattomasti suunniteltu, sillä majoittuminenkaan ei ole itsestään selvää. Tuttavat auttavat alkuun, mutta eivät voi loputtomasti majoittaa häntä nurkissaan.

Kirjan takakansi ei ole mielestäni kovin kuvaava. Siinä lukee mm. että "naiivi Kathie huumaantuu vapaudentunteesta ja ravintolailloista, joissa ruoka ja yösija ansaitaan keimailulla".

Mielestäni Kathie, vaikka naiivi olikin, ei missään tapauksessa ollut kevytkenkäinen ilolintu. Pikemminkin hän kaipasi aitoa rakkautta ja ehkä myös huolenpitoa. Hän halusi niitä asioita kuin muutkin hänen ikäisensä: asunnon, työtä, rakkaussuhteen.

Kathien turmioksi koituikin mielestäni hänen hyväuskoisuus ja viattomuus. AdLibriksen sivuilla (kursivoitu teksti alla lainattu sieltä) on parempi kuvaus kirjasta ja Kathiesta.

"Pienen saksalaiskylän tyttö Kathie haaveksii elämästä suurkaupungissa. Hän saapuu 30-luvun lopulla kansallissosialismin valtaamaan Müncheniin. Tumma, sievä Kathie etsii naiivisti onnea ja todellista rakkautta. Vapaus maistuu makealta, mutta irrallisuuden tunne ajaa hänet jopa prostituutioon."

Kirjassa on useita tasoja: pahoinpitelyistä ja murhista epäillyn Josef Kalteisin fiktiivisiä kuulustelupöytäkirjoja, joissa hän ei myönnä tai vähättelee tekosiaan. Pöytäkirjoista käy mielestäni hyvin ilmi Kalteisin kyvyttömyys tuntea empatiaa sekä hänen käsityksensä siitä, mikä on oikeutettua.

Kathien elämän rinnalla seurataan myös kadonneiden ja murhattujen nuorten naisten tarinoita - kukin kohtalo kerrallaan. Myös Kathie muuttuu lopulta kohtaloksi, jota selvitellään. Mutta siitäpä ei sen enempää.

Kannattaa lukea tämä kirja. Se on hyvin mielenkiintoinen, vaikka mielestäni varsin naiivi tyyliltään.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Hyvää Juhannusta!


Tämän ottamani kuvan kera toivotan teille kaikille hyvää juhannusta! Itse en tosin ole aikeissa mennä muualle kuin nukkumaan. Ja lukemaan.

Kuva on Suomesta, Kauniaisista. Asuin tuossa lähellä Suomessa asuessani. Joskus on ikävä tuota pientä järveä, joka oli kauneimmillaan aamuyön tunteina.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Vodaa norsuille + loppukommentti

Minulla oli vanhassa kirjablogissani tapana aloittaa mietteideni kirjoittaminen kirjasta jo ennen kuin olin sen kokonaan lukenut. Kirjan luettuani kirjoitin sitten loppukommentin ja joskus myös kirjan edetessä väliaikakommentteja.

Jostain syystä luovuin tästä tavasta, sillä kirjan edetessä mietteet saattoivat usein muuttua paljonkin. Jos kirjaa kommentoi kesken lukemisen, ei voi kommentoida luonnollisesti kokonaisuutta. Paitsi sitten loppukommentissa.

Ajattelin nyt tämän kirjan kohdalla - ja kentis tulevaisuudessa joidenkin muidenkin - kirjoittaa muutaman sanasen jo nyt, vaikken ole kirjaa kokonaan vielä lukenutkaan. About sata sivua on jäljellä himpan yli neljänsadan sivun kirjasta.

Mutta nyt itse kirjaan.


Sara Gruen: Water for Elephants

Alkuasetelma on kiinnostava, sillä sirkusmaailma kiehtoo minua mystisyydellään, taiteellisuudellaan ja erikoisuudellaan.

Kirjan kertoja on nyt 93-vuotias Jacob, joka asuu vanhainkodissa ja palaa muistoissaan nuoruuteensa, jolloin hän sattumien summana päätyi sirkukseen töihin.

Koen 93-vuotiaan Jacobin erittäin kiinnostavana henkilönä - jopa kiinnostavanpana kuin hän oli nuorena. En osaa perustella tätä tuntemustani: ehkä Gruen on onnistunut puhaltamaan vanhukseen enemmän eloa ja syvyyttä kuin nuoreen Jacobiin.

Hohdokas ja värikäs sirkuselämä ei ole ihan niin hohdokasta kuin sen annetaan näyttää ulospäin. Epäoikeudenmukaisuus ja jopa suoranainen julmuus ei ole mitenkään epätavallista kulissien takana - ja se koskettaa yhtä lailla sirkuksen eläimiä kuin sen työntekijöitäkin. Taustalla häilyy ainainen kilpailu toista sirkusta kohtaan sekä raha tai sen puute.

Sara Gruen on taitava kirjoittaja, mutta ajoittain olen kokenut kirjan hieman pitkäveteiseksi. Kirja kyllä tempaa mukaansa, mutta jotenkin olen odottanut siltä enemmän kuin mitä ainakaan tähän mennessä olen saanut.

Minua myös kyllästyttää Jacobin ja nuoren esiintyjän, Marlenen, epämääräinen "rakkaus"suhde, jossa ei tapahdu mitään. Olemassa on vain jännite ja sekin on alkanut pitkästyttää minua.

Noh, on tässä vielä ne sata sivua jäljellä. Jos vaikka kirja lähtisi kunnolla käyntiin. Täytyy tunnustaa, että tällä hetkellä tässä kirjassa minua kiinnostaa eniten 93-vuotiaan Jacobin kutistunut elämä. Ja se, että sirkus on tullut kaupunkiin ja iäkkään Jacobin on tarkoitus mennä sinne ilmeisesti lastensa tai/ja lastenlastensa kanssa.

Myös Jacobin perhesuhteet kiinnostavat ja hänen edesmennyt vaimonsa. Siis pääasiassa se, mitä tapahtui hänelle sirkuksesta lähdettyään. After all - hänhän vietti kuintenkin vain seitsemän vuotta elämästään siellä.

Loppukommentti 22.6. kello 9.40


Augustin erikoinen käytös saa selityksen. Minä en tosin pidä selityksestä, sillä se on mielestäni jotenkin epäuskottava.

Kirja päättyy muisteloiden osalta suureen katastrofiin, jonka kuvaamisella kirja alkoikin. Pidin kirjan rakenteesta, kyllä, mutta noin muuten en oikein jaksanut innostua siitä. En jaksanut innostua Marlenen ja Jacobin suhteesta ja se valitettavasti oli se kirjan keskeinen teema. 

Iäkkään Jacobin elämä olikin tässä kirjassa se mielnkiintoisin osio, vaikkei siinä periaatteessa mitään tapahtunutkaan. 

Sain vastauksen kysymyksiini, joita pohdin liittyen Jacobin elämään ja pidin kirjan lopusta. Ihan luettava kirja siis, mutta ehkä ennakko-odotusten takia pettymys. Tai sitten ei vain ollut my cup of tea.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Totally British!

Kuvan olen lainannut Kirjava Kammari -blogista.
Törmäsin blogikierroksellani (kiitos toisten blogien linkkilistat!) mielenkiintoiseen kirjablogiin, jossa en aiemmin muista käyneeni. Kyseessä on blogi nimeltään Kirjava Kammari - kannattaa tutustua!

Kirjavan Kammarin Karoliina ja luonut meidän kirjahullujen iloksi mielenkiintoisen haasteen: Totally British. En kopioi haasteen ohjeita tänne, koska ne selviävät parhaiten lukemalla alkuperäinen postaus.

Haasteen nimi, Totally British, kertookin aika paljon haasteesta. Haasteessa on useita alakategorioita. Niistä voi valita yhden tai useamman, joihin osallistuu.

Itse aion valita useamman, mutta pidän oikeuden vielä laajentaa listaani. Näin alkuvaiheessa esittelen ainoastaan ne kirjat, jotka minulla jo on. Itseni tuntien kirjat lisääntyvät kuin itsekseen seikkaillessani kirjakaupoissa ja Amazonissa.

Minun alustavat alakategoriani:

Modern Men Writers

Kazuo Ishiguro: The Remains of the Day
Jeffrey Archer: Cat O' Nine Tales

Modern Women Writers

Sarah Waters: The Night Watch


Detective Novels

Peter James: Dead Tomorrow
Peter James: Dead man's Footsteps

Gothic Fiction

Jane Austen and Seth Grahame-Smith: Pride and Prejudice and Zombies (voisiko tämä kuulua myös kategoriaan Silver Fork Novels?)

Peter James: Twilight (otaksun tämän olevan jotain kauhun ja jännityksen välimaastosta)


Modern Thrillers

Belinda Bauer: Blacklands

Stiff Upper LiP

Kate Morton: The Forgotten Garden

Éirinn go Brách!

Frank McCourt: Seistemännen portaan enkeli


Omaa kirjahyllyäni tutkiskellessani mietin, että ns. selviytymistarinat eivät oikein sovellu mihinkään näistä alakategorioista. Nämä kirjathan ovat todella yleisiä Briteissä.

Näistä kirjoista olen lukenut ainoastaan tuon Daddy's Prisonerin.

En lupaa, että saan näitä kaikkia luettua ja lista voi muutenkin muuttua kirjahyllyn sisällön lisääntyessä. Lisäksi minulla on vino pino muita kirjoja, jotka odottavat lukemista, mutta eivät liity tähän haasteeseen.

Luettuani kirjan ja kirjoitettuani siitä jotain blogiini, lisään tänne linkin ja päivämäärän, jolloin lopetin kirjan lukemisen.

Samoin voin lisätä kirjoja tänne, jos/kun kotiini ilmaantuu muita haasteeseen sopivia. Näin edistymistä on helppo seurata yhdestä paikasta.

Jos olen laittanut kirjoja epäsopivaan kategoriaan tai ne eivät muuten sovi haasteeseen, saa huomauttaa!

Loppuun vielä lista kirjoista, jotka jo olen tänä vuonna lukenut, ja jotka sopisivat tähän haasteeseen (suluissa alakategoria). Kirjan nimeä klikkaamalla pääset siitä kirjoittamaani arvioon.


Kazuo Ishiguro: Never Let me Go (Modern Men Writers)
Maeve Binchy: Talo Dublinissa (Éirinn go Brách!)
Saseem Ali: Belonging (Multicultural Britain)
Ros Wynne-Jones: Something is going to fall like rain (Modern Women Writers)
Peter James: Dead Simple (Detective Novels)
Chimamanda Ngozi Adichie: Purple Hibiskus (Commonwealth)
Peter James: Looking Good Dead (Detective Novels)
André Brink: Hiekkalinna (Commonwealth)
Peter James: Not Dead Enough (Detective Novels)
Neil Gaiman: Neverwhere (Maybe British, never English)
Chinua Achebe: Things Wall Apart (Commonwealth)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Ilmoitusluontoisia ilosanomia

Minulla on tällä hetkellä parikin kirjaa kesken, joten siksi tänne ei ole ilmaantunut päivityksiä. Kirjahaastekin on vielä kesken ja jatkan sitä pian.

Olen ollut "flown" vallassa eli keskittynyt nyt viime aikoina enemmän tekemiseen kuin lukemiseen. Kerron siitä hieman tämän postauksen lopussa.

Sitä ennen haluan kuitenkin kiittää Leena Lumea: hänen yllätysarvonnassaan voittamani kirjat saapuivat lauantaina (tänne jaetaan posti lauantaisinkin). Molemmat valitsemani kirjat vaikuttavat todella mielenkiintoisilta ja tuskin maltan odottaa, että pääsen niihin käsiksi!


Kiitos vielä, Leena! Kannattaa siis osallistua arvontoihin - joku aina voittaa ja se voit olla ensi kerralla sinä.

Kokeile vaikkapa heti onneasi Susu Petalin mystisessä arvonnassa. Pidä kiirettä, sillä osallistumisaika päättyy 17.6.

Muutama sananen vielä "flowstani". Oikeastaan parhaan kuvan siitä saat, jos käyt kurkkaamassa Naamakirjassa Elegia Art sivuani: pääset sinne suoraan tästä. Jos tykkäät sivusta, paina like!


Tätä ilosanomaa saa levittää, jos katsoo sen olevan sen arvoinen!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kirja kuin taideteos


Alexandr Orlov: A Simples Life – My Life & Times

Törmäsin tähän kirjaan jossain kirjakaupassa about puolisen vuotta sitten. Ihastuin heti kirjan visuaalisuuteen sitä selaillessa, mutta vasta nyt tartuin siihen kunnolla ja luin sen.


Onpas harvinaisen suloinen kirja. Kertojana on Alexandr Orlov, jolta ei itserakkautta puutu, mutta se pukee häntä ja tekee hänestä hauskan.

Orlov kertoo sukunsa tarinan aina siitä lähtien, kun hänen esi-isänsä asuivat Afrikassa Kalaharin aavikolla. Miten sieltä päädyttiin Venäjälle, selviää kirjasta.

Tarina on hauska ja täynnä lempeää huumoria. Kirjan kuvistus on aivan uskomattoman satumainen ja taiten tehty. Varsinainen hyvän mielen kirja ja silmätkin saavat ruokaa.

Miten sai alkunsa Meerkatien vertailu (Compare The Meerkat)? Se selviää kirjasta. Nettisivuilla voi sitten itse käydä mm. vertaamassa meerkatteja.

Sivuista saa enemmän irti, jos on lukenut kirjan. Itse ihastuin kirjan lisäksi noihin nettisivuihin.



Kirjan pohjalta on tehty mainos. Olen nähnyt muutamia niistä telkkarista. Enemmän infoa Wikipediassa.


Ps. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla: kuvasin ne itse kirjasta.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Lomailua lukemisen lomassa


Olen pitänyt pienen tauon lukemisessa ja piipahtanut Israelissa: Tel Avivissa ja Jerusalemissa.

Nyt on taas uutta intoa lukea ja pian onkin tulossa juttua aika erikoisesta, mutta taiteellisen hauskasta kirjasta.

Jos matkakuvat kiinnostaa, niitä voi katsella Kello viiden tee - syanidilla, kiitos -blogistani.


Voitin muuten kirjapalkinnon Leena Lumen yllätysarvonnassa, onnea minulle!